Hienomman väen koirat tykkäävät katsella pornografiaa, sen tietävät jo kaikki.
Trendikkäintä koiranhoitoa tänä kesänä on silti alkoholin juottaminen koiralle.
Alkoholin juottaminen on koiralle tunnetusti vaaratonta ja terveellistä, kuten kaikki eläinlääkärit jaksavat alituisesti muistuttaa, mutta useimmat suomalaiset ovat niin köyhiä ja pihejä juntteja etteivät raaski tuhlata hyvää ainetta lemmikkiinsä vaikka Musti miten sydäntä särkevän hellyyttävästi kossupullon jämiä kerjäisikin.
"Mukana on J:n mopsi B joka tykkää juoda olutta jostain syystä ja minun hiiren kokoinen chihuahua E, joka pitää nimenomaan shampanjasta, mikään muu ei kelpaa.....No näkee hyvin kenen koirat mahtavat olla kyseessä........ :)"
Mitkä siis ovat trendikkäinen koirajulkkisten suosikkidrinkit tämän kesän terasseilla? Mitä sanovat julkkiskoirat?
Poliisikoira Rex: Lapin kulta.
Lassie: Koff.
Rintintin: Joo ehottomasti Koff.
Nassu: Lagavulin.
Lennu Niinistö: Hik.
Niin iloinen asia kuin koirien juopottelu onkin niin ulkomailta on kantautunut hyvinkin huolestuttavia kertomuksia tyypillisistä härmäläisistä lähiökoirista jotka eivät vaan osaa terassikäytöksen alkeitakaan. Vedetään heti pää täyteen ja aletaan häiriköimään aivan sikamaisella tavalla.
Räikein esimerkki on menneeltä viikolta eräältä tallin(n)alaiselta terassilta jolla känninen, mahdollisesti sekakayttävä chihuhauva oli aivan liikaa shampanjaa nautittuaan häiriköinyt haukkumalla ja ulisemalla mitä törkeimmin. Lopuksi tämä vakavasta päihdeongelmasta kärsivä ja mahdollisesti väkivaltaiseksi äitynyt tonihalmeen kokoinen tavispiski oli satu kuriin kuristamalla sitä useilla sähköjohdoilla sekä omistajansa kolmella kädellä. Myös ruotsinkieliseen puhelinmanaukseen oli jouduttu turvautumaan.
Vain näin drastisin keinoin vältettiin se että kurja rakki ei hakannut kaikkia terassilla olusellaan istuvia viattomia sivullisia ja lähtenyt karpalodrinkkipäissään rattijuoppoilemaan Varkauden kesämökille. Sille hienommalle mökille joka on suoraan järven rannalla siis.
Hurtta! Ellet osaa hallita känniörvellystäsi niin älä ota lainkaan. Älä ole täysi esmeralda!
27.7.12
11.7.12
Puutarhatonttu pohtii
Se on minun koti nykyjään aika oudon näköinen. Ristit on seinällä väärinpäin ja kaikki vaatteet on lattialla ja rasvassa on peilit ja tietolaite koneet. Ja kaikki kenkäpuhelimet ovat koirankakkakattilaan uimaan laittaneet. Se taitaa se paksu tyttö taas olla niitä ulkomaan muotilehtiä lukenut.
Kenkä se vasta ihme kapistus onkin. Kuka sellaisenkin on keksinyt? Koirat niistä kovasti tykkää niinkun minun kaveri Nassu. Sitä vaan ihmettelen että miksi ei kengät mitään puhu. Kun niillä se kielikin on. Nassu minulle kertoi että puhuvat ne kyllä kun onpi pimiää ja kukaan ei kuuntele, niinpä minä olen monena yönä hiipinyt eteiseen salaa niiden puhetta kuuntelemaan. Eivät mitään vaan ole sanoneet penteleet. Varmaan ovat minut siinä huomanneet.
Ne alkaa kohta ne ölumppia kisat. Siellä se paras laji on kun ne äijät heittävät niitä keppejä oikein pitkälle. Sitten voivat antaa koirien käydä hakemassa ne kepit ja tuoda ne takaisin niin voivat äijät uudestaan niitä heitellä. Ei vaan niitä koiria koskaan päästetä sinne niitä keppejä hakemaan.
Minä en ymmärrä hyttysiä sitten ollenkaan. Mitä niistä kellekään on hyötyä? Tyhmää kun ei yhtään voi edes pihalle istumaan mennä ilman että heti hyökkäävät verenimijät kimppuun. Puutarhakeinussa yrität rauhassa kiikuskella ja siinä ovat korvan juuressa inisemässä että "iskä iskä anna iskä mäkkär rahhoo iskä miul on janno anna iskä rahho situkkaan ja pisseen iskä mie halluun pitsoo het iskä het!" Minen niihin hyttysmyrkkyihin usko enkä uskalla niitä käyttää, minä vaan vaihan maata kun alkavat liiaksi lompakolle tunkea hyttyset.
Niin sitä vaan että siellä radiossa ne sääherrat vesisateita lupasi ja tulvia. En minä niin niihin luota mutta kun se sammakkorohvessori samaa lupasi niin pakkohan se on uskoa. Minä en tulvista tykkää. No kävinpä sitten lähipuistosta tukkeja sahaamassa ja meinoon ihtelleni arkin rakentaa tuonne pihalle. Ihan vaan jos taas käy sillä lailla kuin viimeeksi. Jos alkaa vedenpaisumukset niin arkkiin minä sitten otan Nassun kun se on minun kaveri ja minun tyttären ja Ponatson. Sitä paksua tyttöä en minä uskalla ottaa kun en jaksa niin isoa arkkia rakentaa.
Kenkä se vasta ihme kapistus onkin. Kuka sellaisenkin on keksinyt? Koirat niistä kovasti tykkää niinkun minun kaveri Nassu. Sitä vaan ihmettelen että miksi ei kengät mitään puhu. Kun niillä se kielikin on. Nassu minulle kertoi että puhuvat ne kyllä kun onpi pimiää ja kukaan ei kuuntele, niinpä minä olen monena yönä hiipinyt eteiseen salaa niiden puhetta kuuntelemaan. Eivät mitään vaan ole sanoneet penteleet. Varmaan ovat minut siinä huomanneet.
Ne alkaa kohta ne ölumppia kisat. Siellä se paras laji on kun ne äijät heittävät niitä keppejä oikein pitkälle. Sitten voivat antaa koirien käydä hakemassa ne kepit ja tuoda ne takaisin niin voivat äijät uudestaan niitä heitellä. Ei vaan niitä koiria koskaan päästetä sinne niitä keppejä hakemaan.
Minä en ymmärrä hyttysiä sitten ollenkaan. Mitä niistä kellekään on hyötyä? Tyhmää kun ei yhtään voi edes pihalle istumaan mennä ilman että heti hyökkäävät verenimijät kimppuun. Puutarhakeinussa yrität rauhassa kiikuskella ja siinä ovat korvan juuressa inisemässä että "iskä iskä anna iskä mäkkär rahhoo iskä miul on janno anna iskä rahho situkkaan ja pisseen iskä mie halluun pitsoo het iskä het!" Minen niihin hyttysmyrkkyihin usko enkä uskalla niitä käyttää, minä vaan vaihan maata kun alkavat liiaksi lompakolle tunkea hyttyset.
Niin sitä vaan että siellä radiossa ne sääherrat vesisateita lupasi ja tulvia. En minä niin niihin luota mutta kun se sammakkorohvessori samaa lupasi niin pakkohan se on uskoa. Minä en tulvista tykkää. No kävinpä sitten lähipuistosta tukkeja sahaamassa ja meinoon ihtelleni arkin rakentaa tuonne pihalle. Ihan vaan jos taas käy sillä lailla kuin viimeeksi. Jos alkaa vedenpaisumukset niin arkkiin minä sitten otan Nassun kun se on minun kaveri ja minun tyttären ja Ponatson. Sitä paksua tyttöä en minä uskalla ottaa kun en jaksa niin isoa arkkia rakentaa.
10.7.12
Lex Tux
Normaalista poiketen Suomi on saanut uuden lain näin kesäaikaan. Asian vakavuudesta johtuen kesälomaileva eduskunta äänesti laista Facebookissa ja se sai absoluuttisen majoriteetin, jonka jälkeen Tasavallan presidentti hyväksyi sen sanoin "No jo oli korkea aikakin!".
Uusi laki, Lex Tux, kieltää ehdottomasti kaiken "Johanna Tukiainen herjaamisen".
Takanapäin ovat nyt ne huolettomat päivät jolloin kansalainen sai rangaistuksetta arvostella esiintyvää taiteilijaa ennen tai jälkeen keikan, etenkin jos taiteilija oli ylipainoinen ja alitaitoinen. Enää ei poliisi katso läpi sormien jos ken Hymyn keskustelupalstalla tai Facebookin satanistisessa salaryhmässä sanoo poikkipuolisen sanan Johannan laulutaidosta, glamourisesta viehättävyydestä tahi blogissa esitettyjen väitteiden totuusarvosta vaan moiseen puututaan sillä istumalla, lähinnä pampuin ja sähköshokkilaittein.
Lex Tux tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia poliisitoiminnan primääreissä painopistealueissa. Lain astuttua voimaan ei poliisilla enää ole resursseja saati sitten mielenkiintoa valvoa yleistä järjestystä, pidättää meikkivarkaita tai karpalon tuoksuisia rattijuoppoja eikä puuttua pahoinpitelyihin. Kaikki liikenevät voimavarat tullaan satsaamaan Johanna Tukiainen herjaajiin.
Ylimitoitettuako?
Ei sinne päinkään. Päivittäin ihmiset kaduilla, toreilla, baareissa, työpaikoilla, yksityiskodeissa, ministeriöissä ja lastentarhoissa kommentoivat Johanna Tukiaista hyvinkin ivalliseen sävyyn ja nauravat hänelle kuin hän olisi halpa vitsi.
Eduskunnan ja poliisivoimien kanta on selvä: on tultava loppu sille että suomalaiset haukkuvat täällä syntynyttä oman kansan naista.
Johanna Tukiainen herjaaminen ei vaan voi jatkua, ovathan siihen jo lukemattomat ulkomaalaiset herrasmiehetkin kiinnittäneet huomiota aina St. Barthsia ja Ruotsia myöten. Kansainvälinen insidentti ei liene ollut kaukana.
Mikäli Suomen kansalla on tarvetta haukkua ja herjata niin poliisi kehottaa haukkumaan ja herjaamaan esimerkiksi mustalaisia, seksuaalivähemmistöjä, neekereitä, maahanmuuttajia, vammaisia, vähämielisiä (kuten Jokereiden kannattajia), lihavia, laihoja, lappalaisia, yksinhuoltajia, köyhiä ja niitä jotka ovat niin juntteja etteivät ole tajunneet syntyä Helsingissä. Mutta ennen kaikkea Arto Länsmania.
Yksikin vitsi Johanna Tukiaisen painosta, vaatteiden puhtaudesta, hiusten kunnosta, meikkien erityisen abstraktista värisommittelusta ja mahdollisten lisätienestien alkuperästä on liikaa ja vahingoittaa Isänmaan etua ja kansainvälistä julkisuuskuvaa. Miten oman maan naisen herjaamiseen syyllistyvä valtio voisi seistä pää pystyssä kansakuntana kansakuntain joukossa?
Kriminalisoitu Johanna Tukiainen herjaaminen saadaan loppumaan siten että jokaiselle kansalaiselle määrätään ns. "omakonstaapeli" joka herkeämättä valvoo kansalaista vuorokauden ympäri, kahta lakisääteistä wc-käyntiä lukuunottamatta, niin että Johanna Tukiainen herjaamista ei yksinkertaisesti pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kansalaisilta kielletään internet, lehdet, televisio, radio ja puhuminen. Luottokansalaiselle voidaan jakaa puolitoista lyijykynää vuodessa mikäli tarve perustellaan erityisen painavin syin.
Kansalainen voi silti yhä omassa päässään ajatella ilkeyksiä Johanna Tukiaisesta. Tähän tullaan tulevaisuudessa puuttumaan mitä ankarimmin erilaisilla psyykelääkkeillä ja aivoleikkauksilla. Sen jälkeen voimme kaikki täysin siemauksin nauttia paratiisimaisesta Isänmaasta jossa eivät Johanna Tukiainen herjaajat hypi silmille.
Uusi laki, Lex Tux, kieltää ehdottomasti kaiken "Johanna Tukiainen herjaamisen".
Takanapäin ovat nyt ne huolettomat päivät jolloin kansalainen sai rangaistuksetta arvostella esiintyvää taiteilijaa ennen tai jälkeen keikan, etenkin jos taiteilija oli ylipainoinen ja alitaitoinen. Enää ei poliisi katso läpi sormien jos ken Hymyn keskustelupalstalla tai Facebookin satanistisessa salaryhmässä sanoo poikkipuolisen sanan Johannan laulutaidosta, glamourisesta viehättävyydestä tahi blogissa esitettyjen väitteiden totuusarvosta vaan moiseen puututaan sillä istumalla, lähinnä pampuin ja sähköshokkilaittein.
Lex Tux tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia poliisitoiminnan primääreissä painopistealueissa. Lain astuttua voimaan ei poliisilla enää ole resursseja saati sitten mielenkiintoa valvoa yleistä järjestystä, pidättää meikkivarkaita tai karpalon tuoksuisia rattijuoppoja eikä puuttua pahoinpitelyihin. Kaikki liikenevät voimavarat tullaan satsaamaan Johanna Tukiainen herjaajiin.
Ylimitoitettuako?
Ei sinne päinkään. Päivittäin ihmiset kaduilla, toreilla, baareissa, työpaikoilla, yksityiskodeissa, ministeriöissä ja lastentarhoissa kommentoivat Johanna Tukiaista hyvinkin ivalliseen sävyyn ja nauravat hänelle kuin hän olisi halpa vitsi.
Eduskunnan ja poliisivoimien kanta on selvä: on tultava loppu sille että suomalaiset haukkuvat täällä syntynyttä oman kansan naista.
Johanna Tukiainen herjaaminen ei vaan voi jatkua, ovathan siihen jo lukemattomat ulkomaalaiset herrasmiehetkin kiinnittäneet huomiota aina St. Barthsia ja Ruotsia myöten. Kansainvälinen insidentti ei liene ollut kaukana.
Mikäli Suomen kansalla on tarvetta haukkua ja herjata niin poliisi kehottaa haukkumaan ja herjaamaan esimerkiksi mustalaisia, seksuaalivähemmistöjä, neekereitä, maahanmuuttajia, vammaisia, vähämielisiä (kuten Jokereiden kannattajia), lihavia, laihoja, lappalaisia, yksinhuoltajia, köyhiä ja niitä jotka ovat niin juntteja etteivät ole tajunneet syntyä Helsingissä. Mutta ennen kaikkea Arto Länsmania.
Yksikin vitsi Johanna Tukiaisen painosta, vaatteiden puhtaudesta, hiusten kunnosta, meikkien erityisen abstraktista värisommittelusta ja mahdollisten lisätienestien alkuperästä on liikaa ja vahingoittaa Isänmaan etua ja kansainvälistä julkisuuskuvaa. Miten oman maan naisen herjaamiseen syyllistyvä valtio voisi seistä pää pystyssä kansakuntana kansakuntain joukossa?
Kriminalisoitu Johanna Tukiainen herjaaminen saadaan loppumaan siten että jokaiselle kansalaiselle määrätään ns. "omakonstaapeli" joka herkeämättä valvoo kansalaista vuorokauden ympäri, kahta lakisääteistä wc-käyntiä lukuunottamatta, niin että Johanna Tukiainen herjaamista ei yksinkertaisesti pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kansalaisilta kielletään internet, lehdet, televisio, radio ja puhuminen. Luottokansalaiselle voidaan jakaa puolitoista lyijykynää vuodessa mikäli tarve perustellaan erityisen painavin syin.
Kansalainen voi silti yhä omassa päässään ajatella ilkeyksiä Johanna Tukiaisesta. Tähän tullaan tulevaisuudessa puuttumaan mitä ankarimmin erilaisilla psyykelääkkeillä ja aivoleikkauksilla. Sen jälkeen voimme kaikki täysin siemauksin nauttia paratiisimaisesta Isänmaasta jossa eivät Johanna Tukiainen herjaajat hypi silmille.
5.7.12
Kosmetologiikkaa edistyneille
Toisten ihmisten energiaa ja väsymätöntä intoa ei voi kuin ihailla. Eräs kaikkein väsymättömimmistä ihmisistä kautta aikain on Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) ei riitä että hän on maamme taidokkaimman, ihailluimman ja kansainvälisesti menestyneimmän tanssiryhmän Dolts Dancersin johtoporrasta (Facebookin mukaan Sale Manager eli suomeksi alennusmyyntien johtaja), hänelle ei riitä se että hän on ihailtu ja rakastettu levylaulaja (kuka tuntisi Apinamiestä ilman Julian (ei julkkis) sydäntä raastavaa tulkintaa kappaleesta?), ei riitä herrainlehti Playboyssa poseeraaminen (kuten poseerasi häntä ennen myös Julian (ei julkkis) kaunis sisar Johanna Tukiainen (Vuoden turhin julkkis 2008)), ei riitä se että hän hyvinkin lyhyessä ajassa todisti blogillaan olevansa maamme johtavia prosaisteja (postauksien stilistisiä finessejä taatusti tullaan käyttämään esimerkkeinä lukemattomilla äidinkielentunneilla ja epäilemättä myös yliopistotasolla).
Julia Tukiaiselle ei riitä genrerajoja ainutlaatuisesti ylittävä tositeevetähteys (jonka skaala ylettyy aina henkeäsalpaavasta estraadiviihteen kestosuosikista Tuksu-TV:stä toiseen kristillisiä perusarvoja korostavaan suosikkiin Poliisi:TV:hen), ei mittava elokuvatähteys (käsi ylös kaikki ne joilla ei tietokoneensa kovalevylle ole suurena aarteena tallennettuna Peter von Baghin ehdoton suosikkielokuva: Suomen Orson Wellesin Riku Ville Raitalan magnum opus "500"!), ei se että Ateneum ja Kiasma taistelevat verissä päin tämän maanosamme ehdottomasti originelleimman taidemaalarin sormiväritöistä (kuka itseäänkunnioittava taiteilija voi enää kuvitellakaan taidettaan ilman Tiimarista ostettuja enkeleiden kiiltokuvia ja väärin kirjoitettuja sitaatteja Raamatusta?).
Moni tavallinen tallaaja ja patalaiska vätys lepäisi jo näillä laakereilla loppuelämänsä, mutta ei ahkeraakin ahkerampi ahertaja ja renessanssi-ihminen Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Uudeksi haasteekseen ponnisteluja ja aamuisia heräämisiä kaihtamaton stahanovilainen uurtajamme on ottanut opiskelun, ja sehän häneltä perinteisestikin on sujunut kuin leikiten. Taloustieteiden tutkinto taitaakin pikku opiskelijattareltamme jo löytyä takataskusta joten nyt onkin hyvä laajentaa rautaista ammatillista osaamista ja hankkia se kosmetologian maisterius; ehkäpä jatkaa kosmetologian opintoja aina väitöskirjaan ja professuuriin saakka, ken tietää minne kosmisiin korkeuksiin uupumaton opiskelukone Julia Tukiainen opintiellään yltää?
Aiheellista lienee silti kysyä tarvitseeko taidokas meikkiartisti Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö) enää lisää pätevyyttä meikkitaiteilijana? Kaikkihan me olemme keikkakuvista omin silmin nähneet miten voimallista, etten sanoisi dramaattisen jykevää jälkeä showmeikin suvereeni taitaja Julia (ei julkkis) saa aikaan ilman muodollista koulutustakin - onhan hänen kaunis sisarensa Johanna Tukiainen (Most Talked Glamour Person of the Year-palkinnon voittaja Herran vuonna 2009) lahjakas ammattimeikkaaja. Taidot ja lahjakkuus kulkevat selvästi suvussa.
Toinen aiheellinen kysymys on unohtaako Julia (ei julkkis) nyt niinkin tärkeän asian kuin levon?
Nuori ja terve ihminen toki jaksaa, varsinkin Julian (ei julkkis) kaltainen dynaaminen tehopakkaus jonka yli-inhimillistä työtahtia ja ammatillista uhrautuvaisuutta pohtiessaan moni pyörtyy, mutta kenellekään ei ole hyväksi tehdä työtä vuorokauden ympäri, vuodesta toiseen. Välillä olisi kyllä syytä rentoutua ja vähän lomaillakin ettei polta itseään aivan loppuun. Siksi minua huolettaakin millä ajalla hyperaktiivinen duracellpupumme Julia (ei julkkis) ehti opiskella kosmetologiaa, onhan hänellä kuitenkin raskas päivätyönsä Doltseissa, ura levylaulajana ja konsertoivana artistina, ura taidemaalarina, espanjan opiskelua, ruotsin opiskelua, ja ennen kaikkea - tuore mutta sitäkin tärkeämpi ura kotirouvana!
Vihdoinkin rakkaus on löytänyt työteliään Julian (ei julkkis) ja onni kukoistaa. Romanssi ruotsalaisen nallekarhun kanssa ei kuitenkaan ole mutkaton. Miten on mahdollista yhdistää kiireinen työura, rankka opiskelu, lepo ja rentoutuminen, ja vielä tyydyttävä parisuhdekin? Tämä ei tavalliselta kuolevaiselta onnistuisikaan.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) tämä ei ole temppu eikä mikään. Julialla (ei julkkis) on selvästikin vuorokaudessa enemmän tunteja kuin tavallisella katurahvaalla. Ja hyvä niin, tavallinen katurahvas käyttäisi nekin tunnit pelkkään siiderin ryypiskelemiseen, lääkeaineiden väärinkäyttöön ja verhojen takana makoiluun.
Sen minkä Julia aloittaa, sen hän myös kunnialla loppuun saattaa. Kesken hän ei jätä mitään, oli kyseessä sitten työ, opiskelu tai rakkaussuhde.
Julia (ei julkkis) nostaa omalla henkilökohtaisella panoksellaan kosmetologiikan omaksi erityisen varteenotettavaksi tieteen- ja taiteenlajikseen tai nimeni ei ole Lahna. Sen uskallan luvata.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) ei riitä että hän on maamme taidokkaimman, ihailluimman ja kansainvälisesti menestyneimmän tanssiryhmän Dolts Dancersin johtoporrasta (Facebookin mukaan Sale Manager eli suomeksi alennusmyyntien johtaja), hänelle ei riitä se että hän on ihailtu ja rakastettu levylaulaja (kuka tuntisi Apinamiestä ilman Julian (ei julkkis) sydäntä raastavaa tulkintaa kappaleesta?), ei riitä herrainlehti Playboyssa poseeraaminen (kuten poseerasi häntä ennen myös Julian (ei julkkis) kaunis sisar Johanna Tukiainen (Vuoden turhin julkkis 2008)), ei riitä se että hän hyvinkin lyhyessä ajassa todisti blogillaan olevansa maamme johtavia prosaisteja (postauksien stilistisiä finessejä taatusti tullaan käyttämään esimerkkeinä lukemattomilla äidinkielentunneilla ja epäilemättä myös yliopistotasolla).
Julia Tukiaiselle ei riitä genrerajoja ainutlaatuisesti ylittävä tositeevetähteys (jonka skaala ylettyy aina henkeäsalpaavasta estraadiviihteen kestosuosikista Tuksu-TV:stä toiseen kristillisiä perusarvoja korostavaan suosikkiin Poliisi:TV:hen), ei mittava elokuvatähteys (käsi ylös kaikki ne joilla ei tietokoneensa kovalevylle ole suurena aarteena tallennettuna Peter von Baghin ehdoton suosikkielokuva: Suomen Orson Wellesin Riku Ville Raitalan magnum opus "500"!), ei se että Ateneum ja Kiasma taistelevat verissä päin tämän maanosamme ehdottomasti originelleimman taidemaalarin sormiväritöistä (kuka itseäänkunnioittava taiteilija voi enää kuvitellakaan taidettaan ilman Tiimarista ostettuja enkeleiden kiiltokuvia ja väärin kirjoitettuja sitaatteja Raamatusta?).
Moni tavallinen tallaaja ja patalaiska vätys lepäisi jo näillä laakereilla loppuelämänsä, mutta ei ahkeraakin ahkerampi ahertaja ja renessanssi-ihminen Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Uudeksi haasteekseen ponnisteluja ja aamuisia heräämisiä kaihtamaton stahanovilainen uurtajamme on ottanut opiskelun, ja sehän häneltä perinteisestikin on sujunut kuin leikiten. Taloustieteiden tutkinto taitaakin pikku opiskelijattareltamme jo löytyä takataskusta joten nyt onkin hyvä laajentaa rautaista ammatillista osaamista ja hankkia se kosmetologian maisterius; ehkäpä jatkaa kosmetologian opintoja aina väitöskirjaan ja professuuriin saakka, ken tietää minne kosmisiin korkeuksiin uupumaton opiskelukone Julia Tukiainen opintiellään yltää?
Aiheellista lienee silti kysyä tarvitseeko taidokas meikkiartisti Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö) enää lisää pätevyyttä meikkitaiteilijana? Kaikkihan me olemme keikkakuvista omin silmin nähneet miten voimallista, etten sanoisi dramaattisen jykevää jälkeä showmeikin suvereeni taitaja Julia (ei julkkis) saa aikaan ilman muodollista koulutustakin - onhan hänen kaunis sisarensa Johanna Tukiainen (Most Talked Glamour Person of the Year-palkinnon voittaja Herran vuonna 2009) lahjakas ammattimeikkaaja. Taidot ja lahjakkuus kulkevat selvästi suvussa.
Toinen aiheellinen kysymys on unohtaako Julia (ei julkkis) nyt niinkin tärkeän asian kuin levon?
Nuori ja terve ihminen toki jaksaa, varsinkin Julian (ei julkkis) kaltainen dynaaminen tehopakkaus jonka yli-inhimillistä työtahtia ja ammatillista uhrautuvaisuutta pohtiessaan moni pyörtyy, mutta kenellekään ei ole hyväksi tehdä työtä vuorokauden ympäri, vuodesta toiseen. Välillä olisi kyllä syytä rentoutua ja vähän lomaillakin ettei polta itseään aivan loppuun. Siksi minua huolettaakin millä ajalla hyperaktiivinen duracellpupumme Julia (ei julkkis) ehti opiskella kosmetologiaa, onhan hänellä kuitenkin raskas päivätyönsä Doltseissa, ura levylaulajana ja konsertoivana artistina, ura taidemaalarina, espanjan opiskelua, ruotsin opiskelua, ja ennen kaikkea - tuore mutta sitäkin tärkeämpi ura kotirouvana!
Vihdoinkin rakkaus on löytänyt työteliään Julian (ei julkkis) ja onni kukoistaa. Romanssi ruotsalaisen nallekarhun kanssa ei kuitenkaan ole mutkaton. Miten on mahdollista yhdistää kiireinen työura, rankka opiskelu, lepo ja rentoutuminen, ja vielä tyydyttävä parisuhdekin? Tämä ei tavalliselta kuolevaiselta onnistuisikaan.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) tämä ei ole temppu eikä mikään. Julialla (ei julkkis) on selvästikin vuorokaudessa enemmän tunteja kuin tavallisella katurahvaalla. Ja hyvä niin, tavallinen katurahvas käyttäisi nekin tunnit pelkkään siiderin ryypiskelemiseen, lääkeaineiden väärinkäyttöön ja verhojen takana makoiluun.
Sen minkä Julia aloittaa, sen hän myös kunnialla loppuun saattaa. Kesken hän ei jätä mitään, oli kyseessä sitten työ, opiskelu tai rakkaussuhde.
Julia (ei julkkis) nostaa omalla henkilökohtaisella panoksellaan kosmetologiikan omaksi erityisen varteenotettavaksi tieteen- ja taiteenlajikseen tai nimeni ei ole Lahna. Sen uskallan luvata.
Subscribe to:
Posts (Atom)