Kaupungin kadut hohtavat yöllä petollisen mustina kuin pakanan sielu. Öisin kaupunki kuuluu narkkareille ja huorille, lapsiinsekaantujulle ja transvestiiteille ja friikeille ja eläimille. Koska tulee se suuri sade joka pesee kaiken saastan ja kuonan pois niin että kaupungissa voi jälleen hengittää?
Siihen asti kyttä ei voi luottaa kuin itseensä ja Magnumiinsa. Rikos on sairaus joka ei parane kuin lyijyllä.
Kun hälytys paheiden pesään tulee siihen vastataan. Sireenit soimaan ja kaasu pohjaan. Öisen kaupungin kylmät valot vilahtavat ohi ja jäävät kauas taakse matkalla pimeyden sydämeen.
Perillä nopea vilkaisu että rulla on täynnä. Pyöräytys. Magnum koteloon ja pesäpallomaila käteen.
Showtime.
Tiukka potku ja ovi lattialla.
"Freeze scumbags! Tonttu Police!"
Sisällä näky on lohduton, joka puolella kuolaavia pederasteja ja korkokenkäisiä miehimyksiä ja pullukoiden perään kuolaavia vähämielisiä irstailijoita. Banaaneitakaan eivät sairaat peräsuolenrakastajat ole jättäneet rauhaan - banaanien ruskeista viilloista voi lukea selvää kieltä mille riettauksille ovat sodomiitit nämä viattomat hedelmät altistaneet.
Ambulanssimiehet ovat jo ehtineet korjaamaan huumeiden ja viinan lohdutonta satoa toisten vain tanssiessa riettaita tanssejaan degeneroituneen yleisön edessä. Kalpean doltsihran hyllyessä kelmeässä valossa joku oksentaa huoneen nurkkaan weltangstiaan ja ravun peräsuolia.
Pesäpallomaila niittää satoaan, kalvas homoliha saa palkan synneistään, rietas huorintekijä saa maistaa mailan mahtia. Saasta puhdistuu vain tulella ja miekalla, syntiä ei paranna mikään.
Minä olen Jumalan ruoska ja rangaistus. Pelätkää minua synnintekijät ja rikolliset ja mätisäkit ja ruutanat ja anaalinpalvojat.
Magnum 357 alkaa laulaa suloista serenadiaan kun lihavat lortot jatkavat löysän lihansa heiluttelua houkutellen heikkomielisiä houkkia haureuteen.
"Die motherfuckers!"
On aika puhdistaa talo, on aika siivota nurkat, on aika tehdä selvää synnin pesästä. Synnin palkka on kuolema. Rikollisuus ei parane paijaamalla vaan kuumalla lyijyllä. Saunan taakse ja nappi otsaan. Pervot.
"The party ends NOW you bitches, you sickos, you weirdos!"
"Iskääää! Ei myö viellääää haluuuuta lopettaaaa meitin rupujuhliiiiii! Seiskakin halluuuu vielläää kuvaaaataaaa!"
Laukaus ja mieheensekaantuja on vainaa. Laukaus ja Babylloonnian portto on hengetön. Laukaus ja ristiinpukeutuja vaeltaa ristin tietä.
"Iskääääääääää!"
Ei ole helppo olla kyttä. Vastuun paine on mittaamaton. Vain poliisi seisoo ihmisen ja synnin välissä. Vain koppalakki estää siveettömyyden syövän leviämisen ihmiskunnan syvimpiin syövereihin.
Ja onhan kello jo kaksi. Naapuritkin jo valittaa.
31.8.12
28.8.12
Rupujuhlat part 2 - Glamourin kosto
Viime syksyn rupujuhlat (aka crap fiesta) olivat sen luokan kansainvälinen megasyksee että niitä voi olla melkoisen mahdoton tänä vuonna ylittää.
Juhlat olivat itse asiassa niin täydellinen menestys että tavallisen suomalaisen on vaikea edes tajuta kuinka täydellinen menestys ne olivat. Tavallinen suomalainen on sillä lailla tyhmä. Ja juntti.
Menyyssä oli suuren maailman tyyliin kalliita ja mitä herkullisimpia suklaabanaaneja ja hienoimpia, suussa sulavimpia ravun peräsuolia. Kirkas viina vedeltiin huiviin suoraan pullosta, kuten hienompi väki arvojuhlissaan tapaa tehdä. Herkut nautittiin arvokkailta Tiimarin paperilautasilta, parhailta joita rahalla saa, sillä vain Savon sivistymätön maarahvas syyllistyy niinkin vakavaan etikettivirheeseen kuin posliinilautasiin. Tai laseihin.
Viihteeseen oli satsattu niin paljon kuin harmaassa Suomessamme vaan voidaan satsata kun ei enää ole rahasta kiinni, vietettiinhän juhlat monipuolisesti viihteen saralla menestyneen maailmantähtemme Johanna Tukiaisen vanhempien rivitalonpätkässä jossa Johanna siskoinen vielä hetken asuu vuokralla ennen kuin kohta muuttavat Jenkkeihin ja naivat jenkkimiljonäärit.
Virsiä hoilattiin vähän sinne päin ja niin kauan kuin pystyssä pysyttiin, mikä loi sekulaarisen juhlan ylle pyhyyden tuntua ja siunasi läsnäolijat; onhan Johanna sisarineen Jahven erityissuojeluksessa ja näkyyhän moinen siunaus konkreettisesti Johannan maallisessa menestyksessä ja suosiossa. Ennen pakollista väsähtämistään kuvataiteilija JuliaTukiainen puolestaan esitteli kameroille omaa arvotaidettaan ja se jos mikä teki tilaisuudesta yhtä kultturellin ja sivistyneen kuin Tukiaisen kauniit siskokset itsekin ovat, ja toivon mukaan edes hitusen jalosti rupujuhlia netistä seurannutta surkeaa tavisyleisöä.
Julkisuuden henkilöitä oli paikalla niin sankoin joukoin etten viitsi edes alkaa nimeämään kaikkia, olihan kyseessä ainutlaatuinen seurapiiritapahtuma. No mainittakoon julkkiksista nyt ainakin Aerto Länsman, Johanna Tukiainen ja Julia Tukiainen siitä nimekkäämmästä päästä. Se yksi joka melkein pääsi BB-taloon olisi kyllä tullut Keravalta saakka mutta ei saanut keneltäkään pummattua bussirahaa. Myös Paris Hiltonia odotettiin paikalle.
Aristoteliaanisen dramaturgian parhaiden oppien mukaan jännittävä ja monisäikeinen ilta huipentui pupuasuisen pikkumiehen julmaan rituaalipahoinpitelyyn jota seurasi ylimääräisenä numerona, illan kruununa niin sanoakseni, herkkä mutta raamatullisessa väkevyydessään suorastaan jylhä äidinhuorittelu.
Maamme oloissa harvinaisen tyylikkäät ja tasokkaat juhlat on nyt tarkoitus uusia mutta millä pistää paremmaksi viimevuotisesta kuningassuorituksesta? Tehtävä tuntuu mahdottomalta. Tässä silti muutama idea.
1) Enemmän viinaa Tuksulle.
2) Enemmän viinaa Koomalle.
3) Enemmän viinaa Aertolle. (Ellei Aertoa saada pyydystettyä tundralta perhoshaavilla niin joku Aerton exparaskaveri stunttaa.)
4) Suora TV-lähetys koko tilaisuudesta. Ja videokameroita ja teräaseita joka huoneeseen.
5) Citymarketin muumiaiheiset paperilautaset.
6) Vielä enemmän viinaa Tuksulle.
6) Vielä enemmän viinaa Tuksulle.
Tällä helpolla menestysreseptillä tämänkin vuoden rupujuhlista tulee aivan mielettömän makeet bileet ja suunnattoman suuri menestys.
23.8.12
Pure mua, se tee
Elämme valitettavan rappeutuneita aikoja. Helpoiten asianlaita on havaittavissa uutispalveluistamme.
Jopa ennen niin asiallinen ja luotettava nettisivusto kuin Metro-Bol, tuo suomalaisen faktajournalismin johtava johtotähti, on lähtenyt skandaalien ja valheiden tielle ja alkanut levittää hyvin ala-arvoista törkymateriaalia kauniista ja kristitystä Johanna Tukiaisesta.
Näin saastaisesti kirjoittaa Metro-Bol viime viikon lauantain vastaisesta kauhujen yöstä: "Johanna Tukiaisen tunteva mies ajatteli kutsua myös Tukiaisen illanviettoon. Johanna saapuikin paikalle, ja oli jo ovesta tullessaan nimettömänä pysyttelevän naisen mukaan huomattavassa humalassa. Tukiainen parkkeerasi tietokoneen ääreen ja ryhtyi soittamaan YouTubesta musiikkia samalla viiniä juoden. Kun Johannan omat juomat loppuivat, hän ryhtyi vaatimaan kovaan ääneen lisää alkoholia. Äänensävystä johtuen Johannalle ei enää tarjoiltu viiniä, jolloin Tukiainen raivostui ja ryhtyi nimittelemään muita paikalla olijoita."
Ja valheet kauniista ja lempeästä Johannasta pahenevat: "Tapahtumat etenivät kaaokseksi ja lopulta fyysiseksi tappeluksi, jonka tuoksinassa Tukiainen mm. löi nyrkillä asunnossa ollutta naista kasvoihin, niin että tämän huuli halkesi, sekä puri tätä poskeen. Riehuvaa Tukiaista kehotettiin poistumaan asunnosta, mutta hän ei siihen suostunut. Lopulta raivoisa Tukiainen saatiin rappukäytävään ja paikalle kutsutut poliisit rauhoittivat tilanteen. Kasvoihinsa ruhjeita saanut nainen on tehnyt Tukiaisesta rikosilmoituksen, ja vaatii myös lähestymiskieltoa."
Jälleen maamme tiedotusvälineet yrittävät väkisin luoda kauniista ja suloisesta Johanna Tukiaisesta kuvaa väkivaltaisena sekopäänä vaikka totuus on täysin päinvastainen. Minne hyvänsä kaunis ja hellä Johanna Tukiainen menee, siellä aina HÄN kohtaa väkivaltaisia sekopäitä. HÄN eikä kukaan toinen. Ja silti aina kaunista ja enkelimäistä Johannaa syyllistetään!
Onneksi maassamme on yhä olemassa suoraselkäistä ja totuutta rakastavaa tiedonvälitystä. Sellaisen puoleen on meidän käännyttävä saadaksemme tietää mitä tuona kauhujen yönä todellisuudessa tapahtui.
"Eräs tuntematon tyttö kävi minuun tosi pahasti kiinni, retuutteli pitkin hiuksia maata pitkin todella lujaa, agressiviisuus oli niin voimakasta että luulin tosissani hetken, että hän tappaa mut. Tämä tapahtui eräässä yksityisasunnossa."
Järkyttävää tekstiä! Eivätkä kauniin ja eläinrakkaan Johannan kärsimykset tähän loppuneet, eivät todellakaan. Suoraselkäinen ja totuutta rakastava media jatkaa puolueetonta ja henkeäsalpaavan upealla proosalla kirjoitettua raporttiaan: "Tapahtumaan ennen samassa asunnossa oli joku tuntematon mies joka haukkui ja herjasi minua kauan aikaa, kuuntelin vain youtubesta musiikkia enkä reagoinut hänen haukkumiseensa millään tavalla. Kun hän oli lähdössä ovella pois asunnosta, hän sanoi minulle jotain todella törkeää. Silloin paloi päreet ja tartuin hänen poninhännästään kiinni. Hän alkoi kuristamaan minua kaksinkäsin ja pahoinpitelemään ja voin vannoa, että jos olisimme olleet kaksistaan asunnossa, hän olisi tappanut minut."
Kaunis ja jumalinen Johanna joutui siis yhden ja saman illan aikana kahden brutaalin murhayrityksen kohteeksi! Kuinka ironista että murhaaja olikin se joka teki rikosilmoituksen pahoinpitelystä ja haki lähestymiskieltoa kauniille ja kiltille Johannalle.
Pahinta Metro-Bolin ns. "uutisessa" oli kenties se ettei siinä sanallakaan mainittu että kaunis ja sorja Johanna ei ole lihava. Tällaiseen panetteluun ei puolueeton, objektiivinen ja totuutta ylitse kaiken rakastava media ikinä sortuisi vaan raportoisi näin: "Miespuoliset ystäväni tosin vain kehuvat minua, rakastavat kuulemma muotoja ja tiedän itsekin, etten ole mikään lihava, mutta en halua olla myöskään pyöreä."
Kaunis ja perhettään rakastava Johanna ei ole väkivaltainen eikä lihava. Selkäänsä sietäisi ala-arvoisia törkyvalheita levittelevän Metro-Bolin pomo.
Jopa ennen niin asiallinen ja luotettava nettisivusto kuin Metro-Bol, tuo suomalaisen faktajournalismin johtava johtotähti, on lähtenyt skandaalien ja valheiden tielle ja alkanut levittää hyvin ala-arvoista törkymateriaalia kauniista ja kristitystä Johanna Tukiaisesta.
Näin saastaisesti kirjoittaa Metro-Bol viime viikon lauantain vastaisesta kauhujen yöstä: "Johanna Tukiaisen tunteva mies ajatteli kutsua myös Tukiaisen illanviettoon. Johanna saapuikin paikalle, ja oli jo ovesta tullessaan nimettömänä pysyttelevän naisen mukaan huomattavassa humalassa. Tukiainen parkkeerasi tietokoneen ääreen ja ryhtyi soittamaan YouTubesta musiikkia samalla viiniä juoden. Kun Johannan omat juomat loppuivat, hän ryhtyi vaatimaan kovaan ääneen lisää alkoholia. Äänensävystä johtuen Johannalle ei enää tarjoiltu viiniä, jolloin Tukiainen raivostui ja ryhtyi nimittelemään muita paikalla olijoita."
Ja valheet kauniista ja lempeästä Johannasta pahenevat: "Tapahtumat etenivät kaaokseksi ja lopulta fyysiseksi tappeluksi, jonka tuoksinassa Tukiainen mm. löi nyrkillä asunnossa ollutta naista kasvoihin, niin että tämän huuli halkesi, sekä puri tätä poskeen. Riehuvaa Tukiaista kehotettiin poistumaan asunnosta, mutta hän ei siihen suostunut. Lopulta raivoisa Tukiainen saatiin rappukäytävään ja paikalle kutsutut poliisit rauhoittivat tilanteen. Kasvoihinsa ruhjeita saanut nainen on tehnyt Tukiaisesta rikosilmoituksen, ja vaatii myös lähestymiskieltoa."
Jälleen maamme tiedotusvälineet yrittävät väkisin luoda kauniista ja suloisesta Johanna Tukiaisesta kuvaa väkivaltaisena sekopäänä vaikka totuus on täysin päinvastainen. Minne hyvänsä kaunis ja hellä Johanna Tukiainen menee, siellä aina HÄN kohtaa väkivaltaisia sekopäitä. HÄN eikä kukaan toinen. Ja silti aina kaunista ja enkelimäistä Johannaa syyllistetään!
Onneksi maassamme on yhä olemassa suoraselkäistä ja totuutta rakastavaa tiedonvälitystä. Sellaisen puoleen on meidän käännyttävä saadaksemme tietää mitä tuona kauhujen yönä todellisuudessa tapahtui.
"Eräs tuntematon tyttö kävi minuun tosi pahasti kiinni, retuutteli pitkin hiuksia maata pitkin todella lujaa, agressiviisuus oli niin voimakasta että luulin tosissani hetken, että hän tappaa mut. Tämä tapahtui eräässä yksityisasunnossa."
Järkyttävää tekstiä! Eivätkä kauniin ja eläinrakkaan Johannan kärsimykset tähän loppuneet, eivät todellakaan. Suoraselkäinen ja totuutta rakastava media jatkaa puolueetonta ja henkeäsalpaavan upealla proosalla kirjoitettua raporttiaan: "Tapahtumaan ennen samassa asunnossa oli joku tuntematon mies joka haukkui ja herjasi minua kauan aikaa, kuuntelin vain youtubesta musiikkia enkä reagoinut hänen haukkumiseensa millään tavalla. Kun hän oli lähdössä ovella pois asunnosta, hän sanoi minulle jotain todella törkeää. Silloin paloi päreet ja tartuin hänen poninhännästään kiinni. Hän alkoi kuristamaan minua kaksinkäsin ja pahoinpitelemään ja voin vannoa, että jos olisimme olleet kaksistaan asunnossa, hän olisi tappanut minut."
Kaunis ja jumalinen Johanna joutui siis yhden ja saman illan aikana kahden brutaalin murhayrityksen kohteeksi! Kuinka ironista että murhaaja olikin se joka teki rikosilmoituksen pahoinpitelystä ja haki lähestymiskieltoa kauniille ja kiltille Johannalle.
Pahinta Metro-Bolin ns. "uutisessa" oli kenties se ettei siinä sanallakaan mainittu että kaunis ja sorja Johanna ei ole lihava. Tällaiseen panetteluun ei puolueeton, objektiivinen ja totuutta ylitse kaiken rakastava media ikinä sortuisi vaan raportoisi näin: "Miespuoliset ystäväni tosin vain kehuvat minua, rakastavat kuulemma muotoja ja tiedän itsekin, etten ole mikään lihava, mutta en halua olla myöskään pyöreä."
Kaunis ja perhettään rakastava Johanna ei ole väkivaltainen eikä lihava. Selkäänsä sietäisi ala-arvoisia törkyvalheita levittelevän Metro-Bolin pomo.
22.8.12
Tuksulle sulhanen eli Caveat emptor
Kauniin Johanna Tukiaisen nerokkaasti omakeksimä parahultainen tositelevisiokonsepti etenee mukavasti ja tulostakin alkaa jo tulla. Televisionkatsojat tuskin malttavat odottaa koska saavat katsottavakseen tämän televisiohistorian hulppeimman mutta hauskimman paritusproduktion.
Herr U alias Urban Tukholmasta on paljastunut pihiksi, ylimieliseksi ja ennen kaikkea poissaolevaksi. Rahaa ei ole tippunut ja matkatkin jäivät pelkiksi suunnitelmiksi. Miestä ei ole näkynyt sitten Tallinan katastrofin, eikä ihmekään kun katselee Tuksun uusimpia kuvia. Naurua kyllä kuuluu jos Tukholman tienoilla vähän korviaan heristää.
B. Joku hurri. Ei havaintoa. Jätkä vaan pääsi karkaamaan. No ei se enää haaviin jää. Ei vaan kannattais yrittää sellasia joilla on ÄO isompi kuin raitiovaunulinjan numero.
J. Suomalainen mutta asuu ulkomailla. Ei oo pahemmin näkyny. Eikä tulla näkemäänkään. Joku kai lähetti sille Malmin Tillikan keikkakuvia. Auts. Oikeesti. Auts! Julmaa.
Aerto L. Lapista. Aina ajankohtainen. Tykkää pullukammasta ja on iskunkestävä. Kolmikätisyys plussaa.
Kaikkien entisten sulhasehdokkaiden (joita olikin vain 300) petettyä, karattua tai kadottua maan alle (Aertoa lukuunottamatta) on kisaan päätetty ottaa uusia ehdokkaita. Vain hakijoiden crème de la crème on kelpuutettu kisaan ja jokainen heistä on Tuksun tasoa. Vähintäänkin.
Tällä hetkellä uusista nimistä kisan kärjessä ovat:
Herra M Kuopiosta. Bodari, koiranhoitaja, uskollinen talonmies ja virallinen spyderman. Ex-lappalaisen ex-Aerton ex-paras ex-ystävä. Uusin ja seksikkäin Dolts-tanssija ja Kallion Mensan varapuheenjohtaja. Osaa keittää makaronin löysäksi. Siemenlaatu tuplaplatinaa.
Herra PP. Suomen lahjakkain blogisti ja upein muotiasiantuntija. Tukkajumala ja meikkauksen guru. Bonusta siitä että mahtuu Tuksun mekkoihin.
Katja. Tuksun kihlattu morsian. Tuksuhan tosin on täysin heteroseksuaali.
Joonas T Keravalta. Suomen lahjakkain USA:ssa asuva rap-artisti ja multimiljoonien arvoisen levydiilien tekijä. Hengailee P-Diddyn, Puff Daddyn ja Keanu Westin kanssa. Osti molemmille Tuksuille lentoliput Las Vegasin pornomessuille. Debyyttialbumi Invisible Jones ilmestyy maanantaina. C-kasetilla.
Ja onko kilpaan vielä tulossa musta hevonenkin?
Herra I Vantaalta. Myös ex-lappalaisen ex-exän ex-Aerton ystävä ja Tuksujen avokätinen mesenaatti. Harrastaa valokuvausta, Tuksun majoittamista, poliiseja ja huomiota.
Jo on ihme ellei Tuksulle ala jo pikkuhiljaa löytyä hänen itsensä tasoista sulhasta.
(Mutta missä kaikki jenkkimiljonäärit ovat? Ihmetyttää sillä hehän Tuksua eniten rakastavat ja arvostavat. Epäilemättä kyse on vain Tuksun isänmaallisuudesta - emmehän ole unohtaneet että hän viimeeksikin nai mieluummin rahattoman lapinmiehen kuin yhdenkään lukemattomista jenkkimiljonäärikosijoistaan.)
Herr U alias Urban Tukholmasta on paljastunut pihiksi, ylimieliseksi ja ennen kaikkea poissaolevaksi. Rahaa ei ole tippunut ja matkatkin jäivät pelkiksi suunnitelmiksi. Miestä ei ole näkynyt sitten Tallinan katastrofin, eikä ihmekään kun katselee Tuksun uusimpia kuvia. Naurua kyllä kuuluu jos Tukholman tienoilla vähän korviaan heristää.
B. Joku hurri. Ei havaintoa. Jätkä vaan pääsi karkaamaan. No ei se enää haaviin jää. Ei vaan kannattais yrittää sellasia joilla on ÄO isompi kuin raitiovaunulinjan numero.
J. Suomalainen mutta asuu ulkomailla. Ei oo pahemmin näkyny. Eikä tulla näkemäänkään. Joku kai lähetti sille Malmin Tillikan keikkakuvia. Auts. Oikeesti. Auts! Julmaa.
Aerto L. Lapista. Aina ajankohtainen. Tykkää pullukammasta ja on iskunkestävä. Kolmikätisyys plussaa.
Kaikkien entisten sulhasehdokkaiden (joita olikin vain 300) petettyä, karattua tai kadottua maan alle (Aertoa lukuunottamatta) on kisaan päätetty ottaa uusia ehdokkaita. Vain hakijoiden crème de la crème on kelpuutettu kisaan ja jokainen heistä on Tuksun tasoa. Vähintäänkin.
Tällä hetkellä uusista nimistä kisan kärjessä ovat:
Herra M Kuopiosta. Bodari, koiranhoitaja, uskollinen talonmies ja virallinen spyderman. Ex-lappalaisen ex-Aerton ex-paras ex-ystävä. Uusin ja seksikkäin Dolts-tanssija ja Kallion Mensan varapuheenjohtaja. Osaa keittää makaronin löysäksi. Siemenlaatu tuplaplatinaa.
Herra PP. Suomen lahjakkain blogisti ja upein muotiasiantuntija. Tukkajumala ja meikkauksen guru. Bonusta siitä että mahtuu Tuksun mekkoihin.
Katja. Tuksun kihlattu morsian. Tuksuhan tosin on täysin heteroseksuaali.
Joonas T Keravalta. Suomen lahjakkain USA:ssa asuva rap-artisti ja multimiljoonien arvoisen levydiilien tekijä. Hengailee P-Diddyn, Puff Daddyn ja Keanu Westin kanssa. Osti molemmille Tuksuille lentoliput Las Vegasin pornomessuille. Debyyttialbumi Invisible Jones ilmestyy maanantaina. C-kasetilla.
Ja onko kilpaan vielä tulossa musta hevonenkin?
Herra I Vantaalta. Myös ex-lappalaisen ex-exän ex-Aerton ystävä ja Tuksujen avokätinen mesenaatti. Harrastaa valokuvausta, Tuksun majoittamista, poliiseja ja huomiota.
Jo on ihme ellei Tuksulle ala jo pikkuhiljaa löytyä hänen itsensä tasoista sulhasta.
(Mutta missä kaikki jenkkimiljonäärit ovat? Ihmetyttää sillä hehän Tuksua eniten rakastavat ja arvostavat. Epäilemättä kyse on vain Tuksun isänmaallisuudesta - emmehän ole unohtaneet että hän viimeeksikin nai mieluummin rahattoman lapinmiehen kuin yhdenkään lukemattomista jenkkimiljonäärikosijoistaan.)
20.8.12
Sankar jylhän ylästön
Vantaalla, tuolla puukkojunkkarien tutkimattomilla lakeuksilla, kuuluu hirveitä tapahtuneen.
Kuka vielä sanoo että ritarillisuus on kuollut ja että herrasmiehiä ei enää ole?
En ainakaan minä.
(Post scriptum. Sankarillemme on esitetty hengenpelastusmitalia. Asia lienee pelkkä muodollisuus.)
Ei, en puhu nyt IFK:n lauantaisesta maalivahtipelistä.
Rakkaan äitinsä syntymäpäiville ja harvinaisen rikasta sulhoaan Urbania tapaamaan menossa ollut kaunis Johanna Tukiainen kuuluu lennoltaan myöhästyneen, joten paikallinen laupias samarialainen kuuluu pelastaneen kauniin Johannan kotiinsa kuleksimasta. Hyviäkin ihmisiä on vielä olemassa pahassa maailmassamme, puhtaita sydämiä likaisessa todellisuudessamme.
Tämän jälkeen uljas prinssi kuuluu järjestäneen kauniin Johannan kunniaksi huikeat pidot joille ei tästä maasta ihan heti löydy vertoa.
Ilon ollessa ylimmillään joutui kuvankaunis mallikaunotar Johanna Tukiainen äkkiä ja täysin arvaamatta julman ja raa'an hyökkäyksen kohteeksi. Kaunis Johanna, tuo suloinen Herran karitsa, oli tapansa mukaan ollut koko illan tosi mukava kaikkia kohtaan ja koko iloisen seurueen arvostama ja rakastama, kun äkkiarvaamatta eräs seurueen raivotar kohdisti mielisairaan vihansa kauniiseen Johannaan.
Seurasi raivopäistä raapimista, törkeää puremista, brutaalia lyömistä. Mike Tysonkin olisi ollut kateellinen.
Mutta Jumalalle kiitos illan sankarillinen isäntämme oli hereillä tilanteeseen!
Silmittömän väkivallan alkaessa ei sankarimme epäröinyt hetkeäkään. Henkensä uhalla hän rynni väliin kuin raivo härkä ja taltutti pahantekijän, riskeistä piittaamatta, terveydelleen aatostakaan suomatta. Saatuaan ilkeän vandaalin kuriin sankarimme jatkoi kauniin Johannan hengen suojelemista soittamalla virkavallan paikalle. Sanomattakin on selvä että matalaotsainen ja ruma väkivallantekijä vietti yönsä putkassa.
Kaunis Johanna oli jälleen turvassa!
Mistä raivottaren väkivalta kumpusi? Siihen emme kenties koskaan saa täydellisen tyhjentävää vastausta. Oliko kyseessä kateus? Oliko amatööripugilisti kaunainen ihanalle Johannalle tämän kauneudesta, varakkuudesta, solakkuudesta vaiko lahjakkuudesta? Kenties kaikista yhdessä?
Varmaa on kuitenkin se että erityisen törkeäksi tapauksen teki se että se tapahtui yksityiskodin suojasatamassa, kodin pyhyyttä loukattiin äärimmäisellä piittaamattomuudella ja kaikki kristityt arvot poljettiin mutaan. Ihmisen koti jos mikä on hänelle pyhä ja loukkaamaton. Kuten aviovuodekin.
Toinen rikosta pahentava asianhaara oli se että pelkkä sumeilematon väkivalta ei vandaalille riittänyt. Ei. Omaisuuteenkin piti ahnaasti kajota. Aurinkolaseja ja vaatteita varastettiin hullun kiilto silmissä, kännyköitä tuhottiin ilman kakkakattiloita. Jopa lemmikkieläimiä jätettiin heitteille!
Mutta mikä olisikaan ollut traagisen illan surullinen saldo ilman sankarimme ripeää, määrätietoista ja miehekästä käytöstä, mikä olisi ollut se inhimillisen kärsimyksen määrä jonka läpimätä törkimys olisi kauniille Johannalle ja kaikille häntä rakastaville ihailijoille aiheuttanut? Sitä ei tohdi edes ajatella.Mutta Jumalalle kiitos illan sankarillinen isäntämme oli hereillä tilanteeseen!
Silmittömän väkivallan alkaessa ei sankarimme epäröinyt hetkeäkään. Henkensä uhalla hän rynni väliin kuin raivo härkä ja taltutti pahantekijän, riskeistä piittaamatta, terveydelleen aatostakaan suomatta. Saatuaan ilkeän vandaalin kuriin sankarimme jatkoi kauniin Johannan hengen suojelemista soittamalla virkavallan paikalle. Sanomattakin on selvä että matalaotsainen ja ruma väkivallantekijä vietti yönsä putkassa.
Kaunis Johanna oli jälleen turvassa!
Mistä raivottaren väkivalta kumpusi? Siihen emme kenties koskaan saa täydellisen tyhjentävää vastausta. Oliko kyseessä kateus? Oliko amatööripugilisti kaunainen ihanalle Johannalle tämän kauneudesta, varakkuudesta, solakkuudesta vaiko lahjakkuudesta? Kenties kaikista yhdessä?
Varmaa on kuitenkin se että erityisen törkeäksi tapauksen teki se että se tapahtui yksityiskodin suojasatamassa, kodin pyhyyttä loukattiin äärimmäisellä piittaamattomuudella ja kaikki kristityt arvot poljettiin mutaan. Ihmisen koti jos mikä on hänelle pyhä ja loukkaamaton. Kuten aviovuodekin.
Toinen rikosta pahentava asianhaara oli se että pelkkä sumeilematon väkivalta ei vandaalille riittänyt. Ei. Omaisuuteenkin piti ahnaasti kajota. Aurinkolaseja ja vaatteita varastettiin hullun kiilto silmissä, kännyköitä tuhottiin ilman kakkakattiloita. Jopa lemmikkieläimiä jätettiin heitteille!
Kuka vielä sanoo että ritarillisuus on kuollut ja että herrasmiehiä ei enää ole?
En ainakaan minä.
(Post scriptum. Sankarillemme on esitetty hengenpelastusmitalia. Asia lienee pelkkä muodollisuus.)
17.8.12
Saatana saapuu Jollakseen
Johanna Tukiaisesta puhuttaessa mainitaan usein satanismi.
Monikaan meistä hartaista kristityistä ei kuitenkaan oikein tiedä mitä satanismi pitää sisällään, siksi asian tarkempi tutkiminen ja termin määrittely voivat olla paikallaan.
Satanisti on glamourin vastainen henkilö joka ei fanita isoa J:tä.
Miten tunnistaa satanisti? Tässä muutama vinkki:
1) Henkilö epäilee ettei J:tä ole olemassa koska J ei ole täyttänyt hänen toiveitaan. Satanisti? Aivan varmasti.
2) Henkilö koristelee vanhempiensa asunnon peilit numerosarjalla "666". Satanisti? Ei epäilystäkään.
3) Henkilö kihlaa Facebookissa toisen naisen vaikka moinen on luonnonjärjestyksen vastaista toimintaa. Satanisti? No todellakin!
4) Henkilö näkee joka puolella demoneita. Satanisti? No totta perkele!
5) Henkilö käskee J:n vetää käteen. Satanisti? No onhan se, saatana soikoon!
Saatanasta kannattaa muistaa että hän saapuu aina luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta lopussa ei kiitos seiso. Saatana voi vaikkapa luvata satanistille että tämä pääse Playboyhin, rikkaisiin naimisiin ja jopa esittelemään kumisia tissejään Malmin Tillikkaan, mutta todellisuus on karumpi.
Historian tunnetuin satanisti oli nimeltään Faust ja hänestä kirjoittivat niin Marlowe kuin Goethekin. Faust myi sielunsa ja ulkoministerin tekstiviestit Saatanalle saadakseen menestystä ja maallista mammonaa. Menestystä seurasi, Faustin ensisinkku "Lööppisatanisti" nousi oitis kaikkien listojen kärkeen ja rahaa ropisi laariin niin ettei perässä pysynyt.
Eräällä strippauskeikallaan Faust tapasi sitten kauniin luonnonlapsen Aerto Länsmanin ja rakastui palavasti. Aerton puhtaus ja viattomuus avasivat Faustin silmät. Mitä hän olikaan mennyt tekemään? Myynyt sielunsa! Välähdyksenomaisesti Faust ymmärsi että rakkaus onkin maallista mammonaa tärkeämpää ja sielu ihmisen kallein omaisuus. Ja sen hän oli mennyt myymään Saatanalle muutamasta rovosta ja uudesta kännykästä.
My God, my God, look not so fierce on me.
Adders and serpents, let me breathe awhile.
Ugly hell, gape not, come not, Lucifer!
I’ll burn my books. Ah, Mephistophilis!
Mutta siinä vaiheessa olikin jo liian myöhäistä purkaa Seiskan kanssa tehtyä diiliä ja Faust tempaistiin demonien toimesta Manalan tuliseen pätsiin jossa häntä kidutettiin iankaikkisesti soittamalla hänelle hänen omia levytyksiään. Kyllä sillon kadutti. Ihan taatusti kadutti.
Saatanaa se taas nauratti, on se sellainen velikulta.
(Yllä olevaan kappaleeseen on pujahtanut pieni mutta harmittava virhe. "Seiskan" sijaan siinä pitäisi lukea "Saatanan". Toimitus pahoittelee virhettä.)
Monikaan meistä hartaista kristityistä ei kuitenkaan oikein tiedä mitä satanismi pitää sisällään, siksi asian tarkempi tutkiminen ja termin määrittely voivat olla paikallaan.
Satanisti on glamourin vastainen henkilö joka ei fanita isoa J:tä.
Miten tunnistaa satanisti? Tässä muutama vinkki:
1) Henkilö epäilee ettei J:tä ole olemassa koska J ei ole täyttänyt hänen toiveitaan. Satanisti? Aivan varmasti.
2) Henkilö koristelee vanhempiensa asunnon peilit numerosarjalla "666". Satanisti? Ei epäilystäkään.
3) Henkilö kihlaa Facebookissa toisen naisen vaikka moinen on luonnonjärjestyksen vastaista toimintaa. Satanisti? No todellakin!
4) Henkilö näkee joka puolella demoneita. Satanisti? No totta perkele!
5) Henkilö käskee J:n vetää käteen. Satanisti? No onhan se, saatana soikoon!
Saatanasta kannattaa muistaa että hän saapuu aina luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta lopussa ei kiitos seiso. Saatana voi vaikkapa luvata satanistille että tämä pääse Playboyhin, rikkaisiin naimisiin ja jopa esittelemään kumisia tissejään Malmin Tillikkaan, mutta todellisuus on karumpi.
Historian tunnetuin satanisti oli nimeltään Faust ja hänestä kirjoittivat niin Marlowe kuin Goethekin. Faust myi sielunsa ja ulkoministerin tekstiviestit Saatanalle saadakseen menestystä ja maallista mammonaa. Menestystä seurasi, Faustin ensisinkku "Lööppisatanisti" nousi oitis kaikkien listojen kärkeen ja rahaa ropisi laariin niin ettei perässä pysynyt.
Eräällä strippauskeikallaan Faust tapasi sitten kauniin luonnonlapsen Aerto Länsmanin ja rakastui palavasti. Aerton puhtaus ja viattomuus avasivat Faustin silmät. Mitä hän olikaan mennyt tekemään? Myynyt sielunsa! Välähdyksenomaisesti Faust ymmärsi että rakkaus onkin maallista mammonaa tärkeämpää ja sielu ihmisen kallein omaisuus. Ja sen hän oli mennyt myymään Saatanalle muutamasta rovosta ja uudesta kännykästä.
My God, my God, look not so fierce on me.
Adders and serpents, let me breathe awhile.
Ugly hell, gape not, come not, Lucifer!
I’ll burn my books. Ah, Mephistophilis!
Mutta siinä vaiheessa olikin jo liian myöhäistä purkaa Seiskan kanssa tehtyä diiliä ja Faust tempaistiin demonien toimesta Manalan tuliseen pätsiin jossa häntä kidutettiin iankaikkisesti soittamalla hänelle hänen omia levytyksiään. Kyllä sillon kadutti. Ihan taatusti kadutti.
Saatanaa se taas nauratti, on se sellainen velikulta.
(Yllä olevaan kappaleeseen on pujahtanut pieni mutta harmittava virhe. "Seiskan" sijaan siinä pitäisi lukea "Saatanan". Toimitus pahoittelee virhettä.)
16.8.12
Fuck u yourself
Joissakin piireissä on vallalla perin outo ja kaunainen käsitys että yksityishenkilö Julia Tukianen (ei julkisuuden henkilö!) ei olisikaan yhtä herttainen ja sydämmmellinen ihminen kuin kaunis sisarensa Johanna. Uskon että moisten pöyristyttävien väitteiden taustalla on kateus.
Julian suloisuus kuvastuu kaikesta hänen toiminnastaan ja kaikista hänen puheistaan ja kirjoituksistaan. Jos Julia joskus vähän ärähtääkin niin ihan aiheesta. Suuttuneenakin Julia osaa silti suhteuttaa äkeytensä ja ilmaista itseään tyylikkäästi, sivistyneesti ja älykkäästi. Julia ei ole niitä naisia jotka potkisivat ketään kasvoihin tai joutuisivat ravintolan takapihalla jalkarautoihin. Tarkoitan sanallisesti, siis.
Jos Julia kimpaantuu esimerkiksi vanhemmilleen niin mikä olisi sopivampaa kuin ilmaista hienoinen mutta aiheellinen kismitys julkisella FC-seinällän näin: "Tekisi mieli hakata joku, vituttaa. Mun vanhemmat mm...luulevat että tää on joku vitun hotelli....he saavat vuokransa, pärjäävätköön sillä. Jumalauta. Kaikki ajattelevat vaan rahaa, rahaa tulee ja sillä siisti. Vittu että vituttaa. Mun vanhemmat saavat kuolla rauhassa sollentuunaan, mä olen sillä välin muilla mailla."
Sisarelleen joka itsekkyyttään ja lapsellisuuttaan kritisoi vanhempien kuoleman toivomista kannattaa sanoa vaikka näin: "Vitun pikku ämmä Jasmina....Paraskin sanoja, kundikaverisi maksa ruoat ja sä et vuokran maksusta tiedä sanaakaan...Sinuna pitäisin pääni kiinni ja menisin hoitoon että senttejä tulisi lisää." Tai näin: "Kysympä sulta pikku Jassu yhden kysymyksen, paljonko sä ämmä maksat vuokraa??? Mä maksan vuokraa paljon enemään kuussa kuin tienaan...Revi siitä ääliö, idiootti. Mene sinne sänkyysi itkemään, vuokrasta sä et tiedä sanaakaan." Tai näin "Enemmän kuussa siis, kirjaimet sotkeutuvat. Pidä pääsi kiinni huora."
Tai ainakin näin: "Hullu olet, pikku paskiainen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Luulet aina olevasi parempi, olet väärässä, mua rakastetaan yhtä paljon kuin sua, toivo paskiainen mitä haluat. MÄ VIHAAN SUA."
Jos Julia ämmittelee, huorittelee, sanoo vihaavansa ja toivoo toisten kuolemaa niin ei hän sitä ihan kevyin perustein tee. Kyllä siinä silloin on toisessa osapuolessa vikaa ja paljon. Itseään saavat syyttää.
On suorastaan käsittämätön ajatus että niinkin glamourinen yksityishenkilö kuin Julia Tukiainen (ei julkkis!) joutuu kokemaan omassa perhepiirissään suunnatonta itsekkyyttä, tunnekylmyyttä, omaan napaan tuijottelua ja raakaa henkistä julmuutta joka lähentelee jo sadismia. Taitavat perheenjäsenet olla Julialle kateellisia?
Erityisen paljon epäoikeudenmukaisuutta Julia on saanut kokea, itsekkäiden ja ahneiden vanhempien sekä rääväsuisen ja huorittelevan sisaren lisäksi, kahdelta muulta taholta.
"Viime yönä näin unta että olin painajaisessa, jossa mua heiteltiin piikeillä. Heräsin ja ajattelin vaan, että hitto mikä uni, onneksi kaikki vaan unta. Hahaa, ei ollutkaan, heräsin painajaiseen. :D Haluan kiittää Elämää ja Jumalaa siitä, miten hyvä huumorintaju heillä on. Ihan kun en olisi muutenkin jo vakavasti masentunut ja saanut elämältä turpaan kaikin tavoin. Kiitos tosi paljon, vetäkää molemmat käteen."
Elämä ja Jumala! Miksi jumalauta kiusaatte ja vedätte turpaan Juliaa!
Mitä tähän voi muuta sanoa kuin: Vedä käteen Jumala! Oot ihan kusipää!
Julian suloisuus kuvastuu kaikesta hänen toiminnastaan ja kaikista hänen puheistaan ja kirjoituksistaan. Jos Julia joskus vähän ärähtääkin niin ihan aiheesta. Suuttuneenakin Julia osaa silti suhteuttaa äkeytensä ja ilmaista itseään tyylikkäästi, sivistyneesti ja älykkäästi. Julia ei ole niitä naisia jotka potkisivat ketään kasvoihin tai joutuisivat ravintolan takapihalla jalkarautoihin. Tarkoitan sanallisesti, siis.
Jos Julia kimpaantuu esimerkiksi vanhemmilleen niin mikä olisi sopivampaa kuin ilmaista hienoinen mutta aiheellinen kismitys julkisella FC-seinällän näin: "Tekisi mieli hakata joku, vituttaa. Mun vanhemmat mm...luulevat että tää on joku vitun hotelli....he saavat vuokransa, pärjäävätköön sillä. Jumalauta. Kaikki ajattelevat vaan rahaa, rahaa tulee ja sillä siisti. Vittu että vituttaa. Mun vanhemmat saavat kuolla rauhassa sollentuunaan, mä olen sillä välin muilla mailla."
Sisarelleen joka itsekkyyttään ja lapsellisuuttaan kritisoi vanhempien kuoleman toivomista kannattaa sanoa vaikka näin: "Vitun pikku ämmä Jasmina....Paraskin sanoja, kundikaverisi maksa ruoat ja sä et vuokran maksusta tiedä sanaakaan...Sinuna pitäisin pääni kiinni ja menisin hoitoon että senttejä tulisi lisää." Tai näin: "Kysympä sulta pikku Jassu yhden kysymyksen, paljonko sä ämmä maksat vuokraa??? Mä maksan vuokraa paljon enemään kuussa kuin tienaan...Revi siitä ääliö, idiootti. Mene sinne sänkyysi itkemään, vuokrasta sä et tiedä sanaakaan." Tai näin "Enemmän kuussa siis, kirjaimet sotkeutuvat. Pidä pääsi kiinni huora."
Tai ainakin näin: "Hullu olet, pikku paskiainen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Luulet aina olevasi parempi, olet väärässä, mua rakastetaan yhtä paljon kuin sua, toivo paskiainen mitä haluat. MÄ VIHAAN SUA."
Jos Julia ämmittelee, huorittelee, sanoo vihaavansa ja toivoo toisten kuolemaa niin ei hän sitä ihan kevyin perustein tee. Kyllä siinä silloin on toisessa osapuolessa vikaa ja paljon. Itseään saavat syyttää.
On suorastaan käsittämätön ajatus että niinkin glamourinen yksityishenkilö kuin Julia Tukiainen (ei julkkis!) joutuu kokemaan omassa perhepiirissään suunnatonta itsekkyyttä, tunnekylmyyttä, omaan napaan tuijottelua ja raakaa henkistä julmuutta joka lähentelee jo sadismia. Taitavat perheenjäsenet olla Julialle kateellisia?
Erityisen paljon epäoikeudenmukaisuutta Julia on saanut kokea, itsekkäiden ja ahneiden vanhempien sekä rääväsuisen ja huorittelevan sisaren lisäksi, kahdelta muulta taholta.
"Viime yönä näin unta että olin painajaisessa, jossa mua heiteltiin piikeillä. Heräsin ja ajattelin vaan, että hitto mikä uni, onneksi kaikki vaan unta. Hahaa, ei ollutkaan, heräsin painajaiseen. :D Haluan kiittää Elämää ja Jumalaa siitä, miten hyvä huumorintaju heillä on. Ihan kun en olisi muutenkin jo vakavasti masentunut ja saanut elämältä turpaan kaikin tavoin. Kiitos tosi paljon, vetäkää molemmat käteen."
Elämä ja Jumala! Miksi jumalauta kiusaatte ja vedätte turpaan Juliaa!
Mitä tähän voi muuta sanoa kuin: Vedä käteen Jumala! Oot ihan kusipää!
Tuksu tekee rikosilmoituksen
Maamme rikollispiireissä on viime päivinä hermoiltu erityisen paljon.
Rikolliset ovat purreet kyntensä rystysiin asti, repineet greitlengthinsä juurineen ja moni on äärimmäisessä hermopaineessaan jopa tarttunut ruskapulloon, sillä Suomen rikolliskunnalla on tuomion päivä edessään.
Nyt ovat rikollisten hetket luetut.
Kauan kaikenlaisesta konnuudesta ja kriminaalisesta kenkkuilusta kärsineen kaunottaren Johanna Tukiaisen mittari on nimittäin tullut täyteen ja hän on vihdoin, inhimillisen sietokyvyn äärirajojen jo jäätyä kauas taakse, käynyt tekemässä rikosilmoituksen itseään vastaan kohdistuneesta laittomuudesta.
Se oljenkorsi joka mursi kauniin kamelimme selän oli väite että ihana Johanna on vastuussa väsyneen sisarensa diapeeteksesta. Väite on rikollinen, herjaava ja tieteellisesti epätosi, onhan selvästi tiedossa että vain kelvottomat geenit aiheuttivat Julian diapeeteksen. Julia itse eli raitista, päihteetöntä elämää ja piti itsensä kunnossa eikä kuuna päivänä syönyt epäterveellisesti eikä koskaan antanut pöhöttyneiden ja ihraisten liikakilojen kertyä sorjalle savolaisvartalolleen.
Vapiskaa te kurjat epatot jotka väititte moista - länsimaisen oikeusjärjestelmän armoton mutta julma rangaistus on teitä odottava!
Nyt kun ketsuppipullo on saatu auki niin suosittelen kauniille Johannalle myös lisärikosilmoitusten tekoa, onhan hän joutunut sellaisen rikosmäärän kohteeksi että maamme rikoshistoria ei moisia määriä tunnekaan. Päivääkään ei mene etteikö kaunis Johanna joutuisi vähintään yhden vakavan rikoksen uhriksi.
Ensimmäiseksi kannattaisi haastaa oikeuteen ne jotka levittelevät nettiin ja Seiskan sivuille halpamaisia kuvia joissa kaunis Johanna näyttää lihavalta. Unohtaa ei myöskään pidä TV5:tä ja Metro-Bolia jotka röyhkeästi salakuvasivat Johannan ja doltspataljonaan keikkakiertuetta ja esittivät sitten irstasta sosiaalipornoaan televisiossa asti.
Rikosilmoitus pitää ehdottomasti tehdä hajonneesta turkista jonka kaunis Johanna osti liikkeestä joka ei myy turkkeja ja TV-sarjasta jossa liikkeen omistaja pilkkasi kaunista Johannaa. Miss Divetistä pitää tehdä rikosilmoitus, hänen shownsa on törkeä ja muutenkin huono. Virpi Kätkä pukeutui hupimielessä ns. "Tuksuksi" - rikosilmoitus.
Internetissä moni on myös, erittäin törkeällä ja halpamaisella tavalla, rohjennut väittää ettei kaunis Johanna olekaan kaunis eikä myöskään hoikka kuin pajunvitsa tai solakka kuin väsynyt sisarensa Julia Tukiainen. Rikosilmoituksia seuraa.
Kaikki kauniin Johannan entiset managerit ja keikkamyyjät pitää haastaa oikeuteen. Jotain ne kumminkin on tehny. Ilman heitä Johanna olisi Jenkeissä suuri tähti.
Jokaisesta maamme lehdestä ja nettijulkaisusta pitää tehdä rikosilmoitus. Joko ne ovat tehneet kauniista Johannasta juttuja tai sitten ne eivät ole.
Aerto Länsman pitää haastaa oikeuteen lukemattomista murhayrityksistä. Samoin kanyylimurhaaja pulverikolttosestaan. Taksijonopahoinpitelijä Markku (noin 35) pitää myös saada oikeuteen vastaamaan Lööppijulkkis-sinkun härskistä tuhoamisesta.
Ilkka Kanervasta on aivan pakko rikosilmoitus, pilasihan hän kauniin Johannan elämän.
Lopuksi kauniin Johannan pitää tehdä rikosilmoitus kaikista niistä räikeistä roistoista jotka nauravat hänelle blogissaan. Heille oikeuslaitoksemme on varannut ankarimman rangaistuksensa: roiston on luettava kauniin Johannan itse kirjoittama (ja kustannustoimittajan ala-arvoisesta punakynäilystä vapaa) omaelämäkerta jossa kaunis Johanna käy yksityiskohtaisesti ja sanojaan säästelemättä läpi jokaisen rikoksen, konnuuden ja vääryyden joka häntä on elämän varrella koetellut.
Sen kokemuksen jälkeen ei pahemmin blogeja enää kirjoitella.
Rikolliset ovat purreet kyntensä rystysiin asti, repineet greitlengthinsä juurineen ja moni on äärimmäisessä hermopaineessaan jopa tarttunut ruskapulloon, sillä Suomen rikolliskunnalla on tuomion päivä edessään.
Nyt ovat rikollisten hetket luetut.
Kauan kaikenlaisesta konnuudesta ja kriminaalisesta kenkkuilusta kärsineen kaunottaren Johanna Tukiaisen mittari on nimittäin tullut täyteen ja hän on vihdoin, inhimillisen sietokyvyn äärirajojen jo jäätyä kauas taakse, käynyt tekemässä rikosilmoituksen itseään vastaan kohdistuneesta laittomuudesta.
Se oljenkorsi joka mursi kauniin kamelimme selän oli väite että ihana Johanna on vastuussa väsyneen sisarensa diapeeteksesta. Väite on rikollinen, herjaava ja tieteellisesti epätosi, onhan selvästi tiedossa että vain kelvottomat geenit aiheuttivat Julian diapeeteksen. Julia itse eli raitista, päihteetöntä elämää ja piti itsensä kunnossa eikä kuuna päivänä syönyt epäterveellisesti eikä koskaan antanut pöhöttyneiden ja ihraisten liikakilojen kertyä sorjalle savolaisvartalolleen.
Vapiskaa te kurjat epatot jotka väititte moista - länsimaisen oikeusjärjestelmän armoton mutta julma rangaistus on teitä odottava!
Nyt kun ketsuppipullo on saatu auki niin suosittelen kauniille Johannalle myös lisärikosilmoitusten tekoa, onhan hän joutunut sellaisen rikosmäärän kohteeksi että maamme rikoshistoria ei moisia määriä tunnekaan. Päivääkään ei mene etteikö kaunis Johanna joutuisi vähintään yhden vakavan rikoksen uhriksi.
Ensimmäiseksi kannattaisi haastaa oikeuteen ne jotka levittelevät nettiin ja Seiskan sivuille halpamaisia kuvia joissa kaunis Johanna näyttää lihavalta. Unohtaa ei myöskään pidä TV5:tä ja Metro-Bolia jotka röyhkeästi salakuvasivat Johannan ja doltspataljonaan keikkakiertuetta ja esittivät sitten irstasta sosiaalipornoaan televisiossa asti.
Rikosilmoitus pitää ehdottomasti tehdä hajonneesta turkista jonka kaunis Johanna osti liikkeestä joka ei myy turkkeja ja TV-sarjasta jossa liikkeen omistaja pilkkasi kaunista Johannaa. Miss Divetistä pitää tehdä rikosilmoitus, hänen shownsa on törkeä ja muutenkin huono. Virpi Kätkä pukeutui hupimielessä ns. "Tuksuksi" - rikosilmoitus.
Internetissä moni on myös, erittäin törkeällä ja halpamaisella tavalla, rohjennut väittää ettei kaunis Johanna olekaan kaunis eikä myöskään hoikka kuin pajunvitsa tai solakka kuin väsynyt sisarensa Julia Tukiainen. Rikosilmoituksia seuraa.
Kaikki kauniin Johannan entiset managerit ja keikkamyyjät pitää haastaa oikeuteen. Jotain ne kumminkin on tehny. Ilman heitä Johanna olisi Jenkeissä suuri tähti.
Jokaisesta maamme lehdestä ja nettijulkaisusta pitää tehdä rikosilmoitus. Joko ne ovat tehneet kauniista Johannasta juttuja tai sitten ne eivät ole.
Aerto Länsman pitää haastaa oikeuteen lukemattomista murhayrityksistä. Samoin kanyylimurhaaja pulverikolttosestaan. Taksijonopahoinpitelijä Markku (noin 35) pitää myös saada oikeuteen vastaamaan Lööppijulkkis-sinkun härskistä tuhoamisesta.
Ilkka Kanervasta on aivan pakko rikosilmoitus, pilasihan hän kauniin Johannan elämän.
Lopuksi kauniin Johannan pitää tehdä rikosilmoitus kaikista niistä räikeistä roistoista jotka nauravat hänelle blogissaan. Heille oikeuslaitoksemme on varannut ankarimman rangaistuksensa: roiston on luettava kauniin Johannan itse kirjoittama (ja kustannustoimittajan ala-arvoisesta punakynäilystä vapaa) omaelämäkerta jossa kaunis Johanna käy yksityiskohtaisesti ja sanojaan säästelemättä läpi jokaisen rikoksen, konnuuden ja vääryyden joka häntä on elämän varrella koetellut.
Sen kokemuksen jälkeen ei pahemmin blogeja enää kirjoitella.
11.8.12
Urban Legend
Det var en gång en söt liten gosse vid namn Urban. Lille Urban han bodde hos sin mamma i Stockholm och oj vad han var en frisk och hurtig och rar liten gosse med söta gula lockar och runda, röda kinder som påminde alla om särskilt saftiga äpplen.
I sitt lilla bröst hade Urban ett stort hjärta som slog vilt och kraftigt alltid när hans stora blåa ögon skådade en fager tös.
En vacker dag skådade lille Urban en så gudomligt härlig tant som aldrig tidigare någonsin. Tanten var underbart rund som en ost, läckert trind som en övermogen tomat som precis håller på att spricka av övermogenhet så att alla härliga safterna de bara rinner och rinner. Tanten hade fint gyllene plasthår av den finaste plast som fanns, härligt hängande gummituttar som bara älskade jordens dragkraft, vidunderligt vinda ögon, och hette Johanna Tukiainen och var Finlands allra vackraste tant någonsin och bästa sångerska och rikets allra härligaste människa an sich.
Lille Urban förälskade sig eldigt i den bastanta tanten som ingen oskuldsfull liten gosse någonsin förut hade förälskat sig i en tjock och rund och mera än lindrigt överfyllig tant.
Det som behagade lille Urban särskilt var att tanten inte alls var en prostituerad och att tanten aldrig någonsin hade blivit stämd för misshandel och rattfylleri, för att om lille Urban ogillade och avskydde något särskilt kraftigt med hela sitt lilla hjärta så var det just feta prostituerade tanter som misshandlade och knivskar folk hulleromtvärs och körde bil i fyllan och villan.
Det som ytterligare behagade lille Urban var att tant Johanna inte höll på och bedrev osedlighet med ytterst efterblivna savolaxare i familjens mögliga sommarstuga eller särade sina feta ben för att få besynnerligt suspekta rappare att betala sina flyg till Las Vegas porrmässa där de mest aidsfria prostituerade brukade samlas för att bedriva osedlighet med sina torskar.
- Oj vad jag hittade en vansinnigt härlig tant, sa söte rare lille Urban och kände sig tillfreds med hela världen. - Hur kan det då alls finnas en så härlig tant?
- Dy tust ge meg all din pengar apianen, sa den härliga tanten och klippte till söte rare lille Urban. - Okk meera prenviin perkele.
Och så levde de lyckliga i alla sina dagar.
Eller åtminstone tills tanten hamnade i fängelse för ett antal grova och allvarliga våldsförbrytelser och lille Urban rymde till främlingslegionen där han bytte sitt namn och sitt ansikte.
Men sedan efter det levde de bådadera nog lyckliga i alla sina dar.
The end.
I sitt lilla bröst hade Urban ett stort hjärta som slog vilt och kraftigt alltid när hans stora blåa ögon skådade en fager tös.
En vacker dag skådade lille Urban en så gudomligt härlig tant som aldrig tidigare någonsin. Tanten var underbart rund som en ost, läckert trind som en övermogen tomat som precis håller på att spricka av övermogenhet så att alla härliga safterna de bara rinner och rinner. Tanten hade fint gyllene plasthår av den finaste plast som fanns, härligt hängande gummituttar som bara älskade jordens dragkraft, vidunderligt vinda ögon, och hette Johanna Tukiainen och var Finlands allra vackraste tant någonsin och bästa sångerska och rikets allra härligaste människa an sich.
Lille Urban förälskade sig eldigt i den bastanta tanten som ingen oskuldsfull liten gosse någonsin förut hade förälskat sig i en tjock och rund och mera än lindrigt överfyllig tant.
Det som behagade lille Urban särskilt var att tanten inte alls var en prostituerad och att tanten aldrig någonsin hade blivit stämd för misshandel och rattfylleri, för att om lille Urban ogillade och avskydde något särskilt kraftigt med hela sitt lilla hjärta så var det just feta prostituerade tanter som misshandlade och knivskar folk hulleromtvärs och körde bil i fyllan och villan.
Det som ytterligare behagade lille Urban var att tant Johanna inte höll på och bedrev osedlighet med ytterst efterblivna savolaxare i familjens mögliga sommarstuga eller särade sina feta ben för att få besynnerligt suspekta rappare att betala sina flyg till Las Vegas porrmässa där de mest aidsfria prostituerade brukade samlas för att bedriva osedlighet med sina torskar.
- Oj vad jag hittade en vansinnigt härlig tant, sa söte rare lille Urban och kände sig tillfreds med hela världen. - Hur kan det då alls finnas en så härlig tant?
- Dy tust ge meg all din pengar apianen, sa den härliga tanten och klippte till söte rare lille Urban. - Okk meera prenviin perkele.
Och så levde de lyckliga i alla sina dagar.
Eller åtminstone tills tanten hamnade i fängelse för ett antal grova och allvarliga våldsförbrytelser och lille Urban rymde till främlingslegionen där han bytte sitt namn och sitt ansikte.
Men sedan efter det levde de bådadera nog lyckliga i alla sina dar.
The end.
8.8.12
Jaakiekkoilijan kuölemä
Miksi niin monet jaakiekkoilijat kuolevat nuorina, heti uran paatyttya?
Miksi heille ei tehda jenkkityylisia muistobiiseja?
Jokainen jaakiekkoilija ansaitsisi uransa loputtua, kuolemansa muistoksi, mahtavan ja kunnioittavan biisin josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Mätti Hägmän, Teemü Selanne, Jüti, Järi Kürri ja Toni Hälme - kaikki hienoja ja heti uransa lopetettua myos kuolleita jaakiekkoilijoita eika yhdellekaan ole tehty musiikillista tribuuttia.
Tassa suhteessa SM-liiga on valovuosien paassa NHL:sta jossa opittu tekemaan musaa kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle, kuten jos puhutaan edesmenneista suomalaisista, niin esim. Kikka, Juice Leskinen, Armi Aavikko.
Erityisen traagisen jaakiekkoilijankohtalon koki loistavan uran Jökereissa lykkinyt Mikä Myllyla.
Kaikki suomalaiset muistavat Mikä Myllylan Derwangan ölumppialaisista joissa han voitti kaikki latkan kultamitalit ja lisaksi henkilokohtaista kultaa jaakiekon kaikilta henkilokohtaisilta matkoilta seka viela kullat jaakiekon joukkuemaesta ja ampumajaakiekon sprinttikisasta.
Jaakiekon legendä Mikä Myllyla jos kuka ansaitsisi ihan mahtavan ja kunnioittavan biisin kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Ja kuka sopisikaan paremmin esittamaan kauniin ja koskettavan muistobiisin kuin kaunis Jöhanna Tukiäinen.
Sinussa on roimaa kiekkomiehen voimaa
kanna minut halliin jökerimies!
Suoraan eteen maskin kantaa saisit laskin
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
Ei halpa döping tavisten maistu mulle laisinkaan
Myllylasta toisenlaisen tunteen saan
Mikä on sikä, Huksu on mikä, pukkarissa tekee sen
Sinussa on roimaa latkamiehen voimaa
kanna minut baariin jökerimies!
Suoraan luokse kossun kantaa saisit possun
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
Miksi heille ei tehda jenkkityylisia muistobiiseja?
Jokainen jaakiekkoilija ansaitsisi uransa loputtua, kuolemansa muistoksi, mahtavan ja kunnioittavan biisin josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Mätti Hägmän, Teemü Selanne, Jüti, Järi Kürri ja Toni Hälme - kaikki hienoja ja heti uransa lopetettua myos kuolleita jaakiekkoilijoita eika yhdellekaan ole tehty musiikillista tribuuttia.
Tassa suhteessa SM-liiga on valovuosien paassa NHL:sta jossa opittu tekemaan musaa kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle, kuten jos puhutaan edesmenneista suomalaisista, niin esim. Kikka, Juice Leskinen, Armi Aavikko.
Erityisen traagisen jaakiekkoilijankohtalon koki loistavan uran Jökereissa lykkinyt Mikä Myllyla.
Kaikki suomalaiset muistavat Mikä Myllylan Derwangan ölumppialaisista joissa han voitti kaikki latkan kultamitalit ja lisaksi henkilokohtaista kultaa jaakiekon kaikilta henkilokohtaisilta matkoilta seka viela kullat jaakiekon joukkuemaesta ja ampumajaakiekon sprinttikisasta.
Jaakiekon legendä Mikä Myllyla jos kuka ansaitsisi ihan mahtavan ja kunnioittavan biisin kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Ja kuka sopisikaan paremmin esittamaan kauniin ja koskettavan muistobiisin kuin kaunis Jöhanna Tukiäinen.
Sinussa on roimaa kiekkomiehen voimaa
kanna minut halliin jökerimies!
Suoraan eteen maskin kantaa saisit laskin
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
Ei halpa döping tavisten maistu mulle laisinkaan
Myllylasta toisenlaisen tunteen saan
Mikä on sikä, Huksu on mikä, pukkarissa tekee sen
Sinussa on roimaa latkamiehen voimaa
kanna minut baariin jökerimies!
Suoraan luokse kossun kantaa saisit possun
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
3.8.12
Toivioretki
Ja niin koittavi jälleen maanantai ja pieni sydän on pursuavasta toivosta pakahtumaisillaan.
Ripeät askeleet johtavat kioskille, hätäiset kädet repivät oven auki, levoton katse hakeutuu oikealle hyllylle. Joko se on ilmestynyt, joko? Tämäkö päivä täyttää levottoman sielun salaisimmatkin toiveet? Tämäkö hetki nostaa ihmisen lapsen maanpäälliseen nirvanaan? Tänäänkö unelmista vihdoin tulee totta? Tänäänkö sieluni saa siivet?
Oikea hylly löytyykin, ja siellä uusi lehti on - vain odottamassa onnekasta ostajaansa.
Tärisevin käsin tiskille ladotut, tyhjien pullojen keräämisestä kootut kolikot vaihtavat omistajaa ja lehti sujahtaa vanhaan ja toivottoman repaleiseen Siwan muovikassiin. Toivioretki on päättynyt. Kotomatka voi alkaa.
Kotona verhot ikkunoiden eteen, nopea suihku ja parranajo, pyhäpuku päälle, kynttilät palamaan ja radio soittamaan kauneimpia virsiä. Hartauden vallitessa lähiön lähikaupan toiseksi kallein siideripullo sihahtaa sähäkästi auki ja lehteen tutustuminen voi alkaa.
Mutta ei.
Pettymyksen karvas kalkki on tyhjennettävä, nieltävä viimeiseen pisaraan. Tälläkin kertaa.
Murskana ovat kaikki unelmat paremmasta elämästä, tuhkana kaikki kauniit haaveet ja suloiset odotukset.
Kauniin Johanna Tukiaisen matka Playboy-lehteen alkoi kohta neljä vuotta sitten, mutta vieläkään pyhiinvaeltaja ei ole päässyt perille maaliinsa Hugh Hefnerin lehden sivuille mutta ennen kaikkea Hugh Hefnerin Mansioniin Hugh Hefnerin tyttöystäväksi Hugh Hefnerin lompakolle.
Esteitä on toki matkan varrella vaikka millä mitalla. Kateus, kauna ja suoranainen viha jota moni suomalainen tuntee kaunista Johannaa kohtaan, poliisin vaino, ilkeämielisesti salakuvatut sosiaalipornahtavat TV-ohjelmat, psykopaattinarsisti Arto Länsman, ja ihmisten sairaat nettiherjat rapauttavat unelmaa ja vaikeuttavat pääsyä alastonmalliksi nakulehteen.
Hugh Hefner on näissä asioissa aivan erityisen tarkka ja seuraa varsinkin Hymyn Tuksu-palstaa silmä kovana.
Totuuden nimessä on vielä mainittava kilot. Vielä ei kaunis Johanna ole ihan onnistunut pääsemään takaisin Miamin mittoihinsa mutta laihdutus on hyvällä alulla, kuten tuoreet kuvatkin todistavat, ja viisi kiloa on jo lähtenyt. Harva Playboyn mallityttö on niinkään trimmattu kuin Johanna. Ja on Johannalla toinenkin ässä hihassaan: toisin kuin kukaan muu Playboyn mallityttönen Johanna on aito blondi.
Tästä syystä onkin aivan käsittämätöntä ettei Johannaa vielä ole kuvattu Playboyhin.
Sydänjuuriani myöten närkästyneenä revin lehden kappaleiksi, sytytän sen tuleen ja viskaan ikkunasta ulos, vaivautumatta avaamaan ikkunaa.
Harkitsen jalkojen työntämistä ulos sillä epätoivo raastaa sieluani kuin nälkäinen Belsubub sitkasta lounassämpyläänsä, kuumeisessa pääkopassani takoo vain yksi ajatus: Ei vieläkään! Ei vieläkään! Ei vieläkään!
Sitten toivo nousee rintaani uutena ja tuoreena ja väkevänä. Ellei Johannan kuvia ollut Playboyn tässä numerossa niin ensi numerossa taatusti on!
Tietoisena tästä vedän jalat sisälle ikkunasta ja jatkan eloani.
Siksi ja vain siksi.
Ripeät askeleet johtavat kioskille, hätäiset kädet repivät oven auki, levoton katse hakeutuu oikealle hyllylle. Joko se on ilmestynyt, joko? Tämäkö päivä täyttää levottoman sielun salaisimmatkin toiveet? Tämäkö hetki nostaa ihmisen lapsen maanpäälliseen nirvanaan? Tänäänkö unelmista vihdoin tulee totta? Tänäänkö sieluni saa siivet?
Oikea hylly löytyykin, ja siellä uusi lehti on - vain odottamassa onnekasta ostajaansa.
Tärisevin käsin tiskille ladotut, tyhjien pullojen keräämisestä kootut kolikot vaihtavat omistajaa ja lehti sujahtaa vanhaan ja toivottoman repaleiseen Siwan muovikassiin. Toivioretki on päättynyt. Kotomatka voi alkaa.
Kotona verhot ikkunoiden eteen, nopea suihku ja parranajo, pyhäpuku päälle, kynttilät palamaan ja radio soittamaan kauneimpia virsiä. Hartauden vallitessa lähiön lähikaupan toiseksi kallein siideripullo sihahtaa sähäkästi auki ja lehteen tutustuminen voi alkaa.
Mutta ei.
Pettymyksen karvas kalkki on tyhjennettävä, nieltävä viimeiseen pisaraan. Tälläkin kertaa.
Murskana ovat kaikki unelmat paremmasta elämästä, tuhkana kaikki kauniit haaveet ja suloiset odotukset.
Kauniin Johanna Tukiaisen matka Playboy-lehteen alkoi kohta neljä vuotta sitten, mutta vieläkään pyhiinvaeltaja ei ole päässyt perille maaliinsa Hugh Hefnerin lehden sivuille mutta ennen kaikkea Hugh Hefnerin Mansioniin Hugh Hefnerin tyttöystäväksi Hugh Hefnerin lompakolle.
Esteitä on toki matkan varrella vaikka millä mitalla. Kateus, kauna ja suoranainen viha jota moni suomalainen tuntee kaunista Johannaa kohtaan, poliisin vaino, ilkeämielisesti salakuvatut sosiaalipornahtavat TV-ohjelmat, psykopaattinarsisti Arto Länsman, ja ihmisten sairaat nettiherjat rapauttavat unelmaa ja vaikeuttavat pääsyä alastonmalliksi nakulehteen.
Hugh Hefner on näissä asioissa aivan erityisen tarkka ja seuraa varsinkin Hymyn Tuksu-palstaa silmä kovana.
Totuuden nimessä on vielä mainittava kilot. Vielä ei kaunis Johanna ole ihan onnistunut pääsemään takaisin Miamin mittoihinsa mutta laihdutus on hyvällä alulla, kuten tuoreet kuvatkin todistavat, ja viisi kiloa on jo lähtenyt. Harva Playboyn mallityttö on niinkään trimmattu kuin Johanna. Ja on Johannalla toinenkin ässä hihassaan: toisin kuin kukaan muu Playboyn mallityttönen Johanna on aito blondi.
Tästä syystä onkin aivan käsittämätöntä ettei Johannaa vielä ole kuvattu Playboyhin.
Sydänjuuriani myöten närkästyneenä revin lehden kappaleiksi, sytytän sen tuleen ja viskaan ikkunasta ulos, vaivautumatta avaamaan ikkunaa.
Harkitsen jalkojen työntämistä ulos sillä epätoivo raastaa sieluani kuin nälkäinen Belsubub sitkasta lounassämpyläänsä, kuumeisessa pääkopassani takoo vain yksi ajatus: Ei vieläkään! Ei vieläkään! Ei vieläkään!
Sitten toivo nousee rintaani uutena ja tuoreena ja väkevänä. Ellei Johannan kuvia ollut Playboyn tässä numerossa niin ensi numerossa taatusti on!
Tietoisena tästä vedän jalat sisälle ikkunasta ja jatkan eloani.
Siksi ja vain siksi.
Subscribe to:
Posts (Atom)