Tuksu Jolenen Nimipäivät

Elämme tänään 2000-lukua eikä vammaisuutta enää tarvitse kenenkään hävetä eikä taivastella. Vammaisiin suhtaudutaan useimmiten täysin luontevasti kuten muihinkin ihmisiin niin vahvuuksineen kuin heikkouksineenkin. He ovat yksilöitä ja heille kullekin löytyy paikka yhteiskunnassa. Vammaisuus on vain yksi heidän ominaisuuksistaan eikä läheskään tärkein. Usein voi käydä niinkin että heidän heikkoutensa tekevät heistä keskivertoa herkempiä, ja näin ollen tietyssä mielessä ehkä inhmillisempiäkin, josta syystä he voivat tuottaa perheelleen ja läheisilleen mittaamattoman paljon iloa ja onnen pieniä hetkiä erilaisella ja omaehtoisen persoonallisella tavallaan nähdä ja kokea maailma lapsenomaisella innolla ja viattomalla raikkaudella. Voimme oppia heiltä paljon elämästä ja itsestämmekin mikäli uskallamme avata itsemme näkemään ympäröivän maailman arkiset ihmeet heidän silmillänsä.

Joskus voi käydä toisinkin ja vammaisuus voi olla perheelle suuri koettelemus ja epäinhimillisen rankka haaste. Haastattelimme isää ja äitiä joille lapsen vammaisuus on ollut raskas reki vetää ja tuottanut suurta surua. Heidän poikkeuksellisen synkkä ja traaginen tarinansa ei varmaan jätä ainuttakaan silmäkulmaa kuivaksi.

Morja ja Morkku, kertokaa millaista on kasvattaa tunnevammaista Jolene-tytärtä?

Morja: No eihän se helppoa ole ollut.

Morkku: Paljon ollaan saatu nyrkistä.

Millä lailla Jolenen tunnevammaisuus tulee esille?

Morkku: Se voi lyödä ja purra. Se ei kuuntele ketään ja saa silmittömiä raivokohtauksia kun jokin asia ei mene sen mielen mukaan. Sillä on voimaa ja kun se lietsoo itsensä raivoon niin sitä ei pidättele mikään. Jälkeenpäin vielä haukkuu ja solvaa koska kokee tulleensa väärin kohdelluksi eikä ikinä anna mitään anteeksi. Voi tulla nyrkistä koska hyvänsä ihan vaan siksi kun se muistaa jonkun vanhan vääryyden josta se taas uudestaan suuttuu.

Morja: On parempi vain myönnytellä ja myötäillä niin se ei lyö niin pahasti. Rahakin auttaa.

Morkku: Me ei edes haluta ajatella miten Jolene kohtelee koiriaan. Aika useinhan eläinsuojelu kyllä hakee ne pois, luojan kiitos.

Millä tavalla vakava tunnevammaisuus on vaikuttanut Jolenen omaan elämään?

Morja: Jolenellahan on tunnevamman lisäksi vaikea dysgrafia-sairaus joten mitään koulutustahan ei ole. Ei myöskään ammatia eikä oikeaa työtä. Kyllähän se äitiä huolestuttaa että miten tyttö pärjää yksin kun meitä ei enää ole. Että mistä saa rahaa ja ruokaa ja kuka pesee pyykit ja luuttuaa lattiat ja vie tyhjät pullot alkoon.

Jolene asuu vielä kotona?

Morkku: No me on yritetty auttaa Jolenea itsenäiseen elämään että asuisi yksin, poliisien avullahan se piti kotoa häätää, mutta huonostihan se yksin pärjää. Ja aina palaa kotiin viimeistään kun on rahat taas juotu.

Morja: Jolene asuu osan aikaa ilmaiseksi kirjoitustaidottomien vammaisten tukiasunnossa albertasuntolassa, sitä yksi kristillissatanistinen lehti kanssa tukee, mutta kun siellä asunnossa pitäisi siivota itse ja huolehtia omasta hygieniasta niin eihän vammainen tyttö siellä pärjää ja kohta on koko huusholli niitten koirien jätöksiä täynnä ja mekot oksennuksessa ja kuukautisveressä. Ja sitten on ne päihteet.

Morkku: Ja kun viinaa ja pillereitä vedetään päiväkaupalla niin alkaa ne harhat ja nähdään enkeleitä ja näätäadolfhitlereitä joka nurkassa ja luullaan että ollaan Playboyhin matkalla ja että koirat tulee pahoinpitelyoikeudenkäyntiin luonnetodistajaksi.

Morja: Niin että siksikin on parempi aina välillä ottaa se kotiin ja täällä yrittää saada sitä päihdeputkea poikki ja tyttö suihkuun ja vaatteet siltä vaihdettua.

Entä millaisena näette Jolenen tulevaisuuden?

Morja: Huonoltahan tämä näyttää, suoraan sanoen.

Morkku: Tunnevammaisuus vaan pahenee pahenemistaan. Ja se tyyskraafia myös.

Morja: Me ollaan kyllä tilanteen ääressä ihan voimattomia ja ihan uuvuksissa.

Morkku: Niin että niin julmalta kuin tää kuullostaakin niin me kyllä toivotaan että Jolene joutuu vankilaan ja ne pitää tyttöä siellä. Niin me saadaan ainakin hetki hengähtää ja levätä.

Morja: Eikä tarvitse koko ajan pelätä omassa kodissa että mitä se keksii.

Morkku: Niin että heti kun Jolene sinne vankilaan joutuu niin me muutetaan eikä kerrota sille uutta osoitetta. Mittarinsa meilläkin.

Morja: Ulkomaille muutetaan eikä tällä kertaa kerrota sille edes mihin maahan.

Morkku: Niin että pärjäile, Jolene, ja hyvää nimpparia. Vammainen saa olla mutta ei kusipää.