Unelmaloma

Pakko sanoa että harmittaa kauheasti kauniin Johanna Tukiaisen puolesta. Tää ei vaan ole reilua. Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Koko pitkän synkän kylmän talven on kaunis stahanovilainen petite-Johannamme ahkeroinut ja painanut keikkaa joskus jopa yli-inhimillisen raastavaan yhden työtunnin viikkotahtiin - ja sen lisäksi vielä, sydämensä hyvyyttä, jalosti ja pyyteettömästi, asiasta minkäänlaista numeroa tekemättä, tehnyt vapaehtoistyötä kertomalla puolustuskyvyttömille ja pakomahdollisuutta vailla oleville rullatuolidementikoille aertosta, Udista, Ripuliasta (RIP!) ja Tukka-Jeesuksen kreitlenksikkäästä ilosanomasta genuiinilla 3/3-pianosästyksellä. Joten hän jos kuka on ansainnut loman.

Mutta eikös se lomakin ole pakko pilata.

Heti kättelyssä, ennen kuin lentokentälle on edes päästy, kateellinen Äksypiksu tunkeutuu Johannan Albertinkadun hulppeaan ja käytännöllisesti katsoen koirankakattomaan omistusasuntoon ja kavaltaa Johannan koirat. Taas. Jos eläinten ystävä Johanna ja koirat ovat keskenään sopineet että niitä ei pissateta eikä ruokita matkan ajan niin mitä se Äksypiksulle kuuluu? Ja eihän koiran edes tarvitse käydä pissalla ja kakalla jos ei sitä pariin viikkoon syötetä eikä juoteta.

Seuraavaksi lentoyhtiö KLM möhlii kauniin Johannamme jatkolennon. Kahdesti. Ja ihan turha tulla selittämään että niin olisi känynyt jos Johanna olisi ollut joku hamraa tuulipukuun pukeutunut silmälasipäinen ja ruma brunetti. Tahalliselta kateudeltahan tämä jälleen haiskahtaa.  Kaiken lisäksi itaralta äidiltä - tuolta rahan pahimmalta valtiattarelta - saadut matkarahat loppuvat jo menomatkan aikana. Kysynkin nyt, minkälainen äiti kustantaa melkein 40-vuotiaalle tyttärelleen matkan Hawaijiseen mutta antaa matkalle ihan liian vähän käyttörahaa? Juuri tästäkö nyt piti mennä pihistämään jotta saadaan ne asuntolainan lyhennykset kuitattua ja joulupöytä notkumaan rikkaiden näkkileivästä ja korskeasta alennusmyyntilauantaimakkarasta? Häpeä, Marja Tukianen, sinä huono huono ihminen!

Kun vihdoin päästään Amerikan kultamaille, jossa kauniin Johannan kansainvälistä tyyliä arvostetaan, niin johan muuttuu ääni kellossa. Vai muuttuuko sittenkään?

Ei, sama kateus, kiusaaminen ja julkinen nöyryyttäminen jatkuu, suorastaan yltyy.

Yökerhon vessassa 20-vuotta nuoremmat ja 50 kiloa laihemmat kaunottaret ivaavat ja nauravat päin naamaa, hotellin kauhistunut turvamies luulee venäläiseksi supersize-horoksi, vastaantulevat irvileuat kyselevät naurua pidellen onko Johanna supermodel vai elokuvatähti ja kehuvat "laulutaitoa". Joka kadunkulmassa joku jekuttelija kehuu ja uskottelee vähän yksinkertaiselle ja säälittävän herkkäuskoiselle Johanna-rassukalle olevansa milloin mallitoimiston johtaja, milloin levymoguli, milloin elokuvatuottaja. Ja luonnollisesti he kaikki tahtovat tehdä kohukaunottaremme kanssa yhteistyötä koska onhan Seiskaliveen heikolla suomenkielen taidolla raapustetut omakehut ja Lööppijulkkiksen nettiin pusketut playback-esitykset maailmalla ja etenkin USA:ssa pikatie supertähteyteen. Etenkin jos on keski-ikäinen ja ylipainoinen ja vaaleaa tukanväriä vaille aito blondi.

Eikö Tuksu todellakaan saa olla rauhassa edes Hawaijisessa? Sielläkin pitää kiusata ja Johanna Tukiainen herjata häntä päin naamaa vain siksi että hän on kaunis ja menestynyt ja amerikkalaiset ovat hänelle kateellisia? Eivätkö ihmiset siellä ymmärrä että kaunis Johanna puhuu täydellistä amerikanenglantia ja ymmärtää jopa Fahrenheit-asteikonkin?

Kaiken huipuksi joku keltainen ruipelo tikkumies kuvaa videolle harakiriyrityksensä nostaa Tuksu maasta suoralla kyykkyvedolla, romahtaa hyllyvien glamourlaardien alle ja pistää videon vitsinä youtubeen. Ja niin Hymy kuin Ilta-Sanomatkin ivaa videota ja kauniin Johannan kiloja vaikka Johanna on tänäkin vuonna laihtunut viisi kiloa melkein joka kuukausi ja matkallakin neljä ja helppohan se on pysäytyskuvalla saada kenet vaan näyttämään lihavalta.

Ja Tuksu-parka, tuo sumeahkolla älyllä varustettu kiloprinsessa, jakaa itse videota iloiten, tajuamatta yhtään että taas hänelle nauretaan niin hamraassa venäläisessä Suomessa kuin Miamisessakin.

Ja unelmaloma on taas ihan pilalla. Miksi kaikki ovat hänelle niin kateellisia?

Onko mikään ihme että harmittaa ihan kauheasti kauniin Johannan puolesta? Ei ole reilua ei. Mikä tätä Amerikan maata vaivaa? Mutta se lohduttaa ettei Johanna taaskaan itse tajua missä mennään. Tukkajeesukselle kiitos siitä.

Lusija

Lusija syntyi vuonna 1978 Jollaksessa, Helsinkisessä. Hänen isänsä, joka oli ylhäistä sukua oleva savolainen ja osa-aikainen puutarhatonttu, joutui joukkopsykoosiin Lusijan ollessa hyvin nuori, ja hän jäi äiteineen vaille sponsoria. Tuohon aikaan Jollaksessa jokaisella naisella piti olla sponsori, joka oli hänen taksi- ja baarilaskuistaan vastuussa. Ensin se oli isä ja sitten aviomies, tarvittaessa myös veli saattoi toimia siskonsa sponsorina esimerkiksi lentolippuja ostettaessa.

Isän joukkopsykoosin ja Hymylle myöntämän luvattoman haastattelun ja pataan ottamisen jälkeen perhettä kohtasi kuitenkin toinen onnettomuus, kun Lusijan Miss Suomi sisko Jullia sairastui rikkaiden diapeetautiin numero yksi, josta selviytymismahdollisuudet olivat tuohon aikaan kovin pienet. Vuoden sairauden jälkeen sisko Jullian voimat alkoivat heiketä. Lusija kuuli kuitenkin, että keskiolutbaarikeikoilla moni on kokenut ihmeparantumisen ja saanut ilmaisia trinkkejä kaatamalla ruokakermaa Onnin ja Toivon päälle. Lusija saikin Miss Suomi siskon suostutelluksi tulemaan kanssaan keikkakiertueelle siskoslesboilemaan kanyylit vilkkuen.

Ihme tapahtui ja Lusijan pään seudulle tuuheaan maailman kalleimpaan tekotukkaan ilmestyi Tukkajeesus joka uutisoitiin aina Miamisessa saakka ja sisko kuoli, jolloin Lusija päätti kääntyä glamourinuskoon ja hän vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Pretty Womanin tavoin. Oman myötäjäisosuutensa Lusija pyysi itselleen ja käski Veikko Hurstin pojan ja Amnestyn jakaa sen niille köyhille keskiolutkapakan pitäjille joiden kapakkaan hänellä ei vielä ollut porttikieltoa. Perheen palvelija Tuomela kertoi Lusijan sulhaselle pääministeri Ilkka Kanervalle, että Lusija oli jakanut myötäjäiset keskioluträkälöille ja McDonaldsiin ja että hän ei menisikään naimisiin tämän kanssa, vaan on kääntynyt glamourinuskoon ja menee winterwunderbaumeissa naimisiin jonkin varakkaan jalosukuisen porohidalgon Aerto Länsmannin kanssa.

Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen pääministeri Ilkka Kanerva ilmiantoi rahasta Lusijan tekstiviestit Hymy-lehdelle ja sosiaalopornoon erikoistuneelle Metro-Bolille, koska tuolloin hamraassa venäläisessä Helsinkisessä glamour oli kielletty. Lusija joutui oikeuden eteen, jossa hänet todettiin syylliseksi rattijuoppouteen ja pahoinpitelyihin ja vähän muuhunkin ja tuomittiin vietäväksi Magic Lifen ja pakotettavaksi showtanssiin ja champagnanjuontiin. Tällöin Tukkajeesus kuitenkin täytti Lusijan ruskalla ja kebabilla, ja hän muuttui niin painavaksi, että häntä ei pystytty poliisivoimin siirtämään. Vaikka apuun tuotiin vetohärkiäkin, Lusija pysyi järkähtämättä paikoillaan Albertinkadulla. Kun häntä ei saatu siirrettyä, hänet kertomuksen mukaan päätettiin laittaa yhdyskuntapalvelukseen. Lusijan ympärille rakennettiin suihku, ja häntä valeltiin saippualla ja shampoolla ja muilla desinfioivilla pesunesteillä.

Pesu ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Tukkajeesuksen ja spiruliinan täyttämää Lusijaa. Lopulta hänet ylöstemmattiin Miamin Continuumin, jossa hänen kansainvälistä tyyliään arvostettiin.