Sankar jylhän ylästön

Vantaalla, tuolla puukkojunkkarien tutkimattomilla lakeuksilla, kuuluu hirveitä tapahtuneen.

Ei, en puhu nyt IFK:n lauantaisesta maalivahtipelistä.

Rakkaan äitinsä syntymäpäiville ja harvinaisen rikasta sulhoaan Urbania tapaamaan menossa ollut kaunis Johanna Tukiainen kuuluu lennoltaan myöhästyneen, joten paikallinen laupias samarialainen kuuluu pelastaneen kauniin Johannan kotiinsa kuleksimasta. Hyviäkin ihmisiä on vielä olemassa pahassa maailmassamme, puhtaita sydämiä likaisessa todellisuudessamme.

Tämän jälkeen uljas prinssi kuuluu järjestäneen kauniin Johannan kunniaksi huikeat pidot joille ei tästä maasta ihan heti löydy vertoa.

Ilon ollessa ylimmillään joutui kuvankaunis mallikaunotar Johanna Tukiainen äkkiä ja täysin arvaamatta julman ja raa'an hyökkäyksen kohteeksi. Kaunis Johanna, tuo suloinen Herran karitsa, oli tapansa mukaan ollut koko illan tosi mukava kaikkia kohtaan ja koko iloisen seurueen arvostama ja rakastama, kun äkkiarvaamatta eräs seurueen raivotar kohdisti mielisairaan vihansa kauniiseen Johannaan.

Seurasi raivopäistä raapimista, törkeää puremista, brutaalia lyömistä. Mike Tysonkin olisi ollut kateellinen.

Mutta Jumalalle kiitos illan sankarillinen isäntämme oli hereillä tilanteeseen!

Silmittömän väkivallan alkaessa ei sankarimme epäröinyt hetkeäkään. Henkensä uhalla hän rynni väliin kuin raivo härkä ja taltutti pahantekijän, riskeistä piittaamatta, terveydelleen aatostakaan suomatta. Saatuaan ilkeän vandaalin kuriin sankarimme jatkoi kauniin Johannan hengen suojelemista soittamalla virkavallan paikalle. Sanomattakin on selvä että matalaotsainen ja ruma väkivallantekijä vietti yönsä putkassa.

Kaunis Johanna oli jälleen turvassa!

Mistä raivottaren väkivalta kumpusi? Siihen emme kenties koskaan saa täydellisen tyhjentävää vastausta. Oliko kyseessä kateus? Oliko amatööripugilisti kaunainen ihanalle Johannalle tämän kauneudesta, varakkuudesta, solakkuudesta vaiko lahjakkuudesta? Kenties kaikista yhdessä?

Varmaa on kuitenkin se että erityisen törkeäksi tapauksen teki se että se tapahtui yksityiskodin suojasatamassa, kodin pyhyyttä loukattiin äärimmäisellä piittaamattomuudella ja kaikki kristityt arvot poljettiin mutaan. Ihmisen koti jos mikä on hänelle pyhä ja loukkaamaton. Kuten aviovuodekin.

Toinen rikosta pahentava asianhaara oli se että pelkkä sumeilematon väkivalta ei vandaalille riittänyt. Ei. Omaisuuteenkin piti ahnaasti kajota. Aurinkolaseja ja vaatteita varastettiin hullun kiilto silmissä, kännyköitä tuhottiin ilman kakkakattiloita. Jopa lemmikkieläimiä jätettiin heitteille!

Mutta mikä olisikaan ollut traagisen illan surullinen saldo ilman sankarimme ripeää, määrätietoista ja miehekästä käytöstä, mikä olisi ollut se inhimillisen kärsimyksen määrä jonka läpimätä törkimys olisi kauniille Johannalle ja kaikille häntä rakastaville ihailijoille aiheuttanut? Sitä ei tohdi edes ajatella.

Kuka vielä sanoo että ritarillisuus on kuollut ja että herrasmiehiä ei enää ole?

En ainakaan minä.

(Post scriptum. Sankarillemme on esitetty hengenpelastusmitalia. Asia lienee pelkkä muodollisuus.)