Taparikollinen

Mikä on taparikollinen? Käräjäoikeuden mukaan Johanna Tukiainen. Taparikollinen on henkilö jonka rikokset syntyvät valitun elämäntavan sivutuotteena, silloin kun päihteet vievät eikä käyttäjä edes vikise. Elämänhallinta on kadonnut aikaa sitten, samoin suhteellisuudentaju ja ymmärrys siitä mikä on normaalia. Taparikolliselle päihteiden käyttö on normaalia arkea, päihde-elämä normaalia elämää. Yhteiskunnan lait ja yhteiselämän säännöt eivät kosketa taparikollista. Jokaisessa hänen käytöksestään johtuvassa konfliktissa hän on se joka on uhri. Hän on se jota on kohdeltu kaltoin. Ja konfliktiahan riittää sillä päihdeongelmaisen koko elämä on konfliktia.

Taparikollinen on henkilö jolle kertyy tuomioita tasaisen tappavaan tahtiin. Oikeudenkäynnit ovat normaalia arkea eikä niitä tarvitse hävetä. Johanna Tukiaiselle on tähän mennessä kertynyt mm. haitantekoja virkamiehelle, virkamiehen vastustamista, rattijuopumustuomioita (2), pahoinpitelyitä, pahoinpitelyn yritys, kunnianloukkauksia (3), ja kotirauhan rikkominen. Pahoinpitelytuomioiden yllättävän alhainen määrä selittynee osin sillä että välillä on menty sovitteluun ja välillä uhri on jättänyt rikosilmoituksen tyystin tekemättä. Ja onpa niinkin kerrottu käyneen että uhri on oikeussalissa ollut vallan täysin dementikko ja vakuutellut että ei muista mitään pahoinpitelyä tapahtuneenkaan ja poliisillekin kerrottiin ihan vaan lämpimikseen ja paremman tekemisen puutteessa Johannan käyneen kiinni.

Taparikollinen ei aina itsekään muista mitään tehneensä. Tietenkin hän kertoo poliisille niin, ja oikeudenkäynnissä myös, ja usein tämä voi olla ihan tottakin sillä päihteiden käyttö on tiiviissä yhteydessä rikosten syntyyn. Alkoholia ja pillereitä kuluu ja mieli sumenee. Sumeassa mielessä estot kaikkoavat ja kynnykset madaltuvat ja vanhat kaunat nousevat esille ja vanhat möröt nostavat päätään ja vainoharhat lamauttavat senkin vähän mitä loogisesta ajattelusta voi ahkeran päihteiden väärinkäytön jälkeen olla jäljellä. Kaikki keskustelut ovat äkkiä päihteiden ikeen alle uupuneelle taparikolliselle törkeää herjausta ja uhkailua, kaikki ihmiset vihollisia, kaikki tilanteet uhkaavia, kaikki silmitön tuttuihin tai viattomiin ohikulkijoihin kohdistuva väkivalta puolustautumista. Eikä aamulla enää muisteta mitään. Tai korkeintaan on jokin hämärä muisto että jälleen jouduttiin jonkin poikkeuksellisen suuren ja suureellisen vääryyden täydellisen viattomaksi uhriksi. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole mutta syyllisiä on rangaistava ankaralla kädellä.

Tuomiot eivät taparikolliseen juurikaan vaikuta. Tämä siksi että päihteet vievät. Ja siksi että syyttömiähän tässä kuitenkin ollaan. Tai vaikuttavat tuomiot toki. Ne lisäävät taparikollisen kaunaa ja katkeruutta ja antavat hänelle lisää polttoainetta. Yllyttävät uusiin rikoksiin. Vanhat vääryydet ON selvitettävä. Ja mieluiten mahdollisimman julkisesti niin että KAIKKI näkevät että taparikollinen on se uhri ja marttyyri joka kaikki vääryydet joutuu kärsimään, kaikki nöyryytykset nielemään, kaikki ihmiskunnan synnit verellään sovittamaan. Siksi hänellä ON oikeus ellei suorastaan moraalinen velvollisuus kostaa.

Sumean ajattelunsa vankina taparikollinen ei pääse irti kierteestään vaan Sisyfoksen lailla jatkaa yhä uudestaan ja uudestaan kivensä vierittämistä kohti vuoren huippua vain joutuakseen taas jälleen sen jyräämäksi kun ote lipsuu ja todellisuuden painovoima todistaa väkevyytensä. Salaliittohan sekin on, jälleen kerran. Taparikollinen on ns. "poliisin vanha tuttu" joten hänet pidätetään, kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan ja uudestaan, oli aihetta eli ei, ihan vain koska naama on tuttu. Tai nimi.

Jos taparikollinen voidaan millään mittapuulla luokitella julkisuuden henkilöksi niin hän on pulassa. Silloin poliisit pidättävät häntä vain ja ainoastaan sen takia että hänen nimensä on Johanna Tukiainen. Näin ihan hypoteettisen esimerkin ottaakseni. Ja jos media, jonne on niin raivoisasti ja verissä päin ja kaiken uhraten pyritty, huomioi taparikollisen taparikollisuuden niin sehän vasta väärin onkin. Silloinhan media tahallaan yrittää mustamaalata julkkistaparikollista ja antaa hänestä vääristeltyä kuvaa että hän olisi taparikollinen. Tai esimerkiksi vaikkapa väkivaltainen. Ja sehän nyt ei pidä lainkaan paikkansa. Varsinkin jos taparikollinen on poikkeuksellisen hurskas kristitty, ei osaa puristaa kättä nyrkkiin eikä edes omista koirasaksia.

Häpeää ei taparikollinen tunne. Ei missään tapauksessa. Eikä toki pidäkään. Eihän hän mitään väärää ole tehnytkään. Ja ihan samoihin rikoksiin ovat monet Amerikan julkisuuden henkilöt syyllistyneet joten taparikollisuuden voidaan hyvinkin ajatella olevan osa jokaisen itseään kunnioittavan ja aikaansa seuraavan trendijulkkiksen toimenkuvaa. Ja päihteiden käyttökin selittyy oikein mukavasti sillä että alkoholin juominen kuuluu viihdyttäjän ammattiin. Eikä yhtään haittaa vaikka joku perheenjäsen olisi, matkalla tähtiin julkkiswannabeen kanssa, juonut itsensä hengiltä. Siitä saa oikein hyvän lisäsyyn juoda lisää. Ja mediahan se oli joka perheenjäsenen kuoleman aiheutti, oikeastaan, kun tarkemmin ajattelee, media ja taparikollisen lukuisat vihamiehet.

Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin skål ja netti laulamaan. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Voittavaa konseptia on ihan turha mennä muuttamaan. Ei Jeesus ihan turhaan kenenkään hiuksiin ilmesty.

Ihmiskunta vastaan Tukiainen

Tänään 3.3. 20015 itse omakeksityn realitydocusoapin "Ihmiskunta vastaan Tukiainen" komeaakin komeampi talvikausi päättyy mahtavaan pamaukseen. Henkeään pidätellyt kansakunta on seurannut sarjaa kuin olisi heidät naulittu vastaanottimiensa ääreen, etenkin silloin kuin nobeljournalisti Jari Kupiainen on siitä raportoinut.

Tapahtunut tähän mennessä: vainottu ja kiusattu sankaritar Johanna Tukiainen on oikeusavustajansa, hyvin hyvin masentuneen Mauno Ahosen kanssa aukottomasti todistanut että Johanna ei ole syyllistynyt rottapostien lähettämiseen vaan että syyllinen on joku hänen lukemattomista faneistaan ja pulustajistaan joka niin eräästä ns. "törkykirjasta" loukkaantui että marssi heti MC Nurmijärven kanssa Itäkeskuksen Faunattareen Johannaksi naamioituneena ja kippasi sieltä ostamansa rotat ilkeiden ja asiattomien ja kiusaavien ja salakuvaavien naapureiden postilaatikkoon sekä lähetti fanipostina eräälle roikkuvanaamaiselle ex-keikkamyyjälle. Lisäksi Johanna ja Mauno todistivat yhtä aukottomasti että Johannan baarin edessä pahoinpitelemä tyttö käytti hyvin törkeää ja herjaavaa kieltä ja siten ansaitsi erittäin vakavat vammansa ja mitä luultavimmin myös kuului siihen viiden miehen joukkioon jonka Johannan stalkkeri oli lähettänyt hakkaamaan Johannan ja joka pahoinpiteli ja melkein tappoi Johannan niin että tapauksen taltioinut valvontakamera ei kyennyt tallentamaan tapahtunutta näkymätöntä väkivallantekoa. Lisäksi Johanna ja Mauno todistivat aukottomasti että Johannan ns. "liikeyrityksen" nettisivuilta lähtenyt tappouhkaus oli jonkun ihan toisen lähettämä.

Lisäksi Johanna ja Mauno todistivat vielä, aukottomasti, että Johanna ei ollut pahoinpidellyt isäänsä koska "Ei tässä oo mitään silminnäkijöitä, kukaan poliisi ei nähnyt mitään". Lisäksi Johanna ja Mauno todistivat aukottomasti että mitään pahoinpitelyn yritystä ei ollut tapahtunut eräiden häiden jälkeen koska syytetyllä ei, vahvan humalatilansa ansiosta, ollut asiasta mitään muistikuvaa, ja että asian tiimoilta poikinut kunnianloukkaus on aivan käsittämätön sillä Johannahan häissä pahoinpideltiin ja Johannanhan hampaat katkesivat ja että jos joku kunnianloukkaus nyt onkin päässyt tapahtumaan niin syyllinen siihen on Hymy-lehti joka uutisoi Johannan kunnianloukkauksen ja Hymy-lehtihän se on jonka pitäisi istua syytettyjen penkillä, ei Johannan.

Savolaisniminen tuulipukuun pukeutunut brunettisyyttäjä, joka esitti johdattelevia kysymyksiä ja käyttäytyi hyvin aggressiivisesti ja tuntui pitävän kaunista Johannaa jonkinlaisena rikoksentekijänä, on kateellisesti vaatinut kauniille Johannalle ehdotonta vankeutta siitäkin huolimatta että Johanna ja Mauno Ahonen ovat aukottomasti todistaneet että vaikka syytteen alaisia tapauksia onkin varsin lukuisa määrä niin ei ketään kummiskaan ole tapettu ja aina on alkoholi ollut mukana kuvassa ja Johanna onkin kivasti hakeutunut Eiraan hoitoon alkoholismistaan joten ei ole mitenkään todennäköistä että mitään kännitappeluita enää sattuisi, etenkään juuri tuomiota edeltävän viikonlopun aikana, etenkään että Johanna pahoinpitelisi vaikka jonkun homokampaajan koirasaksilla. Johanna ja Mauno ovat myös aukottomasti todistaneet että Johanna ei millään muotoa kuulu vankilaan vaan yhdyskuntapalveluun joka onkin sujunut tosi loistavasti ja että Johanna ei millään lailla ole myöskään lihava, etenkään siinä mustassa vatsan möykkyisyyttä kivasti korostavassa oikeussalisurumekossa

Kaunis Johanna on viettänyt levottoman yön pohtien pakenisiko tulevaa ehdotonta vankeustuomiotaan Meksikoon vaiko Dubaihin sillä Uudesta Testsmentissa on omat lukunsa niistä ihmisistä jotka edes syyttävät toisia vankilaan ja kannattaa muistaa että sitä MIKOSORISUA ei pidä ottaa. Kuollut enskeli sisko Jilian on ehdottanut Meksikoa ja se sopisikin paremmin kuin hyvin sillä onhan Johannan chihuahuankin nimi Paco ja Meksikossa Johannan kansainvälistä tyyliä ymmärrettäisiin paremmin kuin kateellisessa hamraassa. Mopsi Frankin mielipidettä pakomatkan määränpäästä ei ole kysytty mutta luonnollisesti hän valitsisi Eiran.

Kutsuuko vankila vihdoin? Onko kapsäkit jo pakattu ja viila leivottu nuoltavaan posekuppikakkuun? Montako vuotta tulee ehdotonta? Ovatko jalat jo ulkona ikkunasta? Onko alakerran ravintolassaNI sittenkin pelastavat simpukkaviikot? Mitä sanovat Tukkajeesus ja enskeli Miss Suomi sisko? Kello 13 draaman loppuhuipennus - älä missaa!