Tosifani nro 1

Monet ihmiset ihmettelevät ääneen voiko joku oikeasti ihailla Johanna Tukiaista.

Lyhyt vastaus on, totta kai, ei.

Ei voi.

Ei kukaan fani ole tosissaan.

Fanikerhoja on perustettu sinne tänne, netissä on Tuksu-klubeja enemmän kuin tyhjiä sidukkapulloja Takilatiellä, Facebookissa Tuksu-ryhmiä enemmän kuin persuja Vantaalla.

Turussa asiat tiedetään tunnetusti paremmin ja sinne perustettu Tuksutusryhmä sai jopa kansallista huomiota Suomen epävirallisen Pulitzer-ehdokkaan Jari Kupiaisen eli kaikkien meidän ikioman Kupsukan tehtyä siitä loistokkaalle journalistiselle tyylilleen ominaisesti laadukas ja kysymyksiä herättävä infoessee – mutta eivät turkulaisetkaan aivan imbesillejä ole. Ryhmä on selvästi kosto Turun ainoan kiistattoman valtiomiehen Ilkka Kanervan kaatamisesta.

Mikään muu selitys ei ole mahdollinen.

Vitsejä ei faniteta, vitseille nauretaan.

Ja huonoille vitseille nauretaan juuri siksi että ne ovat huonoja..

Mutta. Liioittelinko sittenkin hieman kun väitin ettei kukaan voi oikeasti fanittaa Tukiaista? (Julia Tukiaista ei tietenkään voi huomioida. Ei tässä eikä missään muussakaan yhteydessä kun puhutaan täysivaltaisista aikuisista.)

Johanna Tukiaisella nimittäin ON yksi todellinen ihailija, yksi antaumuksellinen fani, yksi ainoa henkilö joka rakastaa Johanna Tukiaista yhtä raivokkaasti ja palavasti kuin Johanna Tukiainen rakastaa itseään.

Tämä Johanna Tukiaisen ainoa aito fani on muuan neiti J.T. alais Jossefina Terhinen Vaasasta.

J.T. on idolinsa tavoin armoton kynäniekka ja selvästi Mensan jäsen. Näin neiti J.T. kommentoi erästä Tuksutus-uutista: ” Näädät, pitäkääpäs pienempää suuta. Harmittaahan se jos on Kontulan yksiöön syntynyt vuokralle.” Näin hän kommentoi sitä kun Tuksukainen ylittää normaalin typeryytensä rajat ja vaatii itselleen verovapautta koska kaikki eivät kehukaan hänen laardejaan ja ylistä taivasiin hänen rikollista räkälöissä raakkumistaan: ”Kaunis ja sanavalmis nainen, Suomi tarvitsee tällaisia megablondeja. Ja hyvin Tukiainen on itsensä brändännyt!” Ja näillä sanoin hän ylistää suuresti rakastamansa stripparin fyysisiä avuja: ” Nätti nainen, ihanan pehmeät neitseelliset kasvot, pyöreät poskipäät ja porno peppu.”

Neiti J.T. vaikuttaa siis yhtä huononäköiseltä kuin idolinsakin (joka ei edes näe peilikuvaansa – muuta selitystä niille meikeille ei voi olla) eikä ymmärryksessäkään ole kehumista. Selvää siis lienee että fanit valitsevat itsensä kaltaisen idolin jota ihailla. Neiti J.T:llä oli siis alun alkaenkin hyvin onneton asema jos ei kehenkään muuhun kyennyt samaistumaan kuin naiseen joka ei kelvannut kuin Arto Länsmanille.

Monet ilkeämieliset ihmiset ovat esittäneet sellaisenkin arvioin että neiti Jossefina olisikin aivan keksitty henkilö ja pelkkä Johanna Tukiaisen itsensä käyttämä bulvaani jolla Johanna pääsisi kehumaan itseään.

Ei!

Ei voi olla!

Tämä murentaisi uskoni ihmiskuntaan, lopullisesti.

Ja olisihan se aika säälittävää jos edes Johanna Tukiaisella ei olisi sitä yhtä ainutta tosifania vaan sekin olisi Johannan omaa keksintöä.

Mutta eihän se mitenkään hämmästyttävää olisi.

Oksenna, pönttö!

Suomi on väkivallan maa.

Rihanna sai selkäänsä. Britney Spears ajoi päänsä kaljuksi. Tässä vain muutama esimerkki.

Kuuluisa kirjailija Sofi Oksanenkin sanoi rohkeasti että suomalaiset haluavat oman talon ja seesteisiä koiria pihalle.

Kun taas esimerkiksi Karibialla on sellainen laki että jos poromies lyö glamuuurinaista niin sitä pidetään erityisen rangaistavana tekona.

Nyt Suomen kuuluisin julkkis, väkivallattomuuden ylipapitar, aikamme Mahatma Gandhi Johanna Tukiainen on päättänyt että väkivallasta ja sen eri ilmenemismuodoista ei saa enää vaieta.

Johannahan on taidokkaan showtanssin ja heleän laulamisensa ohella profiloitunut juuri väkivallan vastustajaksi numero yksi tässä harmaassa, väkivaltaisessa maassamme.

Ajatus Johanna Tukiaisesta nostamassa kättänsä kanssaihmistään vastaan on yhtä mahdoton kuin ajatus muovimoppipäisestä Äiti Teresasta vetämässä Magic Lifen etusormikeikkaa.

Väkivallasta ei saa vaieta, Johanna jyrisee, vaikka hän ei aina kaikkien hedelmäveitsimurhayritysten uutisointeja ihan täydestä sydämestään kannatakaan. Paljon on olemassa nk. ”hiljaista väkivaltaa”. Hiljainen väkivalta on sitä kun pahoinpitelijä ei olekaan Seitsemän päivää-lehden elähtänyt elätti, jolloin Hymy-lehtikään ei viitsi kirjoittaa siitä onko uhrin päähän isketty oluttuoppi vai shampanjalasi ja kuka on purrut ketä poskeen.

Lööppijulkkiksen julkinen esittäminen ei ole hiljaista väkivaltaa.

Laajalti ja intiimisti eri väkivallan muotoja tunteva Johanna painottaa että väkivaltaa on esimerkiksi se että lappalainen käy kiinni kreitlengskeihin, riepottelee ympäri huonetta, kuristaa sillä tavalla että jää jälki kurkun silaviin, laittaa uhrinsa pakkopaitaan pitkiksi ajoiksi, uhkailee hedelmäveitsellä ja lautasella ja tuopilla ja sähköhellalla ja betoniportailla, ja se jos poliisit (natsit!) uhkailee sähköshokkilaitteella kun ne on vittu laittomia (laiton uhkaus!)!

Kaikkein pahin tunnettu väkivallan muoto on luonnollisesti se että pakotetaan uhri oksentamaan vessanpyttyyn.

Jo ammoisista ajoista ihmisellä on ollut rajoittamaton oikeus oksentaa minne tahtoo – tämä on ihmisen perusoikeuksista se kaikkein tärkein!

Jos haluat oksentaa kadulle niin oksenna! Jos haluat oksentaa lattialle niin oksenna! Jos haluat oksentaa sänkyyn, tuolille, pöydälle, Apple Mac-tietokoneelle (joka on yksi parhaimmista) niin oksenna!

Viekää meiltä vapaan oksentamisen oikeus ja viette meiltä ihmisyytemme!

Tätä Johanna ei ikinä tule hyväksymään.

Kaikki te joita joku tälläkin hetkellä pakottaa oksentamaan vessanpyttyyn – kehoitan teitä tekemään rikosilmoituksen asiasta. Väkivallan ON loputtava!

Minun mottoni on nyt ja aina: ”En oksenna vessanpyttyyn sillä olen vapaa ihminen!”

Tämä on ihmisyyteni mittari.

Dolts Diary - The Annotated Version

NYT TIEDAN MITA TARKOITTAA PSYKOPATIA SANAN VARSINAISESSA MERKITYKSESSA..... (Sanojen varsinainen merkitys selviää sanakirjasta, sieltä kannattaa katsoa jos ei ole varma mitä mikäkin sana tarkoittaa)

Maailma on taynna kieroja ihmisia jotka haluavat hyvaksikayttaa, varsinkin jos on julkisuudessa niin se ajaa paljon ns. perskarpasia ja torakoita ymparille. (Millä tavalla julkisuus ajaa ne ympärille?)

Kirjoitin 97 (po. vuonna-97!) ylioppilaaksi 4 laudaturia (miten laudaatturit kirjoitetaan ylioppilaaksi?) jotka tulivat lautakunnassa eximiana (silloinhan ne eivät olleet laudaattureja), luin pitkan psykologian joka oli minulla 10 lukion paastotodistuksessa. Viimeisena kokeena kirjoitin psykologiassa muistaakseni (se muisti, se muisti – lisää viinaa ja tabuja!) 20 sivun esseen (jos joutuu kirjoittamaan 20:n sivun vastauksen ei selvästikään tiedä mistä kirjoittaa – tiivistä ja keskity olennaiseen äläkä haahuile!) aiheena kateus. (Aihe lienee hyvinkin lähellä kirjoittajan sydäntä?) Sain siita 10 ja koulun rehtori soitti minulle viela erikseen kotiini ja kiitti, ettei koko elamansa aikana lukenut yhta hyvaa psykologista analyysia aiheesta. (Ei tainnut olla Mensan jäsen tämä rehtori?)

Psyykkisista sairauksista on olemassa mm. narsismi, patologinen valehtelu, kaksisuuntainen mielialahairio, skitsofrenia, sosiopatia, mutta kaikista pahin on psykopatia. (Mielenkiintoista että kirjoittaja valitsee juuri nämä.) Suomessa viljellaan mielellaan sanaa narsisti, mutta ihmiset eivat ymmarra mita se tarkoittaa. (Sotkeekohan kirjoittaja itse tässä narsismin ja psykopatian?) Narsismi ei tarkoita itserakkautta psyykkisena sairautena, vaan tunnekylmyytta. (Nyt tiedämme kaiken narsismista!) Kaikista pahin on psykopaatti, koska sellainen ihminen piilottaa hulluutensa tarkoin ja varmasti, se on niinkuin kuristajakaarme, joka liikkuu hitaasti ja sihisee ja lopulta kuristaa. (Tai hedelmäveitsettää. Tai iskee tuopilla kalloon. Tai puree naamaan.)

Psykopatian voi googlettaa helposti, muistaakseni (muistaakseni?) siina oli noin 150 kysymysta (kun sen kerran voi googlettaa helposti niin sen olisi helposti voinut googlettaa ja varmistaa että montako niitä on?) ja jos jokainen osuu oikeaan kyseessa on psykopatia. (Upeeta! Mihin ammattilaisia enää tarvitaan kun on google?) Sellaiset ihmiset haluavat kerata ns. hovin ymparilleen (tunnetaan myös nimellä Jollashovi) josta alkavat pudottaa ihmisia eri asteille, he ovat taitavia manipuloijia ja monet ihailevat heita. (No ei nyt oikeesti. Ei kovin moni oikeesti ihaile. Kaalinainenkin jätti. Ja Janatuinen. Nyt ei ole jäljellä kuin Jossefina.) Mutta he ovat taysin sairaita ja satuttavat lopulta ymparillaan olevia. (Artsin oma vika! Ja ”Pasin”! Ja sen petonkirappupimatsun!) Puheet ovat heilla monesti erittain kauniita ja lipevia, mutta todellisuus on ihan toista. (Monasti tosiaan terävimmät tuksuanistiset analyytikot ovat olleet huomaavinaan tietyn ristiriitaisuuden sanojen ja tekojen välillä.)

Muistaakseni luin vain yhden ohjeen koskien psykopaattia, juokse karkuun niin nopeasti kuin paaset. (”Muistaakseni”? Luitko vai etkö lukenut?) On olemassa ihan hirveasti ihmisia jotka eivat erota psykopaattia, he eivat ymmarra mista on kyse. (Kyllä se päältä näkyy, usko pois.)

Ihmisella on kuitenkin olemassa omatunto, ja kun se kolkuttaa niin tulee paha olo. (Nerokas analyysi!) Ihminen pystyy myos vaistoamaan jos jonkun ihmisen seurassa on paha olla. (Hämmästyttävää tarkkanäköisyyttä!) Itseasiassa ensivaikutelma pitaa usein paikkaansa, ei valttamatta aina. (Loistavasti kiteytetty – ”pitää usein paikkansa mutta ei aina!”)

Mutta kokemukseni mukaan ensimmaisen vuoden aikana nakee erittain hyvin millaisesta ihmisesta on kyse. (Mutta jos ei siltikään ole varma niin kannattaa toki mennä naimisiin ”psykopaatiksi” epäilemänsä henkilön kanssa, sittenhän se lopullisesti selviää.) Psykopatiassa on toki isoja eroja, pahimmat ovat massamurhaajia ilman mitaan omaatuntoa. (Ja toiset ”tanssii” ja ”laulaa”. Ilman mitään omatuntoa.)

Kristittyna ihmisena uskon myos, etta ihmiseen voi menna paha henki. (Auttaaks edes pizza silloin?) Raamatussahan kerrotaan siita kuin Jeesus ajoi pois pahoja henkia ihmisista. (Puhelinmanausta ei silloin vielä ollut keksitty.) Jeesus myos sanoi, etta se joka on taysin synniton, heittakoon ensimmaisen kiven. (Siksi kukaan ei saakaan tuomita ketään. Paitsi pahoinpitelystä tuomitut rattijuopot – ne saa tuomita kenet vaan ja heittää kiviä niin että kädet irtoaa.) Kukaan ei pystynyt nostamaan kattaan. Monesti hyvat ihmiset saavat karsia paljon pahaa, mutta en viittaa talla edelliseen etta Jeesus oli vain historiallisesti todistettu ihminen. (Mä en oikeesti tajua hevonvuittonia tosta lauseesta. Siis hä?) Uskon etta Han on vapahtaja, joka todellakin on Jumalan poika. Hanet ristiinnaulittiin, vaikka Han oli kauan odotettu messias. (Eiks jutun juju vähän ollut se että Jeesus ristiinnaulittiin koska hän oli messias? Eiks se ole kristinuskossa vähän niinkuin se juttu?)

Minua naurattaa kun kysyin eraalta saamelaiselta miehelta, onko han uskossa. (Heh heh!) Han on vaittanyt niin kokoajan ainoastaan sen takia etta manipuloi minua. (Arbuusiko narrais? En usko!) Han vaitti lukeneensa Raamatun kannesta kanteen. (Arbuusi onkin lukumiehiä, aina punanenä kiinni kirjassa.) Kun sanoin amerikkalaisen ilmaisun What goes around, comes around (eli Karman laki) tama pikkumies vaitti, etta se oli psalmeista. (No kun se ei osaa ulkomaan kieltä koska se ei ole ollut 78:ssä maassa niin kuin glamourimmat ihmiset!) Ja valeita sataa niskaan roppakaupalla, oikeastaan mikaan ei pida paikkaansa mita minulle on vaitetty. (Jos Arbuusin valheet on noin läpinäkyviä ja kömpelöitä niin eiks se tee susta tosi idioottia jos uskoit niitä? Ja jos et uskonut niitä ja menit silti naimisiin äijän kanssa jota et rakasta vaan vihaat ja halveksit niin mitä se tekee susta? En viitsi tässä sanoa.) Uskovainen serkkuni sanoi minulle, etta todellinen rakkaus ei perustu himolle ja seksille, vaan turvallisuudelle ja hyvalle ololle. (Oho! Vitsit sun serkku on viisas!) Himo voi sekoittaa ihmisten paat, mutta silla ei ole mitaan tekemista rakkauden kanssa. (Tää loppu aika oudosti. Tässäks tää oli? Mä olisin halunnut muistaakseni 20-sivuisen esseen tästä aiheesta! Olisin heti soittanut Tuksulle erikseen kotiin ja kiittänyt etten ikuna oo lukenut mitään näin viiltävä analyysiä tästä aiheesta! Mikä tää aihe muuten oli?)

TOTUUS TEKEE VAPAAKSI, THE TRUTH WILL SET YOU FREE (ilmankos Tuksu onkin tosi vapaa!)

Johanna Tukiainen (eiku Jolene! Uskokaa jo, sen nimi on Jolene!)

Olen glamouralkoholisti!

Hei! Minun nimeni on Johanna ja olen alkoholisti.

Tai no enhän mä oikeesti ole alkoholisti, en sillä lailla kuin jotkut spurgut tai mun sisko Julia. Mä oikeestaan teen tän tunnustuksen vaan siksi että Julia sai aika kivasti huomiota kun se teki tunnustuksen. Joten nyt kun mä teen oman tunnustukseni niin mä saan vielä enemmän huomiota ja sympatiaa heh heh koska mä oon paljon isompi julkkis kun Julia joka on doku.

Enkä mä silleen ole mikään doku tai spurgu kun ne on jotain taviksia. Mä juon vaan kalliimpia aineita niinku shampanjaa tai hiänoja punkkuja tai Euroshopperia koska mulla on varaa. Tai mitä vaan tarjotaan.

Nytkin mä oon Karibialla ja ihan kännissä!

Et niinku alkoholismissa on eri tasoja.

Et niinku kuinka rikas ihminen on.

Ja mä olen sillä korkeimmalla tasolla jossa hienommat ihmiset on.

Ja se että mä juan on muitten vika. Mun ex-suamalainen ”Pasi” toi aina kotiin hiänoja punaviinejä! Ja mä olin töissä luxusglamourstripparina niin mun oli pakko juada kännit joka yä! Ja sit mulla oli ihan kauhee parisuhdekriisi kun toi mun miäs ”Pasi” ei yhtään tykännyt kun mä jätin sen yhden syopäjuutalaisen takii jolla oli hirveesti rahaa ja sit mä tekstasin Kanervalta duunin ja toi ”Pasi” oli ihan kummallinen eikä se tykännyt siitäkään kun mä kännissä aina puukotin sitä ja yritin polttaa sen kämpän niin ettei oo mun vika jos juan!

Sitä paitsi mä oon niin herkkä kun oon taiteilia!

Me taiteiliat aina juadaan kun ollaan niin herkkii!

Siitä tunnistaa taiteilian kun se on kännissä ku se on niin herkkä!

Nii et emmä mikään alkoholisti ole, suurkuluttaja vaan ja kerran olin ihan selvä yksi ilta ja mä vaan lääkitsen mun ahdistusta punkulla kun oon herkkä taiteiliasielu koska taiteiliat on herkkii ja oon uskovainen mut alkoholismi on sellanen juttu että voi olla vaikka kuinka syvässä uskossa ja ratketa ryyppäämään ja tehdä virheitä.

Mut onneks mä oon oppinu mun virheistä ja oon nyt onnellisesti naimisissa mun unelmien miähen kanssa ja kaikki mun asiat on tosi hyvin.

Sekin on alkoholisti. Me juadaan aika paljon yhdessä. Paitsi että mä en oo alkoholisti.

Ku jos on alkoholisti ni sit ei kyll voi yhtään juada.

Mä kyllä voin kun en oo sillee oikeesti mut sanon vaan et oon että te tykkäisitte musta ja säälisitte mua kun oon mäkin ihminen vaikka oon tosi nuori, kaunis ja älykäs ja sit viälä rikas.

Siks mä avaudun nyt kun mä oon julkkis niin mä haluun auttaa Suomen kansaa kun te ootte kaikki juappoja luusereita. Niin voitte saada apuu mun tarinasta.

Tästäkin tunnustuksesta irtoo taatusti vaiks kuinka paljon lööppiä kun te idiootit ostatte Seiskaa ja kustannatte mun kännin!

Nyt mä lähen baariin – adios köyhät ääliöluuserijuopot!

Puutarhatonttu pohtii

Minne ne junat oikein menevät kun loppuvat ne kiskot? Siihenkö jäävät paikalleen nököttämään kunnes joku rakentaa lisää kiskoja? Sillä lailla jos aina takaalta purkaa ja eteen lykkää niin voivat ne ajaa vaikka minne.

Se yksi paksu tyttö kyseli sykiatriasta minulta. Kerroin että se on sitä kun makaa sohvalla ja ei saa nukkua vaan pitää keksiä kaikkea jännää kerrottavaa. Sykiatria on kivaa. Paitsi jos väsyttää.

Minne on se Nassu mennyt? Miksi on Nassu poissa? Onko se paksu tyttö nyt sen Nassun syönyt? Missä se paksu tyttökin on? Missä on se pillittävä lapinäijä? Onko se paksu tyttö sen lapinäijänkin syönyt ja sitten mennyt muualle etsimään lisää ruokaa? Minä sanoin sille paksulle tytölle että lapinäijän voit syödä mutta Nassua älä syö. Mutta ei se kuuntele. Huonosti on joku paksun tytön kasvattanut.

On hassu asia tuo sade. Siinä jos tarpeeksi kauan seisoo niin kastuu. Ei auta vaikka pakoon juoksisi. Se on sillä lailla ovela se sade.

Tänään minä yhden nätin tytön näin. Ihan oli siisti ja puhui selvästi. No, sittenhän minä tajusin että minun tyttö se on, se joka niitä akvarelleja maalaa. Jotain outoa siinä kyllä oli, en meinannut tunnistaa mutta oli se se kyllä.

Ulkomailla matkailussa se ikävä puoli on että ulkomaille joutuu menemään.

Mielettömän romantillinen häämatka Karibialla

Ihana winterwonderlandmorsian Johanna Tukiainen heräsi Karibian hienoimman hotellin kalleimman sviitin parhaimmalta sängyltä. Häämatka oli alkanut ihanasti, järjettömän upeasti.

Mitään näin romantillista häämatkaa edes Johanna, villeissä unelmissaan, ei ollut kyennyt kuvittelemaan.

Kaikki oli tosi ihanasti rikkaiden tyyliin, suorastaan oikein jenkkityyliin! Jääkaapissakin oli keitoreidiä jota kaikki upporikkaat jenkkimiljonäärit joi ja pöydät notkuivat eksoottisia hedelmiä joita ei siis tosiaankaan Siwan hyllyiltä löytynyt!

– Rakastatko minua? Johanna kuiskasi hellästi rakastetulle aviomiehelleen.

Tällaista rakkautta upea ihana ei ollut kokenut koskaan. Vihdoinkin hän oli löytänyt arvoisensa miehen!

Rakkaus oli mielettömän ihanaa!

Viereisellä tyynyllä raukeasti makoileva Seitsemän päivää-lehti ei vastannut mitään, mutta sen ilmeestä näki selvästi lukea että se rakasti Johannaa, rakasti häntä kuin ei koskaan kukaan aikaisemmin.

Johanna silitti Seitsemän päivää-lehden kantta jossa hän itse poseerasi juopuneena sen yhden lappalaisen kanssa, hyvällä maulla tietenkin.

Sitten hän alkoi hinkata tosi seksikkäällä rinnallaan omaa kuvaansa. Hot hot hot!

* * * *

Aamiaisen jälkeen Johanna lähti kävelemään upealle hiekkarannalle. Karibian aurinko helotti turkoosinsiniseltä taivaalta hellästi ja lempeästi kuin vain rikkaille ja kuuluisille voi aurinko helottaa.

Johanna levitti kuumalle hiekalle pyyhkeen ja asetti Seitsemän päivää-lehden sen päälle. Hän avasi lehden.

– Tahdotko aurinkorasvaa, rakas? hän kysyi siltä.

Rusketus oli tosi ihanaa. Siitä erotti köyhän ja ruman ihmisen. Niillä ei ollut varaa hankkia kaunistavaa rusketusta koska ne olivat tyhmiä.

– Tahdotko mennä uimaan? hän kysyi aviomieheltään.

Seitsemän päivää-lehti ei vastannut mitään.

– En minäkään, Johanna sanoi ja suuteli lehden aukeamalla olevaa omaa kuvaansa jossa hän näytti erityisen seksikkäältä ja hoikalta. Ne pinkit huulet vaan OLI niin ihanat.

Ihanalla hotelliaamiaisella viereisen pöydän häämatkalaiset olivat katselleet Johannaa vähän säälivästi ja naureskelleetkin kun hän hyväili ja suuteli Seitsemän päivää-lehteään. Juntit! Apiaanit! Köyhät pellet!

Toisten rahoilla olivat tietenkin täällä loisimassa kun ei itsellä ollut varaa maksaa omaa matkaa heh!

Ja olivat selvästi kateellisia ja kaunaisia Johannan ja lehden onnelle. Ja sille että Johanna oli upea julkkis ja itse olivat jotain kadunlakaisijoita.

Tukeva aamiainen alkoi jo mennä Johannan päähän ja hän sulki silmänsä.

Vain hetkeksi.

* * * *

Herättyään Johannan sievä käsi hapuili aviomiehestä.

Käsi hamusi tyhjää!

Missä Seitsemän päivää oli?

Kaunis Johanna avasi kirkkaat tähtisilmänsä ja näki kauhunäyn: Hänen aviomiehensä oli poissa!

* * * *

Pakokauhun vallassa Johanna astui upean glamourluxushotellin aulaan.

– Soittakaa poliisille! hän huusi portieerille. – Aviomieheni on kadonnut! Hänet on ryöstetty!

Portieeri katseli Johannaa kysyvästi.

– Tee jotain ääliö! Seiska on poissa! Sevendeis magazine tajuutsä homo! Call nazi polise! I’m famous modell in Finland with Kanerva and Lööppijulkis and näätäsiat!

Alempirotuinen portieeri pudisti päätään. Miksi KAIKKI ovat minulle kateellisia isoista silikoneistani ja upeasta muovitukastani, Johanna mietti ja kääntyi pois.

Samassa hän näki Seitsemän päivää-lehden! Siellä se köllötteli aulan sohvapöydällä ja oli hyvinkin tyytyväisen näköinen kun nuori nainen noukki sen ylös ja avasi sen!

Petturi!

Sika!

* * * *

Illalla Johanna ja Seitsemän päivää-lehti palasivat upealta illalliselta ja astuivat ylelliseen hotellisviittiinsä jollaista jotain likaista lähiötavista ei ikinä päästettäisi edes siivoamaan.

Illallinen oli ollut todella alacarte ja mielettömän kallis, siis TODELLA kallis ja tosi sillä lailla perusjenkkiläinen. Se oli maksanut enemmän kuin joku läski kontulalainen työtön tienaa siis vuodessa.

Makuuhuoneessa kaunis Johanna tarttui Seitsemän päivää-lehteä kaksin käsin.

– Petätsä mua niitten horojen kanssa! Mä näin kuinka se yks lääppi sua aulassa! Käänteli sun sivuja ja sä nautit siitä sika! Oikeen voihkit miälihyvästä! Eihän sillä edes ollu silkkareita! Joku epäblondi tavisluuseri! Mä tapan sut!

Seitsemän päivää-lehti ei yrittänyt puolustautua Johannan raivokkaita syytöksiä vastaan.

– Sano jotain vitun kusipää! Johanna huusi päin lehden kansikuvaa ja viskasi sen lattialle niin että kolahti.

Mutta lehti vain jatkoi vaikenemistaan.

- Ja missä mun omakotitalo suaraan Hesan keskustassa viipyy! Ja mun Lamborgiini! Ja miksei mulla oo omaa teeveohjelmaa vitun ääliö!

Lehti ei sanonut mitään.

– Vittuiletsä mulle idiootti! Vittu mä tapan sut!

Johanna kurkotti hedelmäkulhoon ja hänen kätensä osui hedelmäveitseen.

* * * *

Aamulla upea kaunotar Johanna astui portieerin luokse.

– Soittakaa heti poliisi.

Portieeri katsahti ylös.

– Call a polise now. Mun vitun hullu aviomiäs yritti tappaa mut! Se on ihan hullu! He try strangel me! He is hullu kusipääidiootti jolla ei edes seiso and he levittää the glamydia to kaikille vitun horoille! Se yritti taas kännissä tappaa mut tajuutsä neekeri!

Johannan hullu aviomies, riekaleiksi raastettu Seitsemän päivää-lehti, lojui aulan pöydällä.

Eikä vieläkään sanonut mitään.

Palvelukseen halutaan

Hei sinä kiva musta neekerinainen Afrikasta! Haluatko ruveta Vesa Keskisen tyttöystäväksi? Varmaan jo tiedätkin symppis kyläkauppias Vesan ja olet lukenut hänestä hullunkurisia juttuja netistä?

Vesalle aina sattuu ja tapahtuu! Vesaa seurataan, Vesaa ihaillaan, Vesaa rakastetaan! Ympäri maailmaa!

Nyt Vesa etsii itselleen uutta tyttöystävää – ja se voit olla juuri Sinä!

Edellytämme Sinulta: 18-19 vuoden ikää (lakiteknisistä syistä), palvelualttiutta, nöyrää luonnetta, myönteistä suhtautumista jälkeenjääneisiin, kykyä hymyillä kameralle vaikka haluaisitkin kuristaa sen yhden idiootin.

Tarjoamme Sinulle: auton (no se on Hanimatin vanha, mutta kamoon, silti!), tietokoneen, kännykän, vaatteita Tuurin kyläkaupan upeasta haute couture-mallistosta, ilmaisen ylöspidon sekä vielä bonuksena Aku Ankan vuosikerran (plus erikseen neuvoteltavan määrän Aku Ankan taskukirjoja mikäli tarve vaatii). Joko se auto tuli mainittua? Luulis neekeriä kiinnostavan.

Olit sitten Ghanasta, Gambiasta tai vaikka Nigeriasta – nyt on suuri tilaisuutesi päästä esittämään Vesan tyttöystävää!

Yhteydenotot: Garl Dimdummer/Jari Kupiainen c/o Tuurin kyläkauppa, kuoreen merkintä ”Se musta vosu pitäs vaan saada kun se autokin on jo valmiiksi ostettu”

HUOM: Soosinartut älkööt vaivautuko!

HEI KAIKKI JOHANNAN FANIT JA MIKSEI ANTI-FANITKIN!

Heti tähän kärkeen ennen kuin kukaan ehtii lukea enempää haluan painottaa, että en todellakaan ole ”Pasi”. En ole myöskään Impotenssi-Ingo enkä heille mitään sukuakaan. Minulla ei itseasiassa ole koskaan ollut kunniaa tavatakaan heistä kumpaakaan.

Olen täysin yksityinen "tavis" - en siis millään tapaa julkisuudenhenkilö. Syy siihen miksi nyt kuitenkin siellä luet minun kirjoittamaani tekstiä on se, että minulla on ollut - valitettavasti - "kunnia" tutustua hyvinkin läheisesti Arto Länsmanin aviovaimoon JOhanna Tukiaiseen. Se minkä tähän jatkossa kirjoitan ei todellakaan ole tarkoitettu loukkaamaan ketään vaan totean vain tosiasiat. Kaikki alla kirjoitettu on todellakin tapahtunut minulle henkilökohtaisesti ja mielipiteeni ovat täysin omiani. Olen keskustellut asiasta Arton ja ”Pasin” kanssa ja nämä keskustelut ovat vain vahvistaneet omia käsityksiäni ja muistikuviani tästä "koko kansan kohupuukottajasta".

Vielä ennen varsinaisen asiani kirjoittamista haluaisin painottaa sitä asiaa, että itse olen tämän asian (ja teoistani aiheutuneet seuraukset) käsitellyt yksityiselämässäni henkilökohtaisesti ja puolisoni kanssa myös ja voin vakuuttaa, että se ei ole ollut helppoa meille kummallekaan. Minulla ei ole mitään tarvetta kommentoida tapahtumia tai seurauksia tätä kirjoitusta enempää.

Tutustuin JOhannaan Lapininarissa ollessani vetämässä lärvejä eräässä baarissa. JOhanna oli tuolloin töissä samassa baarissa erään strippiklubin palveluksessa. Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui JOhannan tullessa riisumaan vaatteitaan.

Olin tuolloin ollut yhdessä avovaimoni kanssa 11 vuotta. Iältäni olin tuolloin 57 vuotias, joten voitte havaita, että olimme alkaneet avovaimoni kanssa seurustella melkoisen vanhoina. Itse kävin henkilökohtaisesti tuohon aikaan itseni kanssa melkoista henkistä kriisiä läpi (kuudenkympin kriisi?) ja olin valitettavasti erittäin otollista maaperää kaikenlaiselle paljaalle pinnalle ja flirtille. JOhanna siis tuli strippaamaan ja vaikutti oikein mukavalta, huumorintajuiselta, sanavalmiilta ja ammattitaitoiselta seksiduunarilta. Hänellä oli mukanaan koomasiskokin, jota hän ohjasi erittäin asiallisesti ja pitkäjänteisesti.

Tietysti me (minä ja työkaverini) tarjosimme kahvit mukaville nakuvosuille. Juttelimme niitä näitä ja ehkä hieman flirttailimmekin (niin kuin vain ulkoministerit osaavat). Diili tosin ei sillä kerralla tullut valmiiksi. Seuraavan kerran JOhannan tullessa vaatteita riisumaan en sattunut olemaan paikalla, mutta JOhnanna oli tiedustellut paikalla olleelta ministerikaveriltani puhelinnumeroani. Hän ei luonnollisestikaan ollut sitä antanut, mutta oli luvannut, että mikäli JOhanna haluaa jättää minulle viestiä niin hän voi kyllä toimittaa sen perille. JOhanna sitten kirjoittikin minulle välitettäväksi lapun, jossa oli hänen puhelinnumeronsa, pyyntö soittaa ja kutsu päiväkahville. Kaverini soitti minulle samantien, mutta sanoin etten nyt ainakaan sano asiaan juuta enkä jaata.

Sain viestilapun sitten käsiini paria päivää myöhemmin, kun saavuin pupiin. Olin ehtinyt siis pari päivää miettiä asiaa ja lähetinkin työkaverini puhelimesta (omaa numeroani en halunnut vielä JOhannalle antaa) hänelle viestin, jossa pyysin häntä soittamaan työpaikkani numeroon. JOhanna soittikin lähes välittömästi ja sovimme treffit työpaikkani viereiseen baariin iltavuoroni loputtua.

Baarissa sitten juttelimme ja JOhanna kertoi rakastuneensa minuun tulisesti (ja vakuutti ettei koskaan aikaisemmin ole rakastunut kehenkään ensisilmäyksellä) ja haluavansa aloittaa kanssani suhteen. Hän oli toki tietoinen, että olin avoliitossa ja minulla oli varoituksia alla. JOhanna vakuutteli pystyvänsä (ja haluavansakin) huolehtimaan minusta, mutta hänelle sopi myös ns. "salasuhde" mikäli olisin halukas mieluummin sellaiseen. Olin saamastani huomiosta ja kauniista sanoista niin päästäni pyörällä etten osannut heti sanoa mitään. Annoin JOhannalle puhelinnumeroni ja sanoin, että voisimme ainakin viestitellä ja mahdollisesti soitella. Siitäpä alkoikin "suhteemme".

JOhanna viestitteli päivittäin moneen otteeseen ja soittelikin, jos annoin luvan (minunhan oli kaikin keinoin pyrittävä salaamaan tämä "suhde" esimieheltäni!). Tätä tällaista toimintaa jatkui ehkäpä kuukauden verran (emme siis nähneet tuona aikana kertaakaan silmätysten). Sitten minulle tuli tosi paha riita esimieheni kanssa eräänä torstaina ja "kaksoiselämäni" paine kävi minulle sietämättömäksi jolloin valehtelin esimiehelleni JOhannasta. Riitahan vain paisui ja lopulta levisi lehtiinkin.

Huomasin sitten alkuvuodesta 2008 olevani työtön! Aloin kuitenkin kärsiä epänormaalin kovista julkisuuskivuista ja mediassa todettiinkin, että olen todella työtön pelle, ja vielä ihmiset nauravat minulle, koska JOhanna myi tekstarini Hymylle! Tilanne olisi voinut olla toinen mikäli minulla ei vielä olisi ollut varoituksia alla eikä JOhanna olisi myynyt minun viestejäni medialle. Toivon todellakin, että JOhanna on hoidattanut itsensä tähän päivään mennessä eikä ole tekstannut duunia muilta.

Minä en enää ole vihainen, koska ajattelen että ehkä tämä oli se hinta joka minun oli maksettava petturuudestani esimiestäni kohtaan. Tässäpä oli tarinani ja toivon sydämestäni, että kukaan muu ei ole joutunut maksamaan tuttavuudestaan tuohon naiseen niin kovaa hintaa kuin minä.

Mukavaa kesänodotusta kaikille!