iGNONTINO

Viimeisten ja sangen arvovaltaisten lääketieteellisten tutkimusten perusteella on käynyt ilmi että kaunis yksinlaulukeikkailija Johanna Tukiainen ei olekaan, toisin kuin koko Suomen kansa on jo kauan kuvitellut, tyhmä ja lähes kirjoitustaidoton sekopää. Johannan blogiinsa ja Facebookiin tuottama liki lukukelvoton teksti ei johdu päihteiden väärinkäytöstä. Kirjoitustaidon puute johtuu yksinkertaisesti siitä että kaunis Johanna on sairas.

Johannan sairastama vakava tauti on nimeltään dysgrafia ja se johtaa, Johannan potemassa vakavimmassa muodossaan, siihen että sairaan kirjoittama teksti voi näyttää jälkeenjääneen viisivuotiaan heikomman päivän LSD-tuotokselta. Mutta Johannan kohdalla tekstin vajaaälyisyys ei siis pelkästään johdu päihteistä, alhaisesta älykkyysosamäärästä, perhetaustasta, sivistymättömyydestä, puutteellisesta koulutuksesta, huonosta geeniperimästä ja savolaisuudesta vaan vakavasta sairaudesta joka vaikuttaa hänen elämänsä jokaiseen osa-alueeseen ja rajoittaa hyvin traagisella tavalla hänen mahdollisuuksiaan pärjätä yhtä hyvin kuin normaali ihminen.

Dysgrafia onkin johtanut Johannan täydelliseen marginalisoitumiseen. Taudin takia kaunis Johanna ei ikinä ole saanut otetta elämästä, ei ole ikinä päässyt kunnon työpaikkaan, ei ole ikinä saanut omaa asuntoa, ei omaa perhettä ei mitään. Sairauttaan Johanna on ajautunut laitapuolelle, kunnon ihmisten halveksimaksi ja joutunut elääkseen esittelemään kumisia tissejään halvoissa keskiolutkuppiloissa joissa yleisö on häntä avoimesti ivannut ja hänen liikakiloilleen nauranut. Mutta mitä muuta työtä käytännöllisesti katsoen kirjoitustaidoton ja muutenkin hukassa oleva ihminen kirjallista ilmaisua ja lukutaitoa perverssillä tavalla ylikorostavassa nykymaailmassa saa - ellei sitten myy seksipalveluita, omia tai miss Suomi siskonsa, kuten kaunis Johanna ei ole tehnyt. Onko mikään ihme että yhteiskunnan hyljeksimä ja ilman omaa syytään marginalisoitunut ja sairas ihminen ajautuu väärinkäyttämään päihteitä? Ei pahuuttaan vaan heikkouttaan, siksi että häpeilee sairauttaan ja tuntee olevansa normaaleja kunnon ihmisiä huonompi. Ja päihteiden väärinäyttö, halveksittu seksityöläisyys ja ihmisten  täysin luonnollinen halveksunta vain ajaa dysgrafiaa sairastavan ihmispolon syvemmälle ahdinkoon. Kilojakin kertyy kun sairaan ainoa lohtu on syöminen. Ja tietenkin päihteet kanssa, nekin auttaa ja tuo lohtua.

Ja kohta kuvaan astuu rikoskierre. Sairaan sisällä synkkänä mustana myttynä vellovan alemmuudentunnon ja siitä aiheutuvan pelon, surun ja äksypiksuuden valtaisan tsunamin täytyy purkautua jonnekin, sen on pakko, ja vaikka käsi ei taivukaan nyrkkiin ja ulottuvilla on puukkojen sijasta pelkkiä hedelmäveitsiä niin tulos on karua katseltavaa.

Mutta onko yhteiskunnan tehtävä potkia päähän päähänpotkittua? Onko yhteiskunnan tehtävä pahentaa pahasti sairaan ihmisen lohdutonta ahdinkoa tuomitsemalla hänet melkein syyttömänä vankilaan oikeiden rikollisten joukkoon? Kuten Johanna itsekin on useasti painottanut, vankila vain pahentaisi sairaan ihmisen hillitsemätöntä ja hallitsematonta rikoskierrettä ja pahentaisi päihteiden väärinkäyttöä mutta ei millään tavoin ratkaisisi itse ydinongelmaa joka on Johannan sairaus dysgrafia.

Dysgrafian takia Johannalla ei ole omaa asuntoa. Dysgrafian takia Johannalla ei ole miestä eikä lapsia. Dysgrafian takia Johanna joutuu tekemään nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa seksityötä. Dysgrafian takia Johanna on kammottavassa päihdekierteessä. Dysgrafian takia Johanna on ylipainoinen. Dysgrafian takia Johannalle nauretaan. Dysgrafian takia Johanna on kohtuuttoman ja epäinhimillisen taakkansa alle hitaasti ja hiljaa nääntyvä ihmisraunio.

Sairaan Johannan sulkeminen vankilaan ei auta eikä ratkaise mitään. Vankilassa hänen rikollinen identiteettinsä vain vahvistuu ja voimistuu. Vankilassa hän oppii oikeaksi rikolliseksi. Vankilassa hänen päihdeongelmansa karkaa käsistä.

Ei, hyvät yhteiskuntamme päättäjät, ei - sairas Johanna Tukiainen ei kuulu vankilaan. Johanna Tukiainen kuuluu apukoululaisten äidinkielenopetuksen tukiopetusluokkaan. Vain opettamalla Johanna Tukiaisen kirjoittamaan edes auttavasti avaatte hänelle yhteiskuntamme hänelle tähän asti suljettuina olleet ovet ja palautatte hänelle hänelle kuuluvan ihmisarvon.

Johanna Tukiainen ei ole rikollinen. Johanna Tukiainen on sairas.