Ahistaa!

Syksyn elokuvatapaus on ilman mitään epäilyksiä Jussi Parviaisen tuleva elokuva. Jonka nimeä en muista.

Koko maamme cineastien sankka joukko on ollut täpinöissään projektista siitä saakka kun asiasta ilmoitettiin.

Ja ihan totta puhuen, kuka meistä olisikaan vielä täysin toipunut Jussin edellisestä elokuvasta, jonka nimeä en muista, jossa Jussi itse esitti päähenkilöä suorastaan vakuuttavalla, etten sanoisi järisyttävällä tavalla. Elokuva oli semidokumentaarinen eepos siitä kuinka Jussia melko raskaasti pänni avioero ja kuinka ikävä ihminen hänen entinen vaimonsa oli. Filmin järisyttävimmissä kohdissa Jussi istui autossaan itkemässä ja kiroilemassa exäänsä, tämän asunnon ulkopuolella. Elokuvan taiteellisiin painopisteisiin kuului myös sekavien puheluiden soitteleminen exälle ja exän uusien ihmissuhteiden stalkkaaminen. Elokuvallinen kokemus oli suorastaan kouraiseva.

On vaikea kuvitella millä Jussi ylittäisi tämän kuolemattoman saavutuksensa.

Mutta Jussin taiteelliseen visioon on luottaminen, sen tietävät kaikki jotka jo 80-luvulta saakka ovat innokkaasti seuranneet hänen taiteellista voittokulkuaan aina hänen huikeasta näytelmätrilogiastaan saakka. Jonka nimeä en muista. Trilogiassa Jussi esitti hyvin fiktiivistä henkilöä Juska Paarmaa, jota "ahisti" vallan kovasti. Näytelmien ydisanoma oli että ei ole helppoa olla Jussi Parviainen. Anteeksi korjaan, näytelmien ydinsanoma oli: ei ole helppoa olla Juska Paarma. Täysin keksitty henkilöhän Juska Paarma oli.

Jos trilogian ydisanoman tiivistää yhteen sanaan niin tuo sana on: Ahistaa.

Yhtä sanaa ei ihan joka poika kykenekään venyttämään kolmeksi harvinaisen tylsäksi näytelmäksi. Eikä ihan kaikkia totta puhuen kiinnostaisi niin tehdäkään.

Mutta palatakseni tulevaan elokuvatapaukseen. Jonka nimeä en muista. Tällä kertaa Jussi on löytänyt harvinaisen vetävän aiheen. Jälleen hän on tarkastellut maailmaa kriittisin silmin, avannut itsensä kosmokselle, hakenut itselleen tyypillisellä tavalla laajempia visioita (toisin kuin taiteemme pikkusieluiset egorunkkaajat yleensä) ja havainnut että maailman mielenkiintoisin aihe elokuvalle on kohta kuusikymppisen äijänkuvatuksen tuhoon tuomittu "suhde" hieman yksinkertaiselta vaikuttavaan ja hampaat irvessä julkisuuteen pyrkivään teinityttöön.

Kyseessä oleva teinityttö ei ole koskaan ennen näytellyt joten ilman muuta ja totta kai hän on se paras valinta kokopitkän elokuvan pääosaan.

Yksi asia on kuitenkin varma: Elokuvayleisö valmistautukoon ihmissielun syväluotaukseen. Itkua, parkua, hampaiden kiristystä ja Jussin ahistusta ei tule tästäkään tulevasta mestariteoksesta puuttuman. Ei ole helppoa ei kun elämän ehtoopuolelle ehtinyt mies kiimaantuu teinibimboon. Tokihan moinen on heti ikuistettava kuvaksi ja näytettävä valkokankaalla koko maailmalle.

Voi Jussi, Jussi!

Kateudesta kalpeana joudun esittämään sinulle kysymyksen: Mistä sinä oikein upeat aiheesi kaivat? Mistä sinulla riittää luovaa mielikuvitusta keksiä kaikki nämä fantastiset teemat joita niin maailmoja syleilevällä tavallasi taiteessasi käsittelet? Miten aina onnistutkin tekemisissäsi olemaan ajan hermolla ja käsittelemään taiteessasi päivänpolttavia ydinkysymyksiä jotka samalla ovat suorastaan arkkityyppisen klassisia? Mihin kosmisiin sfääreihin runollinen visiointisi aina venyykään?

Jussi? Saanko kutsua sinua visionääriksi?

Tällä vauhdilla Nobelin kirjallisuuspalkinto ei voi olla kaukana.

Mä tunnustan suoraan, hei Jussi. Mua sun kirjallinen neroutesi suorastaan ahistaa.