It's a Wonderful Life - Joulusatu

Olipa kerran kaunis Prinsessa joka eli lumottua leffaelämää ja oli kauhean kadehdittu koska oli niin kaunis ja hyvä. Sittenpä joku kaunainen sielu ilmiantoi Prinsessan vallesmannille ja vallesmanni tuli hakemaan hänet tonttuasussa keikan jälkeen (siis Prinsessa oli tonttuasussa, vallesmannin pukuvalinnasta tarina ei kerro mitään) ja lennätti hänet Valtakunnan Pääkaupunkiin vastaamaan syytteisiin siitä että hän oli heittänyt pizzaa maahan (mutta ei ollut lyönyt ketään eikä potkinut ketään maassa makaavaa ei varmana ollut koska kyseessä oli ihan vaan tavallisen ravintolaillan jälkeinen kahakka) koska vallesmanni, lailla demonein, oli niin kovin pizzankipeä ja muutenkin ihan tyhmä.

Tilanne oli tosi epäreilu koska Prinsessa teki viimeisillänsä voimillansa vuoden viimeisiä keikkoja ja joku oli hänen kotonaan laittanut kännykän kakkaveteen ja kirjoittanut tuhman sanan aidsia tukevalla huulipunalla peiliin ja sen lisäksi Prinsessan kolmannen pikkusiskon (jonka ikää tai nimeä Prinsessa ei aina niin muistanut) koirakaan ei ollut ihan terve. Piilolinssitkin olivat hukassa.

Ei ollut yhtään kivaa tällainen.

Luonnollisesti Prinsessa päästettiin suoraan kotiin, olihan hänen uristinsa, köyhien asioita hoitava julkinen oikeusavustaja, raivoissaan siitä että Prinsessaa kohdeltiin kuten tuomittua väkivaltarikollista. Kaiken lisäksi Prinsessan entinen puoliso, hampaaton sikopaimen Aerto joka ei ollut lainkaan Prinsessan tasoa ja niin sanoivat kaikki, oli alkuviikolla heitellyt ruokaa ja viiniä ympäri majatalon huonetta ja nyt siitä syytettiin Prinsessaa (joka silläkään kertaa ei ollut lyönyt ketään pullolla päähän ja se päähän tullut haava oli ihan mitätön) kun oikeasti se oli sikopaimen Aerto joka pravuurinaan hajotti Prinsessan tekokynnet. Taas.

Synkissä mietteissä Prinsessa siis istuskeli "kotonaan" keskustan luksusasunnossaan josta oli sähköt katkaistu ja virolainen siivoojakin oli yhä vaan kadoksissa jäätyään toissa keväänä sortuneen jätevuoren alle.

- Jenkeissä skandinaavisia prinsessoja joilla on isot rinnat ja pitkät blondit hiukset ja kaunis sielu ei ikinä kohdeltaisi näin, Prinsessa lausahti itsekseen. - Jenkeissä prinsessoja kohdellaan heidän arvolleen soveliaalla tavalla.

Prinsessa tonki hetken lähinnä olevaa jätevuorta ja löysi kuin löysikin siideripullon jonka pohjalla yhä helmeili muutama tippa elämän eliksiiriä.

- En jää enää hetkeksikään tähän köyhään kateelliseen hamraaseen venäläiseen maahan vaan muutan Jenkkeihin, Prinsessa sanoi ja kaatoi pullon viimeiset tipat kielelleen. - Asia on päätetty, Jenkkilä täältä tullaan!

Samassa näkyi valonleimahdus ja kuului vaimea pamaus. Prinsessa katseli hämmästellen ympärilleen. Kirkas näky sai hänet pudottamaan siideripullon ylimaallisesta ihmetyksestä.

- Ällös peljästy, Sinä ihmisen tytär, hahmo lausui ylväästi. - Olen Herran enkeli joka on lähetetty luoksesi, oi Prinsessa.

Prinsessan silmät alkoivat vähitellen tottua kirkkauteen. Prinsessa, mikäli olisi tiennyt mitään hengen asioista, olisi kolmesta koreasta siipiparista tunnistanut enkelin enkelten kaikkein ylimpään kastiin kuuluvaksi serafiksi. Nyt hän vain jäi ihmettelemään väärin päin kiinnitettyjä siipiä.

- Olet jättämässä kauniin synnyinmaasi ja suuntaamassa ison veden taakse suureen maailmaan, enkeli jatkoi. - Herramme on antanut minulle tehtäväksi näyttää Sinulle miten karu kotomaasi siitä kärsisi jos sen ikuisiksi ajoiksi hylkäisit.

Samassa enkeli koppasi henkeäsalpaavan kauniin Prinsessa syliinsä ja tuulen nopeudella he lensivät halki sumuisen Pääkaupungin.

- Avaa silmäsi ja katso, oi Prinsessa, miten lohduton olisikaan maasi ilman Sinua!

Prinsessa avasi silmänsä ja auringonpaiste häntä häikäisi. Maa oli vehmeän vehras ja paratiisin linnut lauloivat taivallisesti.

- Tota, öhh? Prinsessa sanoi.

- Hetkinen, enkeli sanoi, ja veti siipiensä välistä muistiinpanopergamenttinsa. - Hetkonen vaan.

Prinsessa katseli ihmeissään ympärilleen. Ihmiset näyttivät jotenkin onnellisemmilta ja terveemmiltä, kaupunki kirkammalta ja vauraammalta eikä enää lainkaan niin hamraalta kuin ennen.

- Juu, enkeli sanoi ja sujautti pergamentin takaisin siipiensä väliin. - Doksi vaan. Nyt siis vaikuttaiskin nimittäin pahasti siltä että itse asiassa maa kovasti hyötyy siitä että painut vuittoniin täältä. Sun hyysäämiseen kuluu muuten ihan tajuton määrä verovaroja kun poliisit on jatkuvasti sun kimpussa ja oikeuslaitos koko ajan turhaan odottelee sua istuntoihin ja sitten ne kaikki perättömät ilmiannot herjauksista ja varkauksista ja ties mistä murroista joita sä urakalla tehtailet - siis huh! Ne kaikki maksaa veronmaksajalle ihan kuuskuuskuutena.

- Hä? Prinsessa sanoi.

- Tajutsä apiaanin hiki että ne kaikki fyffendaalerit on poissa muualta. Terveydenhuollosta ja opetuksesta ja vaikka mistä hihhuleiden kirjastoista. Sä tuut aivan hedvekin kalliiksi yhteiskunnalle etkä ees maksa veroja. Tää maa vuotaa verta sun takia. Kelaa nyt ääliö kuinka paljon sekin makso että sun persees lennätettiin jostain perähikiältä oikeuteen, saattajan kanssa! Siis kamaan kumipallohinkki! Ei mulla muuta. Se on moro horo.

Taas valo leimahti sokaisevasti ja Prinsessa löysi itsensä jälleen keskustan "luksusresidenssistään".

Vierailin savusi tuhottuna hänen jalkojensa juuressa.

Prinsessa kaivoi toista jätekasaa ja löysi sieltä ihan punkerolollona itselleen lonkeropullon. Siihen oli joku fimpannut pari röökiä mutta oli siellä vielä muutama ihana pisara nektaria jäljellä.

- Jenkkilä hear I come, hän sanoi ja tyhjensi pullon.

Jenkit osasivat arvostaa Prinsessoja ihan eri tavalla kuin tämä hamraa kylmä kaunainen maa.