Gordon Ramsay astui Viidakkogurun Taikatavernaan. Ovensuussa oli liitutauluun kirjattuna päivän menyy. Tänään talo tarjosi kahta lounasvaihtoehtoa: "Perinteinen papuanewguanolainen lähetyssaarnaajapata aurajuustoruokakermaranskiksilla" tai "Kiinalainen kalapata".
Keittiöstä kantautuva haju ei ollu erityisen ruokaisa. Ramsay nyrpisti nenäänsä ja jatkoi urheasti tulille.
- Mitäs lihaa ootte käyttäny tohon lähetyssaarnaajapataan? hän kysyi isoa mustaa rautapataa hämmentävältä apukannibaalilta jolla oli luu nenän läpi ja kaulassa kuivatuista korvista tehty koristeketju.
Apukannibaali toljotti Ramsayta suu auki ja lopetti jättimäisen, jacuzzin tavoin poreilevan padan hämmentämisen. - No emmää tiä, mitätäänyoli, jotai niinku lähetyssaarnaajaa kai . . .
- Niin niin mutta mitä lähetyssaarnaajalihaa? Kotimaista? Ulkomaista? Koptia? Adventistia? Anabaptistia? Luomua vai tehoviljeltyä?
Pääkokki ja Taikasaaren virkaatekevä ylipoppamies/resident guru (jonka nimeä ei tässä yhteydessä sovi mainita) riensi apuun. Hän läimäytti apukannibaalia sivuraivoon, nappasi tältä kauhan ja lähetti tämän manausten ja voodookirousten saattelemana pilkkomaan lisää puita padan alle.
- Bonjour, monsieur! Päivän herkullinen ja suussa sulava lähetyssaarnaajapata on tänään valmistettu glamourisimmasta valkoisesta ördääjätuksusta. Käytämme pataan vain kaikkein hienoimpia ja hemaisevimpia ja blondeimpia ja korkeimmalle jalostettuja sadan prosentin savolaisia rikkaitten käsin poimittuja luomutuksuja. Mureuden ja maun maksimoimiseksi herkkutuksua on viimeiset vuosikymmenet paljumarinoitu ruokakermassa, tanniineissa, siiderissä, ruskassa, asiakkaan siemenessä ja aivojen ainutlaatuisen suussa sulavan pehmeyden varmistamiseksi 25/7 paloviinassa ja pameissa, mikä antaa niille omintakeisen skitsofreenisen koirankakkainkontinenssivivahteensa.
Ramsay työnsi poppamiehen syrjään ja kauhoi padasta maistiaisen, jonka irvistyksen saattelemana oitis sylkäisi maahan. - Hyi hedvekki mitä skeidaa!
- Monsieurin makunystyrät eivät kenties ole tottuneet käsittelemättömän luomutuksun hienostuneeseen aromiin?
- Pesittekö te sitä ollenkaan ennen pataan laittoa? Ramsay tiuski ja osoitti padan reunoja. - Kato nyt miten paljon karstaa ja kuonaa siitä on lähtenyt! Tää liemihän melkein kokonaan kolmenkymmenen vuoden pesemättömien meikkisedimenttien ja rusketusvoiteen ja vanhan eltaantuneen ruokakerman sotkuista liejua! Tää on ihan hygieniatsunami. En edes halua ajatella mitä mehuja ja tuntisulhasten päästöjä sen puutarhasta on tohon mönjään irronnu.
- Mutta monsieur! Rasvaisiin poskilihoihin ja kaikkien kuuden leuan poimuihin kiinni palaneet meikit ovat herkullisen luomutuksuliemen sielu!
- Ja vuittoni toi tuksu mitään luomulihaa on! Toi patahan on täynnä kumipisaratissiä ja botoxietanaa ja metrikaupalla takkuista muovimoppia!
Ramsay tiirasi pataan ja koukkasi kauhaansa jotakin jonka nosti sieltä lähempää tarkastelua varten.
- Ja kato nyt tätäkin! hän huudahti järkyttyneenä ja esitteli kauhan sisältöä poppamiehelle. - Glamourimyrkytykseen kuollut tukkajeesus!
Poppamies kiiruhti ovensuulle korjaamaan liitutauluun "Perinteinen papuanewguanolainen lähetyssaarnaajapata aurajuustoruokakermaranskiksilla JA TUKKAJEESUKSELLA".
- Ja tää lihakaan mitään lihaa ees nähny! Tää koko tuksuhan on sataprosenttista laardia ja ihraa! Tajuatko sä yhtään että jos sä tarjoat tota pataa asiakkaalle niin se saa samanaikaisesti pinkkihuulipunamyrkytyksen, ketoosin, toksoplasmoosin, rabieksen, salmonellan, listerian, tukehtuu keitettyihin aldente-kreitlenkseihin ja kaikki sen verisuonet tukkeutuu kolesteroolisilavasta niin että sen sydän lakkaa lyömästä heti kun se pureskelee ekaa lätinäsuupalaa!
Samassa padasta kuului peloittavaa mölinää. Ramsay nosti kannen ja kohtasi näyn joka siinä silmänräpäyksessä muutti hänen raajansa hyytelöksi ja mahdollisesti ellei peräti toivottavasti sokeutti hänet. Padasta nousi, kuin kingkongveenus pikisestä Välimerestä, hiljaa itsekseen Lööppijulkkis yksinlaulubiisiä yksinlaulava tuksu joka toisella kädellä valeli onnijatoivolle lisää härskiintynyttä ruokakermaa ja toisella marinoi itseään sisäisesti ruskalla ja tarjosi pömpöttävän vatsan päälle laiskasti asettunutta poulikupsaa pisaraa Ramsaylle maistiaiseksi.
Gordon Ramsay ei lakannut juoksemasta ennen kuin meri tuli vastaan eikä heti silloinkaan.
Gordonilla oli vaan liian nälkä, olisi pitänyt odottaa. Padan allahan ei ollut vielä tulta, kuplinta johtui mausteinjektiosta joka toki vaati sekoitusta. Kansi piti avata vasta kun suoraan parvekkeella oleva jaguzzi on sopivan lämmin. Mutta poppamiehen tulentekotaika ei toiminut ja tikut oli märkiä, toki kuka tahansa olisi tullut pois kun vesi oli liian kylmää.
ReplyDeleteJuu, ihan loistavaa settiä taas kerran - kiitos ja kumarrus <3
ReplyDelete