Pari päivää sitten eräs Johanna Tukiaisen läheinen yhteistyökumppani esitti relevantin kysymyksen. Hän ihmetteli miksi juuri Johanna herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Kysymys jäi askarruttamaan.
Hetken sitä mietittyäni tulin yhtäkkiä ajatelleeksi seitsemää kuolemansyntiä. Nehän ovat ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Jokainen niistä tuntuu sopivan Johannaan kuin mittatilaustyönä. Suorastaan pelottavan hyvin.
Harvoin törmää yhtä ylpeään ja turhamaiseen ihmiseen kuin Johanna. Hänen kohdallaan ylpeys manifestoituu halveksuntana toisia kohtaan. Hän halveksii afrikkalaisia (jotka ovat häntä köyhempiä, tyhmempiä ja täynnä tauteja), hän halveksii Siwan kassoja (jotka ovat köyhiä, rumia, tummahiuksisia ja asuvat lähiössä), hän halveksii yksinhuoltajia, tummahiuksisia, Helsinkiä, Suomea, maaseutua, rumia ihmisiä, lihavia ihmisiä, lähiöitä ja niiden asukkaita, autottomia, köyhiä, taviksia – noin muutaman mainitakseni. Olisi kenties helpompi mainita mitä Johanna EI halveksi. Omasta itsestään hän on varauksettoman ylpeä. Se onkin helppoa, onhan Johanna niin paljon muiden yläpuolella. Joka suhteessa.
Kateus lienee Johannan primääri käyttövoima. Miksi muilla on mutta ei hänellä? Miksi toisia julkkiksia arvostetaan mutta ei häntä? Miksi toisilla on rahaa mutta ei hänellä? Miksi toisilla on onnellinen avioliitto, ihana perhe, hieno talo? Miksei hänellä ole? Miksei? Johannasta on todella epäreilua että muilla on jokin asia paremmin kuin hänellä – koska hän on kuitenkin muita parempi ja siksi hän ansaitsee saada muita enemmän.
Viha. Johannan blogia lukiessa tuntee usein lukevansa vihablogia. Harvoin kukaan noin avoimesti syytää sappea toisten niskaan. Vihasta saavat osansa lähinnä entiset miesystävät ja tietenkin ”edelleen virallinen” aviomies. Jos blogit voisivat tappaa kukaan heistä ei enää olisi hengissä. Johannan vihaa saa tuta koko hänen lähipiirinsä ja ennemmin tai myöhemmin kaikki jotka hänen kanssaan ovat tekemisissä. Naapuri saa betonirappua kalloonsa, avomies saa maistaa hedelmäveistä, ”edelleen virallinen aviomies” saa hampaat poskeen. Myös eri ammattiryhmät saavat osansa Johannan vihasta: poliisit, veroviranomaiset, taksikuskit, portsarit, toimittajat – no kaikki ammattiryhmät joiden kanssa Johanna on tekemisissä. Ja onpa Johanna blogissaan ja Facebook-seinällään antanut vihansa käydä Jumalankin ylle – Jumala kun on pettänyt Johannan odotukset suorastaan karvaalla tavalla.
Laiskuus heijastuu kaikkeen Johannan ammatilliseen tekemiseen. Vedetään ”ammattimaista” tanssiryhmää mutta ei jakseta harjoitella. Lauletaan keikalla muttei viitsitä ottaa laulutunteja eikä edes opetella laulun sanoja. Kirjoitetaan blogia muttei jakseta edes oikolukea tekstiä. Kotona ei jakseta siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, huoltaa vaatteita. Laiskuus heijastuu Johannan koko siivottomaan olemukseen. Elämän pitäisi olla vaan sitä että maataan divaanilla ja juodaan shampanjaa ja syödään bonboneja. Tosi epistä että pitäs itte niinku tehä hei jotain! Miksei taivaasta sada rahaa? Miksei mua palvella!
Ahneus. Missä vaan saa ilmaista viinaa, siellä Johanna viihtyy. Matkat kelpaavat kun joku toinen maksaa. Ilmainen on aina parasta. Ilmaisen drinkin tai matkan tai aterian takia Johanna on valmis nöyryyttämään itseään loputtomasti. Lehti saa julkaista hänestä vaikka miten järkyttäviä kuvia ja vaikka kuinka tylyjä juttuja kunhan tarjoavat viinaa.
Ylensyönti näkyy aika piinallisen selvästi Johannan olemuksesta. Ylenjuonnista en sano mitään. Johannan käytös baareissa ja juhannusjuhlissa puhunee puolestaan. Poliisiauto ei ole Johannalle mitenkään tuntematon kulkuneuvo. Kaikki syödään mikä irti lähtee. Kaikki juodaan mikä saadaan puristettua irti.
Himo sokaisee Johannan. Hän himoitsee rahaa. Hän himoitsee mainetta. Hän himoitsee julkisuutta. Hän himoitsee rikasta aviomiestä. Hän himoitsee menestystä maailmalla. Hän himoitsee kalliita koruja, kalliita vaatteita, kalliita aterioita. Hän himoitsee kaikkea maallista hyvää sillä maallisella hyvällä Jumala siunaa valittunsa. Hän himoitsee menestystä sillä menestyksellä Herra merkkaa omansa.
En väitä että me muut olisimme seitsemälle kuolemansynnille immuuneja. Harvoin kuitenkaan näkee yhtä räikeitä tapauksia kuin Johanna. Kaikessa hänen tekemässään löyhkää vahvana yksi tai useampi kuolemansynti. Irvokkaaksi asian tekee se että maailmalle Johanna julistaa olevansa liki täydellinen ja kaiken lisäksi kristityn perikuva. Hänessä ei mitään vikaa ole – muiden syytä kaikki.
Vastustamattoman kiehtovan Johannasta tekee se että hän on niin kertakaikkisen sokea omille kuolemansynneilleen ja niin täydellisen kyvytön estämään syntien ilmenemisen kaikessa mitä tekee.
Johanna Tukiainen on seitsemän kuolemansynnin kävelevä manifestaatio.
PS: Jutun nimi ei millään muotoa ole piikki erään lehden suuntaan. Lehti ei millään muotoa liity ainoaankaan kuolemansyntiin. Eikä muuhunkaan moraalittomaan toimintaan.
Loistavaa, jälleen kerran.
ReplyDeleteNaulan kantaan.
ReplyDeleteLoistava teksti, Laupis! Kiteytit asian täydellisesti. Juuri näiden asioiden takia Johanna herättää niin paljon närää.
ReplyDeleteTässä on ajatusta. Lahnalta taisi unohtua "himon" alta seksihommat ja kristillis-eroottinen maailmankatsomus. Tuksuhan panee "edelleen virallista" vaikka etsii koko ajan uutta miestä, puhuu jatkuvasti seksistä blogeissaan ja kertoi katsovansa koiransa kanssa pornoa.
ReplyDeleteJotain myyttistä Tuksussa kieltämättä on. Välttämättä ei tartte käyttää tuota syntilistaa, mutta varmasti Tuksun ärsyttävä vaikutus selittyy ylipäänsä sitä kautta, että hänessä yhdistyy niin monet arkkityyppiset paheet.
Ajatellaan nyt keikkoja. Siellä esiintyy itseään ammattitanssijaksi estoitta kehuva henkilö (ylpeys, katteeton itsevarmuus). Lavashow on ollut aina samaa köpöttelyä, eikä Tuksu tosiaan näytä treenaavan tanssia tai laulua lainkaan. Ulkoinen olemus ilmaisee tätä laiskuutta (ei pidä huolta itsestään tai treenaa) ja myös himoa (pornahtava olemus ja shöy) sekä ylensyöntiä (ylipaino ja kännääminen). Haukutaan Artsia (viha, ylimielisyys).
Kaiken tekee kristityksi itseään kutsuva henkilö, mistä päästäänkin tekopyhyyteen. Hän on myös tosikko ja itsekritiikki on tuntematon käsite. Jos haluaa positiivista löytää, niin häpeämättömyys ja tietynlainen sinnikkyys voisivat olla sellaisia, ja vähintäänkin ne ovat kiinnostavia piirteitä.
Aamen.
ReplyDeletet.Hahis
Peukut Maikilta.
ReplyDeleteKiitos, Laupis. Loistava analyysi!
ReplyDeleteHienoa analyyttista tekstiä jälleen :) Komppaan :)
ReplyDeleteHieno idea ja hyvin kerätty. Ehkä ainoana puutteena se, että kaikki on jo kirjattu niin moneen kertaan, ettei terävinkään sanansäilä pysty enää viiltämään verekseen lihaan.
ReplyDeleteNämä blogit ovat näädille kuin jumalanpalvelus uskovaisille. Kaikki tietävät tasan tarkkaan mitä tuleman pitää, mutta mukana hymiseminen on silti aina yhtä voimaannuttava kokemus. Jumalanpalveluksessa runtataan Perkelettä ja opastetaan välttämään Hänen seuraansa. Näätäyhteisössä runtataan samalla puhdasotsaisuudella Tuksua, ja varoitellaan hänen seuransa turmiollisuudesta.
Väitetäänpä jossain näätäporukassa kerätyn kolehtiakin. Selvä uskonnollisen hurmoksen merkki.
Amen
ReplyDelete