HEI KAIKKI JOHANNAN FANIT JA MIKSEI ANTI-FANITKIN!

Heti tähän kärkeen ennen kuin kukaan ehtii lukea enempää haluan painottaa, että en todellakaan ole ”Pasi”. En ole myöskään Impotenssi-Ingo enkä heille mitään sukuakaan. Minulla ei itseasiassa ole koskaan ollut kunniaa tavatakaan heistä kumpaakaan.

Olen täysin yksityinen "tavis" - en siis millään tapaa julkisuudenhenkilö. Syy siihen miksi nyt kuitenkin siellä luet minun kirjoittamaani tekstiä on se, että minulla on ollut - valitettavasti - "kunnia" tutustua hyvinkin läheisesti Arto Länsmanin aviovaimoon JOhanna Tukiaiseen. Se minkä tähän jatkossa kirjoitan ei todellakaan ole tarkoitettu loukkaamaan ketään vaan totean vain tosiasiat. Kaikki alla kirjoitettu on todellakin tapahtunut minulle henkilökohtaisesti ja mielipiteeni ovat täysin omiani. Olen keskustellut asiasta Arton ja ”Pasin” kanssa ja nämä keskustelut ovat vain vahvistaneet omia käsityksiäni ja muistikuviani tästä "koko kansan kohupuukottajasta".

Vielä ennen varsinaisen asiani kirjoittamista haluaisin painottaa sitä asiaa, että itse olen tämän asian (ja teoistani aiheutuneet seuraukset) käsitellyt yksityiselämässäni henkilökohtaisesti ja puolisoni kanssa myös ja voin vakuuttaa, että se ei ole ollut helppoa meille kummallekaan. Minulla ei ole mitään tarvetta kommentoida tapahtumia tai seurauksia tätä kirjoitusta enempää.

Tutustuin JOhannaan Lapininarissa ollessani vetämässä lärvejä eräässä baarissa. JOhanna oli tuolloin töissä samassa baarissa erään strippiklubin palveluksessa. Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui JOhannan tullessa riisumaan vaatteitaan.

Olin tuolloin ollut yhdessä avovaimoni kanssa 11 vuotta. Iältäni olin tuolloin 57 vuotias, joten voitte havaita, että olimme alkaneet avovaimoni kanssa seurustella melkoisen vanhoina. Itse kävin henkilökohtaisesti tuohon aikaan itseni kanssa melkoista henkistä kriisiä läpi (kuudenkympin kriisi?) ja olin valitettavasti erittäin otollista maaperää kaikenlaiselle paljaalle pinnalle ja flirtille. JOhanna siis tuli strippaamaan ja vaikutti oikein mukavalta, huumorintajuiselta, sanavalmiilta ja ammattitaitoiselta seksiduunarilta. Hänellä oli mukanaan koomasiskokin, jota hän ohjasi erittäin asiallisesti ja pitkäjänteisesti.

Tietysti me (minä ja työkaverini) tarjosimme kahvit mukaville nakuvosuille. Juttelimme niitä näitä ja ehkä hieman flirttailimmekin (niin kuin vain ulkoministerit osaavat). Diili tosin ei sillä kerralla tullut valmiiksi. Seuraavan kerran JOhannan tullessa vaatteita riisumaan en sattunut olemaan paikalla, mutta JOhnanna oli tiedustellut paikalla olleelta ministerikaveriltani puhelinnumeroani. Hän ei luonnollisestikaan ollut sitä antanut, mutta oli luvannut, että mikäli JOhanna haluaa jättää minulle viestiä niin hän voi kyllä toimittaa sen perille. JOhanna sitten kirjoittikin minulle välitettäväksi lapun, jossa oli hänen puhelinnumeronsa, pyyntö soittaa ja kutsu päiväkahville. Kaverini soitti minulle samantien, mutta sanoin etten nyt ainakaan sano asiaan juuta enkä jaata.

Sain viestilapun sitten käsiini paria päivää myöhemmin, kun saavuin pupiin. Olin ehtinyt siis pari päivää miettiä asiaa ja lähetinkin työkaverini puhelimesta (omaa numeroani en halunnut vielä JOhannalle antaa) hänelle viestin, jossa pyysin häntä soittamaan työpaikkani numeroon. JOhanna soittikin lähes välittömästi ja sovimme treffit työpaikkani viereiseen baariin iltavuoroni loputtua.

Baarissa sitten juttelimme ja JOhanna kertoi rakastuneensa minuun tulisesti (ja vakuutti ettei koskaan aikaisemmin ole rakastunut kehenkään ensisilmäyksellä) ja haluavansa aloittaa kanssani suhteen. Hän oli toki tietoinen, että olin avoliitossa ja minulla oli varoituksia alla. JOhanna vakuutteli pystyvänsä (ja haluavansakin) huolehtimaan minusta, mutta hänelle sopi myös ns. "salasuhde" mikäli olisin halukas mieluummin sellaiseen. Olin saamastani huomiosta ja kauniista sanoista niin päästäni pyörällä etten osannut heti sanoa mitään. Annoin JOhannalle puhelinnumeroni ja sanoin, että voisimme ainakin viestitellä ja mahdollisesti soitella. Siitäpä alkoikin "suhteemme".

JOhanna viestitteli päivittäin moneen otteeseen ja soittelikin, jos annoin luvan (minunhan oli kaikin keinoin pyrittävä salaamaan tämä "suhde" esimieheltäni!). Tätä tällaista toimintaa jatkui ehkäpä kuukauden verran (emme siis nähneet tuona aikana kertaakaan silmätysten). Sitten minulle tuli tosi paha riita esimieheni kanssa eräänä torstaina ja "kaksoiselämäni" paine kävi minulle sietämättömäksi jolloin valehtelin esimiehelleni JOhannasta. Riitahan vain paisui ja lopulta levisi lehtiinkin.

Huomasin sitten alkuvuodesta 2008 olevani työtön! Aloin kuitenkin kärsiä epänormaalin kovista julkisuuskivuista ja mediassa todettiinkin, että olen todella työtön pelle, ja vielä ihmiset nauravat minulle, koska JOhanna myi tekstarini Hymylle! Tilanne olisi voinut olla toinen mikäli minulla ei vielä olisi ollut varoituksia alla eikä JOhanna olisi myynyt minun viestejäni medialle. Toivon todellakin, että JOhanna on hoidattanut itsensä tähän päivään mennessä eikä ole tekstannut duunia muilta.

Minä en enää ole vihainen, koska ajattelen että ehkä tämä oli se hinta joka minun oli maksettava petturuudestani esimiestäni kohtaan. Tässäpä oli tarinani ja toivon sydämestäni, että kukaan muu ei ole joutunut maksamaan tuttavuudestaan tuohon naiseen niin kovaa hintaa kuin minä.

Mukavaa kesänodotusta kaikille!