Puppe Pupu ja Vikke Marsu seikkailevat

Ote Johanna Tukiaisen valmisteilla olevasta omaelämäkerrasta, johon tulee rikkaiden värikuvia:

"Keräilin posliininukkeja ja minulla oli oma "salakerhoni" johon kuului 7 jäsentä. Puppe Pupu oli kerhon kuningas, jota piti aina kätellä kun kerhooni astui. Vikke Marsu oli myös kuninkaallisessa asemassa. Joka ilta, aina kolmanteenkymmenenteenviidenteen ikävuoteeni saakka, järjestin Puppe Pupulle ja Vikke Marsulle teekutsut, joiden aikana kävimme läpi päivän tärkeimmät tapahtumat.

Eräänä iltana keskustelimme tapahtumasta, joka tuli jäämään historiaan ja muuttamaan elämäni peruuttamattomasti. Sen illan jälkeen maailma ei enää ollut entisensä.

- Saako olla lisää teetä, Puppe Pupu? Entä sinulle, Vikke Marsu? Sokeria? Kolme vai neljä palaa?

- Viisi palaa kiitos, Prinsessa, Vikke Marsu sanoi ja otti tarjottimelta kaksi kaneliässää, jotka molemmat tunki heti suuhunsa.

Puppe Pupu korjasi mietteliään näköisenä hieman repeytynyttä kuninkaallista kruunuaan, joka oli alunperin leikattu ja taiteltu sanomalehtipaperista vaarallisen väsynyt sisko Jullia Tukiaisen 25-vuotisjuhlien pirteälle päivänsankarille.

- Niin, palataksemme illan pääaiheeseen, arvostettu poliittinen laatulehti Hymy on siis todellakin suoraan tarjonnut minulle melkomoisen summan rahaa pääministeri Ilkka Kanervan eroottissävyisistä tekstiviesteistä. Nyt en tiedä mitä minun tulisi tehdä. Mitä mieltä sinä olet, Vikke Marsu? Entä mitä sinä sanot, Puppe Pupu? Myynkö viestit lehdelle vai enkö?

- Myyt myyt myyt tietenkin myyt! Vikke Marsu huudahti niin, että puoliksi pureskellut kaneliässät vain suihkusivat hänen suustaan. - Sinusta tulee jikas ja kuuluisa ja kaikkien, koko Suomen kansan ihailema ja jakastama ja saat oman TV-shown ja vaatemalliston ja hajuveden ja sinusta tehdään bajbinukke ja Juotsin pjesidentti menee kanssasi naimisiin koska olet ihana ja maailman kaunein!

- Hyvin sanottu, Vikke Marsu. Mitä mieltä sinä olet, Puppe Pupu?

Puppe Pupu joi teekuppinsa tyhjäksi ja laski sen nukketalon pöydälle.

- Oi Prinsessani, oi Valtiattareni, oi Maailmani Valo, Puppe Pupu lausui vakavasti. - Pääministeri Kanerva on maassamme rakastettu ja arvostettu henkilö. Ettekö pidä mahdollisena sitä, että kansa suuttuu hänen maineensa lokaamisesta ja teistä, oi Prinsessani, tehdään Valtakunnan sylkykuppi, joka joutuu julkisen ajojahdin kohteeksi ja jota solvataan ja ivataan koko loppuelämänne? Ettekö pidä mahdollisena sitä, että tulevat koiranne huostaanotetaan kyttäävien naapureiden perättömien ilmiantojen johdosta, että teidän kateellisesti vääristä kuvakulmista fotoshopattuja valokuvianne levitellään ympäri nettiä, että Facebookiin perustetaan teihin keskittyneitä herjausryhmiä ja että mielisairaat blogistit täyttävät virtuaalieetterin teidän lauserakenteitanne ja erisnimikäytäntöänne kritisoivilla päivityksillään?

Yksi nyrkinisku riitti suistamaan Puppe Pupun lattialle.

Rivakka ote Puppe Pupun korvista, määrätietoinen repäisy, ja Puppe Pupulla ei enää ollut päätä.

- Niin, Vikke Marsu, otatko vielä yhden kupillisen teetä? Ota toki lisää kaneliässiä ja kerro uudestaan miksi minun kannattaa myydä pääministerin viestit Hymylle."