Yrjö-Sikiön tarina

Yrjö-Sikiö syntyi eräänä koleana ja promilleisena lokakuun aamuyönä, ravintolapöydiltä löytyneille lautasille jääneistä jämistä kootun ylellisen kebabmättöannoksen ja baarista väärinkäsitetyn punkkupullollisen muodostaman luksusillallisen päätteeksi, äitinsä virkasängyn jo melko lailla ammatillista toimintaa nähneisiin ja elettyä etusormielämää itseensä imeneisiin ex-valkoisiin aitoihin tekosilkkilakanoihin rikkaiden Albertinkadulle, kesken äitinsä virantoimituksen, kestopuudutetun maammon edes koko tapahtumaa huomaamaatta. Yrjö-Sikiön äiti oli ammatiltaan kurtisaani ja kohublondi/blogisti/joeblascokonsulentti/taparikollinen mutta isäänsä Yrjö-Sikiö ei koskaan tavannut eikä tästä perin lemmenkipeästä herrasta muuta tiennyt kuin uljaalta kalskahtavan sukunimen joka tuli myösen hänen omaksi sukunimekseen; niinpä Yrjö-Sikiö tunnettiin Taivaan virallisissa rekistereissä ja asiakirjoissa nimellä Yrjö-Sikiö Asiakas. Muille vauriosikiöille Yrjö-Sikiö toki mielellään kertoi isänsä olevan komea ja varakas insinööri Nokialta, ja tokihan se voi olla tottakin sillä lähikebabpizzeriassahan ne useimmat Nokian kovapalkkaiset insinöörit kyllä tapaavat olla töissä.

Ensimmäiset kaksi elinviikkoaan Yrjö-Sikiö vietti äitinsä työsängyssä, kenenkään tiedostamatta hänen läsnä- tai yleinsäkään hänen koko olemassaoloaan, tutustuen työlakanoiden tummanpuhuvan värikylläiseen ja väkevänä etten sanoisi huumaavana eri ruumiintuoksuja ja -päästöjä pursuavaan maailmaan hyvinkin perusteellisesti. Yksin hänen ei tarvinnut olla sillä joka aamuyö hänen seurakseen kömpi tai pikemminkin kaatui uusi hyvässä pigmentissä oleva isäpuoli joka asettautui hetken ajaksi sinne mistä Yrjö-Sikiö oli vasta tullut ja maammonsa - tuo viihdealan rautainen joskin usein vähän ruosteessa oleva ammattilainen - tunsi kaikki asennot ja huohotukset joten paljon oli pienellä Yrjö-Sikiöllä ihmeteltävää ja haisteltavaa. Isäpuolien vierailut Yrjö-Sikiön ex-kotosimpukan seesteisessä satamassa eivät koskaan venyneet kovinkaan pitkiksi mikä ei tosin aina johtunut siitä että useinkin maammo sinä aikana ehti nukahtaa ja showhuohotus ehti vaihtua absolutistin glamourkuorsaukseksi. Lisättäköön tähän yhteyteen vielä että vaikka moni Yrjö-Sikiön isäpuolista olikin seksualiselta identiteetiltään homokampaaja- tai olkalaukkuseksualisti onnistui Yrjö-Sikiön itsensä välttyä, moninaisista yrityksistä huolimatta, huojuvalta homokaasulta, paitsi tietenkin silloin joskus kun selkä Yrjö-Sikiöön päin tiedottomana lojuva maammo texmsexuaalista triplaillallistaan sulatellessaan sitä Yrjö-Sikiön suuntaan lempeissä pasaatituulissa hiljaa tuksutellen töräytteli.

Äidinmaidon korvikkeena imi Yrjö-Sikiö henkensä pitimiksi lakanoista ja kovia kokeneesta ja kaiken kärsineestä matrassista kaikki niille läikkyneet alkoholipitoiset juomat, toivoen pienen sydämensä pohjasta ettei neste taas tälläkin kertaa kielinyt pelkästään maammon inkontinenssista, ja voi sitä onnenpäivää kun sängystä löytyi väärillä resepteillä hankittua tai muulin reseptittä maahan salakuljettamia takkahuonepillereitä tai vauvatalkkia! Se ravitsi niin kehoa kuin sieluakin ja aina tonttupillereille päästyään pikku Yrjö-Sikiö päätyi keskustelemaan tukkajeesuksen kanssa elämän tarkoituksesta, Ilmestyskirjan appokalyptisista visioista ja IFK:n ykkösketjun koostumuksesta, joihin kysymyksiin tukkajeesuksella ei ollut muuta kantaa kuin että se jonka ansiosta hän oli päätynyt maammon kreitlenkseihin lusimaan saisi kyllä aimo annoksen astetta ankarampaa appokalypsiä ahteriinsa heti kun tukkajeesus saisi selville kuka se vuittonin äliö matohurla oli.

Näin Yrjö-Sikiön auvoinen elo escortsängyn lähes paratiisinpuutarhamaisissa continuumoloissa olisi voinut jatkua lähes loputtomiin mutta kohtalon kylmä kalmainen käsi päätti toisin. Katastrooffi iski kun erään asiakaskäynnin päätteeksi muhkea maammo ojensi pulleanturpeaa kouraansa kohti yöpöydälle taukoevääksi jätettyä koskenkorvapulloa ja yötyönaisen tutiseva tassu työnsi pahaa aavistamattoman Yrjö-Sikiön suoraan alas lattian limbukseen, pargetin garmeaan gehennaan, kauas köyhien kurjuuten jossa rotat taistelivat hengestään jättitorakoita vastaan siitä kuka sai syödä ylhäältä tippuneet pureksitut pizzankuoret ja homeiset ja lyttyyn tallatut ranskanperunat. Mutta pieni Yrjö-Sikiö ei ollut luovuttajatyyppiä ja niin hänen onnistui pysytellä hengissä jyrsimällä kuivunutta koirankakkaa ja sammuttamalla janonsa tyhjennettyjen siideripullojen viimeisillä tupakinnatsoilla maustetuilla pisaroilla. Joskus harvoin eteen osui yövieraan maton alle piilottama lautasellinen jo puoliksi kuivunutta ja puoliksi mädäntynyttä kiinalaista kalapataa - se oli juhlapäivä! Rottia ja torakoita vastaan pieni Yrjö-Sikiö puolustautui luputiinien seasta löytämällään ruokakermalla kuorrutetulla pinkillä dildolla jonka maammo oli epähuomiossa unohtanut pestä puutarhakäytön jälkeen; sen haju karkoitti raivoisimmankin rotan ja sai heikoimmat helposti hengiltä. Elämä oli karua mutta Yrjö-Sikiö oli sitkeä. Useimmiten hän asui turvallisesti helposti puolustettavissa olevassa vaaleanpunaisessa luputiinissa, kunnes sen ominaistuoksu kävi liian hapokkaaksi ja karkoitti hänet pois siitä. Kerran maammon pikkukoira yritti syödä Yrjö-Sikiön, luullen häntä jo kertaalleen oksennetuksi kebabiksi tai muumioituneeksi kakkapökäleeksi, mutta oksensi hänet heti ulos kun huomasi hänen koostuvan aidosta ja oikeasta lihasta, sillä sellaisen maku oli koiralle vieras ja epämieluisa.

Näinkin olisi voinut elämä jatkua ja pieni Yrjö-Sikiö kasvaa ja voimistua ja varreltaan venyä peräti puutarhatonttumaisiin mittoihin, ellei olisi niin onnettomasti käynyt että eräänä marraskuun promilleisena aamuyönä hänen hieman liikuttuneessa absolutistitilassa oleva maammonsa, tullessaan kotiin sen illan uuden isäpuolen kanssa, ei eteisestä jaksanutkaan siirtyä aina työhuoneen yötyösänkyyn asti vaan rojahti koko kunnioitettavalla elopainollaan eteismaton viereen, juuri siihen kohtaan missä pikku Yrjö-Sikiö sillä hetkellä ravitsi pientä vauriosikiökehoaan järsimällä luputiinin pohjaan tarttunutta purukumia: ja niin päättyi pienen ja surullisen Yrjö-Sikiön lyhyt maallinen vaellus samalla hetkellä kun maammon laajahko latinapeppu kohtasi Yrjö-Sikiön pään ja liiskasi sen litteäksi. Maammo ei asiaa huomannut eikä Yrjö-Sikiön raihnaista ruumista mekossaan, tai jos huomasikin niin ehkä piti sitä vain ihan tavanomaisena kuukautisveritahrana jollaisia mekossa entuudestaan jo olikin useita.

Ja niin pikku Yrjö-Sikiö pääsi vihdoin onnellisesti Taivaan Kotiin, jossa sai kunnian tavata väsyneen Miss Universum -tätinsä, jota hänet läheisen perhesuhteen takia oitis laitettiin hoitamaan ja paimentamaan ja parhaan kykynsä mukaan ja puutteellisten voimiensa puitteissa raahaamaan sänkyyn lepäämään jotta tämä saisi hetken levähtää jaksaakseen lomailla, kun enkelit eivät vaan enää itse jaksaneet. Mutta se onkin jo toinen tarina.