Olipa kerran kiva pikkukoira nimeltä Viljo. Viljo oli iloinen pikku veijari joka tykkäsi leikkiä ja juosta ja telmiä.
Eräänä päivänä Viljolla kävi mieletön tuuri ja eräs kaunis hoikka blonditäti otti Viljon kauniiseen kotiinsa!
Täti oli tosi nätti ja kiva ja ihana ja antoi Viljolle paljon terveellistä namiruokaa eikä koskaan syöttänyt Viljolle mitään epäterveellistä kebabia tai rasvaisia ranskanperunoita tai vaarallista suklaakakkua.
Täti ei koskaan pukenut Viljoa halventaviin ja kiristäviin ja kiduttaviin vaatteisiin eikä ikinä retuuttanut Viljoa sylissään kameroiden edessä.
Täti ei koskaan survonut Viljoa liian pieneen laukkuun ja kanniskellut sitä ympäriinsä kuin nukkea kun Viljo olisi tahtonut kävellä omin jaloin tai juoksennella vapaana kuin normaali koira.
Täti ei koskaan pakottanut Viljoa tekemään tarpeensa sisällä koska oli liian laiska tai kännissä viedäkseen sen ulos.
Täti ei myöskään koskaan hylännyt Viljoa millään tavalla.
Täti ei koskaan ottanut Viljoa mukaansa keikalle ja jättänyt sitä yöksi yksin hotellihuoneeseen. Täti ei koskaan hylännyt Viljoa junassa ja mennyt juomaan viinaa ravintolavaunuun. Täti ei ikinä jättänyt Viljoa vieraiden tai lähes tuntemattomien hoitoon.
Täti ei kertaakaan rupujuhlien ajaksi jättänyt Viljoa takkahuoneeseen koko illaksi ilman vettä ja ruokaa. Täti ei koskaan ikinä jättänyt Viljoa viikonlopuksi yksin kotiin lukkojen taakse ilman vettä ja ruokaa lähtiessään keikalle.
Siksi Viljo oli niin onnellinen pikkuinen koira jonka turkki kiilsi ja silmät loistivat.
Viljo ja tätin muut pikkukoirat olivat tätille tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa.
Voi kuinka onnellinen Viljo oli tätin luona kun täti oli niin kiva ja niin hyvä Viljolle! Onnekkaampaa ja onnellisempaa koiraa ei maa päällään kantanut kuin pikku Viljo!
Sitten Viljo tippui pöydältä ja mursi jalkansa!
Nyt Viljolle tuli pipi.
Voi voi pikku Viljoa.
Viljon jalka oli ihan poikki.
Niinpä tätin oli pakko antaa Viljo pois koska Viljo oli nyt rikkinäinen pikkukoira ja tätinkin piti matkustaa ulkomaille tanssimaan nakuna arabianherroille.
Ja niin Viljolta lähti nirri pois koska kuka nyt jaksoi katsella jalkapuolta pikkurakkia ja täti perusti kennelin ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
Sen pituinen se.
Vuh vuh! Hau!
ReplyDeleteR.I.P Viljo
-ABN-