Manila calling

Syksyn myrskyjen häämöttäessä horisontissa alkaa kiivas keikkakesä lähestyä loppuaan. On aika loman ja levon. Kesän kuumimpiin festariartisteihin lukeutunut kohukodintunkeutuja Johanna Tukiainen on takonut kun rauta on kuumaa ja työtunteja on tänäkin uurastuksen täyttämänä kesänä kertynyt melkein yhtä paljon kuin normaali kesätyöntekijä tekee ennen lounastaukoa, mikäli hän tulee töihin vasta puoli kymmeneksi ja lounastaa aikaisin. Ei siis ihme että fyysistä työuupumusta ja henkistä burnouttia on lievitettävä matkustamalla Mamman rahoilla ulkomaille toipumaan epäinhimillisen raskaan keikkarääkin kohtuuttomista rasituksista.

Tällä kertaa kaunis kohupoliisinvanhatuttu Johanna on valinnut glamourlomansa kohteeksi eksoottiset Filippiinit, jonne hän on viikonlopusta asti purjehtinut rikkaiden Viking Linen ruotsinlaivalla.

Syy matkakohteen valintaan ei suinkaan ole se että kaunis kohutuomittu olisi kartalta lukenut maan pääkaupungin nimen ja oitis tuntenut manin kutsun. Ei, tällä kertaa lempeä kohubentzonyksinhuoltaja seuraa sydämensä ääntä.

Tähän saakka suloisen kohupahoinpitelijän elämä on ollut pelkkää työtä ja raakaa raatamista - jumppanauhaa on heiluteltu halvimmissä keskioluträkälöissä yötä päivää ja kylvöliikettä viljelty niin ahkerasti että Takahikiän Esson eurolava ei enää ikinä toivu entiselleen ja kykene palaamaan vessapaperirullia varastoimaan. Nyt kaunis kohukyykkytanssija on päättänyt perustaa perheen eikä enää puutu kuin mies.

Suomalaisen miehen löytäminen Suomesta on osoittautunut lempeälle kohupossunomistajalle haastavaksi tehtäväksi kiitos median loanheiton ja tarkoitushakuisen kohuilun (paitsi tähtitoimittaja Kari Kupiainen joka kirjoittaa kivoja ja positiivisia juttuja ja vieläpä poikkeuksellisen hyvällä äidinkielellä) ja oikeuslaitoksen Johanna Tukiainen ajojahdin. Neuvokas kohufälsipälsisurvivorimme ei tästä hätkähdä.

Pirullisen ovelan suunnitelman ensimmäinen vaihe on jo toteutettu: vuosien tunnollinen itseruskettavan levittäminen (tekorusketus kaunistaa ihmisen) ja suihkun tinkimätön vältteleminen ovat muokanneet kauniille kohurouvalänsmannille kansainvälistyylisen kolmannen maailman ikikuorrutuksen eikä edes jalkojen asennosta voi kohuomanmaannaista epäillä härmäläiseksi juntiksi.

Joten enää ei puutu kuin suunnitelman toinen osio: kun seisoo tarpeeksi kauan manilalaisen keskioluträkälän edessä niin väkisinkin Sir Vilin avustusrekka käy koukkaamassa kohuabsolutistin kyytiinsä ja kohta on jollakin yläveteliläisellä näätätarhurilla emäntä josta ei edes osannut uneksia.