Taparikollinen

Mikä on taparikollinen? Käräjäoikeuden mukaan Johanna Tukiainen. Taparikollinen on henkilö jonka rikokset syntyvät valitun elämäntavan sivutuotteena, silloin kun päihteet vievät eikä käyttäjä edes vikise. Elämänhallinta on kadonnut aikaa sitten, samoin suhteellisuudentaju ja ymmärrys siitä mikä on normaalia. Taparikolliselle päihteiden käyttö on normaalia arkea, päihde-elämä normaalia elämää. Yhteiskunnan lait ja yhteiselämän säännöt eivät kosketa taparikollista. Jokaisessa hänen käytöksestään johtuvassa konfliktissa hän on se joka on uhri. Hän on se jota on kohdeltu kaltoin. Ja konfliktiahan riittää sillä päihdeongelmaisen koko elämä on konfliktia.

Taparikollinen on henkilö jolle kertyy tuomioita tasaisen tappavaan tahtiin. Oikeudenkäynnit ovat normaalia arkea eikä niitä tarvitse hävetä. Johanna Tukiaiselle on tähän mennessä kertynyt mm. haitantekoja virkamiehelle, virkamiehen vastustamista, rattijuopumustuomioita (2), pahoinpitelyitä, pahoinpitelyn yritys, kunnianloukkauksia (3), ja kotirauhan rikkominen. Pahoinpitelytuomioiden yllättävän alhainen määrä selittynee osin sillä että välillä on menty sovitteluun ja välillä uhri on jättänyt rikosilmoituksen tyystin tekemättä. Ja onpa niinkin kerrottu käyneen että uhri on oikeussalissa ollut vallan täysin dementikko ja vakuutellut että ei muista mitään pahoinpitelyä tapahtuneenkaan ja poliisillekin kerrottiin ihan vaan lämpimikseen ja paremman tekemisen puutteessa Johannan käyneen kiinni.

Taparikollinen ei aina itsekään muista mitään tehneensä. Tietenkin hän kertoo poliisille niin, ja oikeudenkäynnissä myös, ja usein tämä voi olla ihan tottakin sillä päihteiden käyttö on tiiviissä yhteydessä rikosten syntyyn. Alkoholia ja pillereitä kuluu ja mieli sumenee. Sumeassa mielessä estot kaikkoavat ja kynnykset madaltuvat ja vanhat kaunat nousevat esille ja vanhat möröt nostavat päätään ja vainoharhat lamauttavat senkin vähän mitä loogisesta ajattelusta voi ahkeran päihteiden väärinkäytön jälkeen olla jäljellä. Kaikki keskustelut ovat äkkiä päihteiden ikeen alle uupuneelle taparikolliselle törkeää herjausta ja uhkailua, kaikki ihmiset vihollisia, kaikki tilanteet uhkaavia, kaikki silmitön tuttuihin tai viattomiin ohikulkijoihin kohdistuva väkivalta puolustautumista. Eikä aamulla enää muisteta mitään. Tai korkeintaan on jokin hämärä muisto että jälleen jouduttiin jonkin poikkeuksellisen suuren ja suureellisen vääryyden täydellisen viattomaksi uhriksi. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole mutta syyllisiä on rangaistava ankaralla kädellä.

Tuomiot eivät taparikolliseen juurikaan vaikuta. Tämä siksi että päihteet vievät. Ja siksi että syyttömiähän tässä kuitenkin ollaan. Tai vaikuttavat tuomiot toki. Ne lisäävät taparikollisen kaunaa ja katkeruutta ja antavat hänelle lisää polttoainetta. Yllyttävät uusiin rikoksiin. Vanhat vääryydet ON selvitettävä. Ja mieluiten mahdollisimman julkisesti niin että KAIKKI näkevät että taparikollinen on se uhri ja marttyyri joka kaikki vääryydet joutuu kärsimään, kaikki nöyryytykset nielemään, kaikki ihmiskunnan synnit verellään sovittamaan. Siksi hänellä ON oikeus ellei suorastaan moraalinen velvollisuus kostaa.

Sumean ajattelunsa vankina taparikollinen ei pääse irti kierteestään vaan Sisyfoksen lailla jatkaa yhä uudestaan ja uudestaan kivensä vierittämistä kohti vuoren huippua vain joutuakseen taas jälleen sen jyräämäksi kun ote lipsuu ja todellisuuden painovoima todistaa väkevyytensä. Salaliittohan sekin on, jälleen kerran. Taparikollinen on ns. "poliisin vanha tuttu" joten hänet pidätetään, kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan ja uudestaan, oli aihetta eli ei, ihan vain koska naama on tuttu. Tai nimi.

Jos taparikollinen voidaan millään mittapuulla luokitella julkisuuden henkilöksi niin hän on pulassa. Silloin poliisit pidättävät häntä vain ja ainoastaan sen takia että hänen nimensä on Johanna Tukiainen. Näin ihan hypoteettisen esimerkin ottaakseni. Ja jos media, jonne on niin raivoisasti ja verissä päin ja kaiken uhraten pyritty, huomioi taparikollisen taparikollisuuden niin sehän vasta väärin onkin. Silloinhan media tahallaan yrittää mustamaalata julkkistaparikollista ja antaa hänestä vääristeltyä kuvaa että hän olisi taparikollinen. Tai esimerkiksi vaikkapa väkivaltainen. Ja sehän nyt ei pidä lainkaan paikkansa. Varsinkin jos taparikollinen on poikkeuksellisen hurskas kristitty, ei osaa puristaa kättä nyrkkiin eikä edes omista koirasaksia.

Häpeää ei taparikollinen tunne. Ei missään tapauksessa. Eikä toki pidäkään. Eihän hän mitään väärää ole tehnytkään. Ja ihan samoihin rikoksiin ovat monet Amerikan julkisuuden henkilöt syyllistyneet joten taparikollisuuden voidaan hyvinkin ajatella olevan osa jokaisen itseään kunnioittavan ja aikaansa seuraavan trendijulkkiksen toimenkuvaa. Ja päihteiden käyttökin selittyy oikein mukavasti sillä että alkoholin juominen kuuluu viihdyttäjän ammattiin. Eikä yhtään haittaa vaikka joku perheenjäsen olisi, matkalla tähtiin julkkiswannabeen kanssa, juonut itsensä hengiltä. Siitä saa oikein hyvän lisäsyyn juoda lisää. Ja mediahan se oli joka perheenjäsenen kuoleman aiheutti, oikeastaan, kun tarkemmin ajattelee, media ja taparikollisen lukuisat vihamiehet.

Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin skål ja netti laulamaan. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Voittavaa konseptia on ihan turha mennä muuttamaan. Ei Jeesus ihan turhaan kenenkään hiuksiin ilmesty.