Ihmisen Poika seikkailee

Heti maanantai-aamuna kello seitsemän reikä reikä Veikko Hurstin poika seisoi toiveikkaana Albertinkatu 38 B:n alaovella. Koko viikonlopun hän oli suunnitellut mitä Johanna Tukiaisen Disney-raittiusgaalan tuotolla tehtäisiin: niin ja niin monta tuhatta makkaraan, puuroon ja piimään nälkäisille, niin ja niin monta tuhatta lääkkeisiin sairaille, niin ja niin monta tuhatta vaatteisiin kodittomille.

Kuinkahan montakymmentä tuhatta köyhät saisivat? Kyseessä oli vuosikymmenen merkittävin seurapiiritapahtuma johon kansakunnan sosieteen koko kerma osallistuisi, shekkivihot ja montblancit tanassa, joten ehkä tuotto nousisi peräti satoihin tuhansiin? Oliko hän ottanut tarpeeksi suuren kassin jotta kaikki rahat mahtuisivat?

Hän painoi ovisummeria. Ei mitään. Hän painoi uudestaan, tällä kertaa kauemmin. Ei vieläkään mitään. Vielä uusi yritys. Vihdoinkin jotain tapahtui.

- No mitä ny vuitton! ovisummerista kuului.

- Oikein hyvää huomenta ja Herran siunausta, täällä Hurstin poika, tulin hakemaan-

- Joo, Johanna Tukiaisen myyntikaupan tuotto menee Veikko Hurstin pojalle, summerista tuleva ääni keskeytti Pojan ja ovi aukesi.

Poika kiipesi raput ylös ja katseli ympärilleen ihailleen. Vielä ikinä hän ei ollut päässyt näin hienoon taloon jonka seinät kiiltelivät kullasta ja hopeasta ja koko talo tuoksui ambralta. Tämä jos mikä oli paaratiisi maan päällä!

Hän etsi oikean oven, riisui lakkinsa kunnioituksen merkiksi ja soitti varovaisesti platinaista, timantein ja rubiinein koristeltua ovikelloa.

- No mitä vuittonia sä nyt haluut homo! ovelle ilmestynyt yläosaton seurapiirikaunotar sanoi viettelevällä mutta silti hurskaan taivaallisella enkeliäänellään.

Sisältä tulviva kristallinen valo lähes sokaisi pojan. Asunnon suloinen tuoksu ilmoitti että nyt oltiin niin lähellä Taivasta kuin vain kuolevainen voi päästä.

- Hurstilta, Jumalan huomenta-

- Joo joo, Johanna Tukiainen myyntikaupan tuotto menee Hurstin pojalle, toikko viinaa?

- Tulin vain hakemaan-

- Se on sit kymppi!

- Anteeksi?

- Sisäänpääsy maksaa kympin, homo, se menee Hurstin pojalle. Maksa, äliö.

Poika otti esille lompakkonsa ja ojensi seurapiirikaunottarelle kaksi nuhjuista viitosta. Menihän raha kuitenkin hyvään tarkoitukseen.

- Osta Johanna Tukiainen hääpuku, se on se sama jota mä pidin maailman kuuluisimmassa realityohjelmassa "Maailmankuulukaunotar herttainen Johanna menee naimisiin hampaattoman kuristajarotakan kanssa" päälläni ja koko Suamen kansa tuntee sen. Osta, apiaani, maksaa vaan viis tonnia, rahat menee Hurstin pojalle.

Poika katseli ympärilleen. Lattialla oli kovin monta tyhjää pulloa ja niiden vieressä ja päällä makoili, ehkä jonkinnäköisissä erityisen hurskaissa rukousasennoissa, useita erityisen arvokkaan näköisiä herroja, varmasti vähintään varakreivejä ja markiiseja, sillä vain aateliston itsevarman raffinoitu nonchalanssi salli pukeutumisen noin likaisiin ja risaisiin rääsyihin. Hyväntekeväisyys oli uuvuttavaa puuhaa silloin kun todella antoi kaikkensa köyhien eteen.

- Niin että toitsä sitä viinaa! Kutsussa oli että pitää tuoda viinaa, se oli vuitton enskeli sisko Jullian viimenen tahto!

- Kun minä vain tulin hakemaan-

- Anna sit kymppi viinarahaa, äliö. Eiku kaks kymppiä. Ne menee Hurstin pojalle. Ja mee Alepaa hakee mulle sidukkaa ja demonipizzaa. Ja skordareita. Mulla on vuitton nälkä tajuutsä vajakki!

Poika harmistui. Toki hänen itsensä olisi pitänyt ymmärtää tuoda gaalasosieteelle piristeeksi vähän kevytmaitoa, sämpylöitä ja omenaa; pitihän auttajiakin auttaa, eivät he muuten jaksaneet hyväntekijöidä vuorokaudet läpi.

- No josset horo osta "Kaunis missi Johanna menee naimisiin ainoan kanssa joka sen hualii ja se oli vuitton aasi"-hääpukua niin painu vuittoniin. Etusormihoito viiskymppiä.

- Anteeksi mikä?

- No etusormihoito! Ne rahat menee Veikko Hurstin pojalle ja köyhille tajuutsä juntti! Hurstille! Anna ny sitä viinarahaa, ne viinat menee Hurstille!

Olisi sittenkin pitänyt tuoda isompi kassi, Poika mietti, ja kaivoi taas esille lompakkonsa.