Vihdoin on Miamisesta kantautunut tänne hamraaseen venäläiseenkin oiva tapa julkisessa tilaisuudessa kunnioittaa kansakunnan suurimpia ja rakastetuimpia viihdejulkisuuden hahmoja kuten Versa Keskistä, Taukkia ja Matti Klingeä hiillostamalla ja nolaamalla heitä ei niinkään hienovaraisesti ja usein melko suoraan henkilöönkin ja sen traagisiin puutteisiin ja sielun tuskallisiin murroskohtiin käyvillä vitseillä jotka saattavat juhlakalun sangen kyseenalaiseen valoon mutta josta potentialisesti piinallisesta tilanteesta hän kuitenkin loppujen lopuksi selviää nolaantumatta ja voittajana terveen itsetuntonsa, luontaisen huumorintajunsa ja ennen kaikkea valtaisan itseironiansa avulla. Kuten Versa Keskinenkin teki.
On vain ajan kysymys koska tämä kunnia suodaan niin älykköpiirien kuin poliitisten vaikuttajiemmekin suosikille ja estraadiviihteemme ruokakermaveteraanille Johanna Tukiaiselle jonka itseironia ja kyky nauraa itselleen ja omille mokilleen hakee vertaistaan tässä maailmassa.
Ohessa materiaalia tulevan hiilostuksen vapaaseen käyttöön, hyvällä maulla totta kai.
Tuksu ja esikoispikkukoira Nassu pyrkivät baariin. Ovella ovimies pysäytti voimakaksikon. "Ootko opettanu tolle pesemättömälle oliolle että pöydistä ei kerjätä, ketään ei purra ja lattialle ei paskota?" ovimies kysyi. "Minun koirani on saanut täydellisen jenkkiläisen kotikasvatuksen!" Tuksu vastasi äkäisesti. "Eikun mä puhuin tolle koiralle", ovimies sanoi.
Tuksu meni Siwaan ja tilapäisen kassavirtaongelman vaivatessa hän päätti väärinkäsittää illallisensa. "Meinaatsä hei maksaa noi sun kassiin jemmaamat siiderit?" Siwan hamraa ja ruma ja tummatukkainen ja lähiössä asuva läski kassayksinhuoltajaneiti kysyi kun Tuksu yritti ohittaa maksupisteen asianmukaista maksusuoritusta suorittamatta. "Ettekö te tiedä kuka minä olen!" Tuksu huudahti loukkaantuneesti. "No en todellakaan tiedä", rumiin silmälaseihin ja ahtaaksi jääneeseen tuulipukuun ja miesmäiseen lyhyttukkaisuuteen sonnustautunut kateellinen kassayksinhuoltajaneiti vastasi. "No hyvä", Tuksu sanoi ja juoksi kassi kilisten ulos.
Usein Tuksun ammatilliset estraadipalvelukset mielletään hinnakkaiksi, onhan ex-rvaturhapuro ilmoittanut kuukausihinnakseen €10 000. Vuositasolla tämä tekee huikeat €120 000. Mutta tarkastelkaamme asiaa analyyttisesti. Yleinsähän Tuksun ammattikunnan edustajaa eli levylaulajaa ei vuokrata heittämään showkeikkaa vuodeksi eikä edes kuukaudeksi. Tämän oivallettuamme voimme laskea että Tuksun vuorokausitaksa on €333 - ei mikään mahdoton summa edes Forssassa tai Joensuussa. Mutta useimmiten ammattikunnan harjoittajien tanssipalveluksia käytetään tuntiveloituksella ja se onkin varsin edukkaasti vain €14.00. Kiireinen kokousta valmisteleva liikemies voi selvitä etusormitoimituksesta hyvinkin nopeasti mutta laskutettakoon häntä kuitenkin kylvöliikevartista se minimisuorite €3.50. Metro-Bolkin sen jo tiesi nimetessään sosiaalipornosarjansa. "Koko kansan Johanna, halvempi kuin Seiskan irtonumero mutta snadisti kalliimpi kuin se kaikkein halvin stobe."
Jos esiintyvä artisti ei muuten saa keikkaa niin kannattaa hakata parit vastaantulijat ja vaikka faija ja vetästä prosenttipäissäään muutama kieppi rättärillä niin johan alkaa keikkakalenteri laulaa kauniimmin kuin strippari mummoille.
Arvoitus: Aamulla se kulkee muovitekotukassa, päivällä kumitisseissa ja muhkeissa etananoissa, illalla ei ole sillä hampaita lain. Vastaus: Taikamake DTM:n amatööritransvestiittikisan palkintojenjaossa.
Tuksu päätti ryhtyä taiteilijaksi. Mutta minkä alan taiteilijaksi? Kas siinäpä visainen kysymys. Näyttelijäksi ei ollut hänellä aivoja, laulajaksi hänellä ei ollut ääntä, tanssijaksi ryhtymisen estivät hänen miehekäs olemuksensa ja ympäri kehoa pitkää kylmää talvea varten varastoidut runsaat vararasvavarannot. Maalaaminen oli myös poissuljettu vaihtoehto sillä enskeli sisko Jullia oli omassa taiteessaan itsekkäästi käyttänyt kaikki kiiltokuvaenkelit loppuun. Kuvanveistäjä? Kyllä, kuvanveistäjä hänestä tulisi. Carraran marmorin hinta oli päättää uran kuvanveistäjänä heti alkuunsa. Kunnes Tuksu kiinnitti huomiota siihen mitä hänen kahdeksi vuorokaudeksi tamperelaiseen hotelliin unohdettu pikkukoiransa teki hotellihuoneen kokolattiamatolle. Heureka! Tuksu huudahti ja kiirehti Tampereen rautatieaseman eteen. Luova paine hänen sisällään oli jo melkein liian suuri ja purkautui asfaltille yhtenä valtavana taiteellisena plastisen sommittelun keltaisena ryöppynä. Työ oli valmis. Hän oli antanut kaikkensa, jälkipolvet arvioikoot hänen katutaiteensa lopullisen arvon.
Pizzajeesus, Puurolautasjeesus ja Tukkajeesus istuivat oluella keskustelemassa kellä oli paskin rasti. "No heti jos joku lusikalla sotkee mun pintaa niin soon laaki ja vainaa", Puurojeesus sanoi ja irvisti kun sai suolaa suoraan voisilmään. "Mä oon mennyttä messiasta heti kun oregaanopurkit ja juustoraastesirottimet otetaan esille, itkettää", Pizzajeesus sanoi. "Okei, kiitti hyvistä vinkeistä", Tukkajeesus sanoi ja tunki lusikan, oreganopurkin ja juustosirottimen piiloon kreitlenksien taakse.
Tuksulta oli päässyt itseruskettava loppumaan. "Lähetääs Benzo käymään koirapuistossa", hän sanoi.
Olipa kerran heteromies joka tykkäsi viettää aikaa Tuksun kanssa. Eiku se olikin homo. Olipa kerran heteromies joka halusi Tuksun kanssa naimisiin. Eiku homo se oli. Olipa kerran heteromies joka halusi Tuksun kanssa lapsen. Eiku homo sekin oli. Jumalalle kiitos homoista. Ja siitä että bi-Tuksukin tykkää naisista.
