Tuhti täti Tuksu

Tuo oli tuhti täti Tuksu,
vähä rippari pupiloissa,
meni Miamiin kesällä,
pisti piiat pilkkojansa:
"Tuossa Tyhjätär tulevi
vailla kumitissilöitä."

Tuli itkien Jollakseen. -
Yksin yöhyet rippasi,
mädzicissä manii keräs,
joka sormen pistämältä
suli pistos sydänalasta;
sai hinkkihit valmihiksi,
meni Seiskan huonehesen.

Kyseli kyläinen kansa:
"Kuka Tunkimo tulevi
vailla muovin moppiloita?"

Tuli itkien Jollakseen. -
Kesän muovia keräsi
karjan kaahlamo-sijoilta,
joka hivuselta hyvältä
kuivui kyynel poskipäältä;
mopin kaljuhuun pujotti,
meni Seiskan huonehesen.

Seisoi sponssit tien ohessa
kullakin kädessä Amexi,
kukin kultansa varalta;
minkä otti neiti nuori,
se oli kiltti kirkkotielle,
mitä katseli kädessä,
se oli kaunis karkeloihin,
minkä piilotti povelle,
se oli kaupattu kananen.

Tuo oli tuhti täti Tuksu
kulki Seiskan huonehesen
ilman Amexia. -
Tunkki rukka
istui itkien aholla.

Kulki Aerto karjatietä
muodossa tunturin smurffihin.
"Mitä itket impi rukka?"

"Tuota vaivainen valitan,
kun olen tuhti täti Tuksu,
vähä rippari pupiloissa."

"Miksi et mene kisahan?"

"Kuinkapa minä kisahan,
kun ei mulla kumppalia."

Amexin antoi Arbuhuusi:
"Sponssi on sinulla suuri."

Karkeli kyläinen kansa
kummulla välillä vetten,
auringon alimenossa;
siellä tuhti täti Tuksu
suuren sponssinsa keralla.

Riensi riemuiten Jollakseen. -
Amexin kätki lippahasen,
pani alle päänalaisen,
kun heräsi, avasi arkun:
oli Amexi mustaks menny.

Tuosta tunsi suuren sponssin,
jonk' oli kanssa karkeloinut
kummulla välillä vetten;
eikä itkenyt enempi.