Syväsukellusta

"Ostin Dubaista joitakin vuosia sitten upeat, aidot Christian Louboutinin pinkit paljettikorkokengät, joita olen nyt myymässä. Olen käyttänyt kenkiä kolme kertaa: pari kertaa Dubaissa ja yhden kerran Miamissa. Kenkien koko on 36 ja puoli. Jos kengän koko on esim. pieni 37, niin kengät mahtuvat hyvin jalkaan. Ohessa kuvia kengistäni, kyseistä merkkiä käyttävät kaikki amerikkalaiset elokuvatähdet, kuten Jessica Alba, Desperate Housewives näyttelijät, Jessica Simpson, Jennifer Lopez jne. Ostin ne Dubaista 1000 eurolla, mutta myyn tietysti edullisempaan hintaan."

Yllä oleva pieni Facebook-status ei ehkä vaikuta paljolta, mutta suomalaiset kulttuuritahot se on saanut ilmiriitaan.

Johanna Tukiaisen aidot Christian Louboutin-kengät. Niin - kysymys kuuluukin: Kuuluvatko Tukiaisen kengät Kiasmaan vai Kansallismuseoon? Ovatko ne taidetta vai kulttuurihistoriaa?

Toimittajamme päätti tiedustella asiaa itse Tukiaiselta.

TOIMITTAJA: Tuksu, mitä itse olet mieltä kenkäkohusta? Kuuluvatko sulokkaat kenkäsi museoon vai taidemuseoon?

TUKSU: Sukellan ja masturboin.

TOIMITTAJA: Aivan niin. Yhtäältä olet elävä ja hengittävä taideteos, lihaa ja verta ja glamouria, muodin ja kauneuden ruumiillistuma ja apoteoosi, kokonaisvaltainen kävelevä nykytaiteen superluomus. Toisaalta taas maamme johtavana kulttuuripersoonallisuutena kaikki tekosi kuuluvat automaattisesti Suomen lähihistoriaan, sillä kaikki tekosi, kaikki lausuntosi, kaikki mielipiteesi vaikuttavat maan mielipideilmastoon ja jopa yhteiskunnan rakenteisiin ja siten muokkaavat tätä maata ja tätä kansakuntaa ja jopa koko maanosaamme.

TUKSU: Haistakaa vittu näädät.

TOIMITTAJA: Kiitos, Johanna Tuksu Tukiainen.

Asia ei valitettavasti ole ihan näinkään yksinkertainen, sillä myös Helsingin Kaupunginmuseo ja Valtion Taidemuseo Ateneum ovat jättäneet oman tarjouksensa Tukiaisen kengistä, erittäin painavin perusteluin.

Tämän lisäksi myös Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsingin Yliopiston Musiikkitieteen laitos sekä Kansallisbaletti ovat vaatineet kenkiä itselleen. Hedelmäveitsiyhteenotoilta ei ole vältytty.

Viimeisin käänne voi mahdollisesti avata kansallisen umpisolmun. Kengistä kuultuaan Guggenheim-säätiö lupautui lunastamaan ne Tukiaiselta nimeelliseen miljoonan euron hintaan - JA omalla kustannuksellaan rakennuttamaan Helsinkiin huippuarkkitehtin suunnitteleman nykytuksumuseon jossa kenkiä säilytettäisiin.

Museon pysyvä näyttely olisi suorastaan masturbatiivinen syväsukellus Tuksuun ja sinne tulisi Tukiaisen kohutuimpia vaatteita kuten Jenny Woon merenneitomekko, Kyyjärven parittajantakki, ilmastoitu turkki, ja kaikki ex-juutalaisen homehduttamat vaatekappaleet. Lisäksi esille pantaisiin muuta kansainvälisesti tärkeää tuksuaanista aineistoa kuten kaikki Dolts-kalenterit ja kaikki Jollaksesta ja Albertinkadulta löydetyt tyhjät pullot, pilleripurkit, ja veriset teräaseet.

Yksi näyttelyhuoneista olisi interaktiivinen ja siellä yleisön olisi mahdollista nähdä narrihattuun ja pupuasuun puettu Aerto-nukke, jota saisi sitten mielin määrin haukkua ja hakata.

Julia saisi tietenkin oman salin. Sen seinät olisivat täynnä hänen taideteoksiaan ja vähintään kolmasti viikossa taiteilija itse päivystäisi salin lattialla autenttiseen koirankakkaan väsähtäneenä.

Joten mitä muuta voimmekaan sanoa kuin: Welcome Guggenheim! Dive and masturbate!