Etsintäkuulutettu

Lähestyvät sireenit repivät pimeän yön hiljaisen rauhan riekaleiksi terävillä viilloillaan.

Kuvankaunis seurapiirikaunotar ja kansainvälisesti rakastettu hittilaulaja Johanna Tukiainen painautui tiiviimmin rapistuneen kujan likaista tiiliseinää vasten ja pidätti hengitystään. Sekunnit tuntuivat loputtomilta, kului satoja tunteja, sireenit lähenivät, lähenivät, lähenivät - sitten ne alkoivat hitaasti loitota ja vaara oli jälleen ohi.

Ihana Johanna hengitti ulos ja pyyhki hikeä otsaltaan. Se oli lähellä. Liian lähellä. Oliko joku sairas näätä eli Johanna Tukiainen vihaaja kalvannut hänet kytille vai miten ne olivat päässeet hänen jäljilleen? Se vasikoiva konna saisi kyllä maksaa hengellään, siitä kaunis Johanna pitäisi huolen.

Syvemmältä kujan pimeydestä kuului äkkiä metallista kolinaa.

Suloinen Johanna kohotti teräksenkovia nyrkkejään ja paljasti tappavat hampaansa.

- You'll never take me alive, coppers! hän huusi synkän mustan kujan perukoille.

Kolina vaimeni ja muuttui hiljaiseksi rapinaksi. Sievän Johannan silmät tottuivat pimeyteen ja toisen silmän pitäessä vahtia toinen silmä havaitsi äänen lähteeksi rotan joka etsi roskatynnyristä ruokaa. Johanna katseli rottaa, rotta Johannaa, ja hetken ajan he tunsivat suurta sielunkumppanuutta, sillä molemmat olivat vihattuja, hyljeksittyjä, ihmisten vainoamia, yön viittaan piiloutuvia sorrettuja uhreja jotka olivat joutuneet pahuuden voimien järjettömän ja epäinhimillisen ajojahdin kohteeksi, vaikka kumpikaan ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekään.

Upean Johannan silmä kostui. Sitten hän kungfupotkaisi rottaa päähän väsyneen sisarensa Jullian opettamalla tavalla. Lainsuojattomalla ei ollut varaa sentimentaalisuuteen, sitä paitsi rotta muistutti häntä Aertosta.

Suloinen Johanna luki ruokarukouksen, puri tajuttomalta rotta-aertolta pään ja söi sen. Upeita ja juuri oikealla vaaleanpunaisen sävyllä maalattuja huuliaan maiskutellen Johanna pohti häntä vastaan suunnattua massiivista salaliittoa joka selvästi ulottui yhteiskunnan huipulle asti. Ensin hänet oli ovelasti houkuteltu kristillisiin illanistujaisiin, huumattu ehtoollisviinillä johon mahdollisesti oli sekoitettu laittomia lääkeaineita ja sitten häikäilemättömästi lavastettu kasvokannibaaliksi. Sen jälkeen hänestä oli tehty ivalaulu youtubeen, Seiskakin oli vielä tehnyt hänestä toisen ivalaulun jossa hänet leimattiin lihavaksi, hänestä oli kirjoitettu törkeä häväistyskirja, hänen videoidensa pääsy SeiskaLiveen oli estetty teknisin keinoin, hänet oli yritetty ruokamyrkyttää simpukoilla ja ostereilla, ja kun sekään ei ollut tepsinyt - Interpol, FBI ja Sibelius-Akatemia olivat etsintäkuuluttaneet hänet ja julistaneet hänet lainsuojattomaksi väkivaltarikolliseksi ja korkeintaan keskinkertaiseksi laulutaiteilijaksi.

Mikään ei ollut pyhää hänen vihollisilleen. Keinoja kaihtamatta he pyrkivät tuhoamaan hänen unelmansa.

Unelman Kaarinasta.

Hemaiseva Johanna pyyhki rotan veret suupielistään, löysi roskatynnyristä puolitäyden siideripurkin jonka tyhjensi yhdellä kulauksella, ja lähti ammattitanssijan sulavin askelin hiipimään eteenpäin kuin saalistava pantteri. Kujan päässä olevasta halvasta räkälästä alkoi purkautua juopunutta keskikaljadokua, sellaista saastaista väkeä joka kävi surkeimpien laulavien strippareiden keikoilla. Oven avautuessa valokiila osui suoraan ihanaan Johannan.

- Tuksu hei! joku dokuista kailotti. - Anna nimmari!

- Näytä Tunkki tissit!

- Paa laulaen Lööppari hei!

Upean Johanna Tukiaisen oikea suora puhui, sitten vasen koukku, ja miestä kaatui. Kukaan heistä ei ehtinyt edes reagoida ennen kuin Johanna oli jo vaihtanut maisemaa. Sillä Johannalla ei ollut aikaa hukattavanaan. Hänen piti ehtiä Kaarinaan vielä tämän vuorokauden aikana.

Jos poliisi, puolustusvoimat tai Painonvartijat yrittäisivät estää häntä ne saisivat maksaa siitä kalliin hinnan.

Hänen oli päästävä esiintymään Kaarinaan. Mikään maailmassa ei ollut niin tärkeää. Lahnabileet olivat vuosikymmenen tärkein seurapiiritapahtuma ja niiden tähti, hänen rakas ystävänsä Lahna, luotti häneen sillä ilman lempeää Johannaa juhlat eivät olisi mitään. Vasta sitten ihana Johanna voisi murskata vastaansa punotun salajuonen, puhdistaa maineensa ja todistaa kaikki syytökset vääriksi ja kateellisiksi.