Miksi niin monet jaakiekkoilijat kuolevat nuorina, heti uran paatyttya?
Miksi heille ei tehda jenkkityylisia muistobiiseja?
Jokainen jaakiekkoilija ansaitsisi uransa loputtua, kuolemansa muistoksi, mahtavan ja kunnioittavan biisin josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Mätti Hägmän, Teemü Selanne, Jüti, Järi Kürri ja Toni Hälme - kaikki hienoja ja heti uransa lopetettua myos kuolleita jaakiekkoilijoita eika yhdellekaan ole tehty musiikillista tribuuttia.
Tassa suhteessa SM-liiga on valovuosien paassa NHL:sta jossa opittu tekemaan musaa kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle, kuten jos puhutaan edesmenneista suomalaisista, niin esim. Kikka, Juice Leskinen, Armi Aavikko.
Erityisen traagisen jaakiekkoilijankohtalon koki loistavan uran Jökereissa lykkinyt Mikä Myllyla.
Kaikki suomalaiset muistavat Mikä Myllylan Derwangan ölumppialaisista joissa han voitti kaikki latkan kultamitalit ja lisaksi henkilokohtaista kultaa jaakiekon kaikilta henkilokohtaisilta matkoilta seka viela kullat jaakiekon joukkuemaesta ja ampumajaakiekon sprinttikisasta.
Jaakiekon legendä Mikä Myllyla jos kuka ansaitsisi ihan mahtavan ja kunnioittavan biisin kuolleiden artistien yms. muiden ihmisten muistolle josta tulee ihan kylmat vareet selkaan.
Ja kuka sopisikaan paremmin esittamaan kauniin ja koskettavan muistobiisin kuin kaunis Jöhanna Tukiäinen.
Sinussa on roimaa kiekkomiehen voimaa
kanna minut halliin jökerimies!
Suoraan eteen maskin kantaa saisit laskin
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
Ei halpa döping tavisten maistu mulle laisinkaan
Myllylasta toisenlaisen tunteen saan
Mikä on sikä, Huksu on mikä, pukkarissa tekee sen
Sinussa on roimaa latkamiehen voimaa
kanna minut baariin jökerimies!
Suoraan luokse kossun kantaa saisit possun
oisit mulle suurin jökerimies, kenties!
Suurin jökerimies!
3.8.12
Toivioretki
Ja niin koittavi jälleen maanantai ja pieni sydän on pursuavasta toivosta pakahtumaisillaan.
Ripeät askeleet johtavat kioskille, hätäiset kädet repivät oven auki, levoton katse hakeutuu oikealle hyllylle. Joko se on ilmestynyt, joko? Tämäkö päivä täyttää levottoman sielun salaisimmatkin toiveet? Tämäkö hetki nostaa ihmisen lapsen maanpäälliseen nirvanaan? Tänäänkö unelmista vihdoin tulee totta? Tänäänkö sieluni saa siivet?
Oikea hylly löytyykin, ja siellä uusi lehti on - vain odottamassa onnekasta ostajaansa.
Tärisevin käsin tiskille ladotut, tyhjien pullojen keräämisestä kootut kolikot vaihtavat omistajaa ja lehti sujahtaa vanhaan ja toivottoman repaleiseen Siwan muovikassiin. Toivioretki on päättynyt. Kotomatka voi alkaa.
Kotona verhot ikkunoiden eteen, nopea suihku ja parranajo, pyhäpuku päälle, kynttilät palamaan ja radio soittamaan kauneimpia virsiä. Hartauden vallitessa lähiön lähikaupan toiseksi kallein siideripullo sihahtaa sähäkästi auki ja lehteen tutustuminen voi alkaa.
Mutta ei.
Pettymyksen karvas kalkki on tyhjennettävä, nieltävä viimeiseen pisaraan. Tälläkin kertaa.
Murskana ovat kaikki unelmat paremmasta elämästä, tuhkana kaikki kauniit haaveet ja suloiset odotukset.
Kauniin Johanna Tukiaisen matka Playboy-lehteen alkoi kohta neljä vuotta sitten, mutta vieläkään pyhiinvaeltaja ei ole päässyt perille maaliinsa Hugh Hefnerin lehden sivuille mutta ennen kaikkea Hugh Hefnerin Mansioniin Hugh Hefnerin tyttöystäväksi Hugh Hefnerin lompakolle.
Esteitä on toki matkan varrella vaikka millä mitalla. Kateus, kauna ja suoranainen viha jota moni suomalainen tuntee kaunista Johannaa kohtaan, poliisin vaino, ilkeämielisesti salakuvatut sosiaalipornahtavat TV-ohjelmat, psykopaattinarsisti Arto Länsman, ja ihmisten sairaat nettiherjat rapauttavat unelmaa ja vaikeuttavat pääsyä alastonmalliksi nakulehteen.
Hugh Hefner on näissä asioissa aivan erityisen tarkka ja seuraa varsinkin Hymyn Tuksu-palstaa silmä kovana.
Totuuden nimessä on vielä mainittava kilot. Vielä ei kaunis Johanna ole ihan onnistunut pääsemään takaisin Miamin mittoihinsa mutta laihdutus on hyvällä alulla, kuten tuoreet kuvatkin todistavat, ja viisi kiloa on jo lähtenyt. Harva Playboyn mallityttö on niinkään trimmattu kuin Johanna. Ja on Johannalla toinenkin ässä hihassaan: toisin kuin kukaan muu Playboyn mallityttönen Johanna on aito blondi.
Tästä syystä onkin aivan käsittämätöntä ettei Johannaa vielä ole kuvattu Playboyhin.
Sydänjuuriani myöten närkästyneenä revin lehden kappaleiksi, sytytän sen tuleen ja viskaan ikkunasta ulos, vaivautumatta avaamaan ikkunaa.
Harkitsen jalkojen työntämistä ulos sillä epätoivo raastaa sieluani kuin nälkäinen Belsubub sitkasta lounassämpyläänsä, kuumeisessa pääkopassani takoo vain yksi ajatus: Ei vieläkään! Ei vieläkään! Ei vieläkään!
Sitten toivo nousee rintaani uutena ja tuoreena ja väkevänä. Ellei Johannan kuvia ollut Playboyn tässä numerossa niin ensi numerossa taatusti on!
Tietoisena tästä vedän jalat sisälle ikkunasta ja jatkan eloani.
Siksi ja vain siksi.
Ripeät askeleet johtavat kioskille, hätäiset kädet repivät oven auki, levoton katse hakeutuu oikealle hyllylle. Joko se on ilmestynyt, joko? Tämäkö päivä täyttää levottoman sielun salaisimmatkin toiveet? Tämäkö hetki nostaa ihmisen lapsen maanpäälliseen nirvanaan? Tänäänkö unelmista vihdoin tulee totta? Tänäänkö sieluni saa siivet?
Oikea hylly löytyykin, ja siellä uusi lehti on - vain odottamassa onnekasta ostajaansa.
Tärisevin käsin tiskille ladotut, tyhjien pullojen keräämisestä kootut kolikot vaihtavat omistajaa ja lehti sujahtaa vanhaan ja toivottoman repaleiseen Siwan muovikassiin. Toivioretki on päättynyt. Kotomatka voi alkaa.
Kotona verhot ikkunoiden eteen, nopea suihku ja parranajo, pyhäpuku päälle, kynttilät palamaan ja radio soittamaan kauneimpia virsiä. Hartauden vallitessa lähiön lähikaupan toiseksi kallein siideripullo sihahtaa sähäkästi auki ja lehteen tutustuminen voi alkaa.
Mutta ei.
Pettymyksen karvas kalkki on tyhjennettävä, nieltävä viimeiseen pisaraan. Tälläkin kertaa.
Murskana ovat kaikki unelmat paremmasta elämästä, tuhkana kaikki kauniit haaveet ja suloiset odotukset.
Kauniin Johanna Tukiaisen matka Playboy-lehteen alkoi kohta neljä vuotta sitten, mutta vieläkään pyhiinvaeltaja ei ole päässyt perille maaliinsa Hugh Hefnerin lehden sivuille mutta ennen kaikkea Hugh Hefnerin Mansioniin Hugh Hefnerin tyttöystäväksi Hugh Hefnerin lompakolle.
Esteitä on toki matkan varrella vaikka millä mitalla. Kateus, kauna ja suoranainen viha jota moni suomalainen tuntee kaunista Johannaa kohtaan, poliisin vaino, ilkeämielisesti salakuvatut sosiaalipornahtavat TV-ohjelmat, psykopaattinarsisti Arto Länsman, ja ihmisten sairaat nettiherjat rapauttavat unelmaa ja vaikeuttavat pääsyä alastonmalliksi nakulehteen.
Hugh Hefner on näissä asioissa aivan erityisen tarkka ja seuraa varsinkin Hymyn Tuksu-palstaa silmä kovana.
Totuuden nimessä on vielä mainittava kilot. Vielä ei kaunis Johanna ole ihan onnistunut pääsemään takaisin Miamin mittoihinsa mutta laihdutus on hyvällä alulla, kuten tuoreet kuvatkin todistavat, ja viisi kiloa on jo lähtenyt. Harva Playboyn mallityttö on niinkään trimmattu kuin Johanna. Ja on Johannalla toinenkin ässä hihassaan: toisin kuin kukaan muu Playboyn mallityttönen Johanna on aito blondi.
Tästä syystä onkin aivan käsittämätöntä ettei Johannaa vielä ole kuvattu Playboyhin.
Sydänjuuriani myöten närkästyneenä revin lehden kappaleiksi, sytytän sen tuleen ja viskaan ikkunasta ulos, vaivautumatta avaamaan ikkunaa.
Harkitsen jalkojen työntämistä ulos sillä epätoivo raastaa sieluani kuin nälkäinen Belsubub sitkasta lounassämpyläänsä, kuumeisessa pääkopassani takoo vain yksi ajatus: Ei vieläkään! Ei vieläkään! Ei vieläkään!
Sitten toivo nousee rintaani uutena ja tuoreena ja väkevänä. Ellei Johannan kuvia ollut Playboyn tässä numerossa niin ensi numerossa taatusti on!
Tietoisena tästä vedän jalat sisälle ikkunasta ja jatkan eloani.
Siksi ja vain siksi.
27.7.12
Hau ja hik!
Hienomman väen koirat tykkäävät katsella pornografiaa, sen tietävät jo kaikki.
Trendikkäintä koiranhoitoa tänä kesänä on silti alkoholin juottaminen koiralle.
Alkoholin juottaminen on koiralle tunnetusti vaaratonta ja terveellistä, kuten kaikki eläinlääkärit jaksavat alituisesti muistuttaa, mutta useimmat suomalaiset ovat niin köyhiä ja pihejä juntteja etteivät raaski tuhlata hyvää ainetta lemmikkiinsä vaikka Musti miten sydäntä särkevän hellyyttävästi kossupullon jämiä kerjäisikin.
"Mukana on J:n mopsi B joka tykkää juoda olutta jostain syystä ja minun hiiren kokoinen chihuahua E, joka pitää nimenomaan shampanjasta, mikään muu ei kelpaa.....No näkee hyvin kenen koirat mahtavat olla kyseessä........ :)"
Mitkä siis ovat trendikkäinen koirajulkkisten suosikkidrinkit tämän kesän terasseilla? Mitä sanovat julkkiskoirat?
Poliisikoira Rex: Lapin kulta.
Lassie: Koff.
Rintintin: Joo ehottomasti Koff.
Nassu: Lagavulin.
Lennu Niinistö: Hik.
Niin iloinen asia kuin koirien juopottelu onkin niin ulkomailta on kantautunut hyvinkin huolestuttavia kertomuksia tyypillisistä härmäläisistä lähiökoirista jotka eivät vaan osaa terassikäytöksen alkeitakaan. Vedetään heti pää täyteen ja aletaan häiriköimään aivan sikamaisella tavalla.
Räikein esimerkki on menneeltä viikolta eräältä tallin(n)alaiselta terassilta jolla känninen, mahdollisesti sekakayttävä chihuhauva oli aivan liikaa shampanjaa nautittuaan häiriköinyt haukkumalla ja ulisemalla mitä törkeimmin. Lopuksi tämä vakavasta päihdeongelmasta kärsivä ja mahdollisesti väkivaltaiseksi äitynyt tonihalmeen kokoinen tavispiski oli satu kuriin kuristamalla sitä useilla sähköjohdoilla sekä omistajansa kolmella kädellä. Myös ruotsinkieliseen puhelinmanaukseen oli jouduttu turvautumaan.
Vain näin drastisin keinoin vältettiin se että kurja rakki ei hakannut kaikkia terassilla olusellaan istuvia viattomia sivullisia ja lähtenyt karpalodrinkkipäissään rattijuoppoilemaan Varkauden kesämökille. Sille hienommalle mökille joka on suoraan järven rannalla siis.
Hurtta! Ellet osaa hallita känniörvellystäsi niin älä ota lainkaan. Älä ole täysi esmeralda!
Trendikkäintä koiranhoitoa tänä kesänä on silti alkoholin juottaminen koiralle.
Alkoholin juottaminen on koiralle tunnetusti vaaratonta ja terveellistä, kuten kaikki eläinlääkärit jaksavat alituisesti muistuttaa, mutta useimmat suomalaiset ovat niin köyhiä ja pihejä juntteja etteivät raaski tuhlata hyvää ainetta lemmikkiinsä vaikka Musti miten sydäntä särkevän hellyyttävästi kossupullon jämiä kerjäisikin.
"Mukana on J:n mopsi B joka tykkää juoda olutta jostain syystä ja minun hiiren kokoinen chihuahua E, joka pitää nimenomaan shampanjasta, mikään muu ei kelpaa.....No näkee hyvin kenen koirat mahtavat olla kyseessä........ :)"
Mitkä siis ovat trendikkäinen koirajulkkisten suosikkidrinkit tämän kesän terasseilla? Mitä sanovat julkkiskoirat?
Poliisikoira Rex: Lapin kulta.
Lassie: Koff.
Rintintin: Joo ehottomasti Koff.
Nassu: Lagavulin.
Lennu Niinistö: Hik.
Niin iloinen asia kuin koirien juopottelu onkin niin ulkomailta on kantautunut hyvinkin huolestuttavia kertomuksia tyypillisistä härmäläisistä lähiökoirista jotka eivät vaan osaa terassikäytöksen alkeitakaan. Vedetään heti pää täyteen ja aletaan häiriköimään aivan sikamaisella tavalla.
Räikein esimerkki on menneeltä viikolta eräältä tallin(n)alaiselta terassilta jolla känninen, mahdollisesti sekakayttävä chihuhauva oli aivan liikaa shampanjaa nautittuaan häiriköinyt haukkumalla ja ulisemalla mitä törkeimmin. Lopuksi tämä vakavasta päihdeongelmasta kärsivä ja mahdollisesti väkivaltaiseksi äitynyt tonihalmeen kokoinen tavispiski oli satu kuriin kuristamalla sitä useilla sähköjohdoilla sekä omistajansa kolmella kädellä. Myös ruotsinkieliseen puhelinmanaukseen oli jouduttu turvautumaan.
Vain näin drastisin keinoin vältettiin se että kurja rakki ei hakannut kaikkia terassilla olusellaan istuvia viattomia sivullisia ja lähtenyt karpalodrinkkipäissään rattijuoppoilemaan Varkauden kesämökille. Sille hienommalle mökille joka on suoraan järven rannalla siis.
Hurtta! Ellet osaa hallita känniörvellystäsi niin älä ota lainkaan. Älä ole täysi esmeralda!
11.7.12
Puutarhatonttu pohtii
Se on minun koti nykyjään aika oudon näköinen. Ristit on seinällä väärinpäin ja kaikki vaatteet on lattialla ja rasvassa on peilit ja tietolaite koneet. Ja kaikki kenkäpuhelimet ovat koirankakkakattilaan uimaan laittaneet. Se taitaa se paksu tyttö taas olla niitä ulkomaan muotilehtiä lukenut.
Kenkä se vasta ihme kapistus onkin. Kuka sellaisenkin on keksinyt? Koirat niistä kovasti tykkää niinkun minun kaveri Nassu. Sitä vaan ihmettelen että miksi ei kengät mitään puhu. Kun niillä se kielikin on. Nassu minulle kertoi että puhuvat ne kyllä kun onpi pimiää ja kukaan ei kuuntele, niinpä minä olen monena yönä hiipinyt eteiseen salaa niiden puhetta kuuntelemaan. Eivät mitään vaan ole sanoneet penteleet. Varmaan ovat minut siinä huomanneet.
Ne alkaa kohta ne ölumppia kisat. Siellä se paras laji on kun ne äijät heittävät niitä keppejä oikein pitkälle. Sitten voivat antaa koirien käydä hakemassa ne kepit ja tuoda ne takaisin niin voivat äijät uudestaan niitä heitellä. Ei vaan niitä koiria koskaan päästetä sinne niitä keppejä hakemaan.
Minä en ymmärrä hyttysiä sitten ollenkaan. Mitä niistä kellekään on hyötyä? Tyhmää kun ei yhtään voi edes pihalle istumaan mennä ilman että heti hyökkäävät verenimijät kimppuun. Puutarhakeinussa yrität rauhassa kiikuskella ja siinä ovat korvan juuressa inisemässä että "iskä iskä anna iskä mäkkär rahhoo iskä miul on janno anna iskä rahho situkkaan ja pisseen iskä mie halluun pitsoo het iskä het!" Minen niihin hyttysmyrkkyihin usko enkä uskalla niitä käyttää, minä vaan vaihan maata kun alkavat liiaksi lompakolle tunkea hyttyset.
Niin sitä vaan että siellä radiossa ne sääherrat vesisateita lupasi ja tulvia. En minä niin niihin luota mutta kun se sammakkorohvessori samaa lupasi niin pakkohan se on uskoa. Minä en tulvista tykkää. No kävinpä sitten lähipuistosta tukkeja sahaamassa ja meinoon ihtelleni arkin rakentaa tuonne pihalle. Ihan vaan jos taas käy sillä lailla kuin viimeeksi. Jos alkaa vedenpaisumukset niin arkkiin minä sitten otan Nassun kun se on minun kaveri ja minun tyttären ja Ponatson. Sitä paksua tyttöä en minä uskalla ottaa kun en jaksa niin isoa arkkia rakentaa.
Kenkä se vasta ihme kapistus onkin. Kuka sellaisenkin on keksinyt? Koirat niistä kovasti tykkää niinkun minun kaveri Nassu. Sitä vaan ihmettelen että miksi ei kengät mitään puhu. Kun niillä se kielikin on. Nassu minulle kertoi että puhuvat ne kyllä kun onpi pimiää ja kukaan ei kuuntele, niinpä minä olen monena yönä hiipinyt eteiseen salaa niiden puhetta kuuntelemaan. Eivät mitään vaan ole sanoneet penteleet. Varmaan ovat minut siinä huomanneet.
Ne alkaa kohta ne ölumppia kisat. Siellä se paras laji on kun ne äijät heittävät niitä keppejä oikein pitkälle. Sitten voivat antaa koirien käydä hakemassa ne kepit ja tuoda ne takaisin niin voivat äijät uudestaan niitä heitellä. Ei vaan niitä koiria koskaan päästetä sinne niitä keppejä hakemaan.
Minä en ymmärrä hyttysiä sitten ollenkaan. Mitä niistä kellekään on hyötyä? Tyhmää kun ei yhtään voi edes pihalle istumaan mennä ilman että heti hyökkäävät verenimijät kimppuun. Puutarhakeinussa yrität rauhassa kiikuskella ja siinä ovat korvan juuressa inisemässä että "iskä iskä anna iskä mäkkär rahhoo iskä miul on janno anna iskä rahho situkkaan ja pisseen iskä mie halluun pitsoo het iskä het!" Minen niihin hyttysmyrkkyihin usko enkä uskalla niitä käyttää, minä vaan vaihan maata kun alkavat liiaksi lompakolle tunkea hyttyset.
Niin sitä vaan että siellä radiossa ne sääherrat vesisateita lupasi ja tulvia. En minä niin niihin luota mutta kun se sammakkorohvessori samaa lupasi niin pakkohan se on uskoa. Minä en tulvista tykkää. No kävinpä sitten lähipuistosta tukkeja sahaamassa ja meinoon ihtelleni arkin rakentaa tuonne pihalle. Ihan vaan jos taas käy sillä lailla kuin viimeeksi. Jos alkaa vedenpaisumukset niin arkkiin minä sitten otan Nassun kun se on minun kaveri ja minun tyttären ja Ponatson. Sitä paksua tyttöä en minä uskalla ottaa kun en jaksa niin isoa arkkia rakentaa.
10.7.12
Lex Tux
Normaalista poiketen Suomi on saanut uuden lain näin kesäaikaan. Asian vakavuudesta johtuen kesälomaileva eduskunta äänesti laista Facebookissa ja se sai absoluuttisen majoriteetin, jonka jälkeen Tasavallan presidentti hyväksyi sen sanoin "No jo oli korkea aikakin!".
Uusi laki, Lex Tux, kieltää ehdottomasti kaiken "Johanna Tukiainen herjaamisen".
Takanapäin ovat nyt ne huolettomat päivät jolloin kansalainen sai rangaistuksetta arvostella esiintyvää taiteilijaa ennen tai jälkeen keikan, etenkin jos taiteilija oli ylipainoinen ja alitaitoinen. Enää ei poliisi katso läpi sormien jos ken Hymyn keskustelupalstalla tai Facebookin satanistisessa salaryhmässä sanoo poikkipuolisen sanan Johannan laulutaidosta, glamourisesta viehättävyydestä tahi blogissa esitettyjen väitteiden totuusarvosta vaan moiseen puututaan sillä istumalla, lähinnä pampuin ja sähköshokkilaittein.
Lex Tux tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia poliisitoiminnan primääreissä painopistealueissa. Lain astuttua voimaan ei poliisilla enää ole resursseja saati sitten mielenkiintoa valvoa yleistä järjestystä, pidättää meikkivarkaita tai karpalon tuoksuisia rattijuoppoja eikä puuttua pahoinpitelyihin. Kaikki liikenevät voimavarat tullaan satsaamaan Johanna Tukiainen herjaajiin.
Ylimitoitettuako?
Ei sinne päinkään. Päivittäin ihmiset kaduilla, toreilla, baareissa, työpaikoilla, yksityiskodeissa, ministeriöissä ja lastentarhoissa kommentoivat Johanna Tukiaista hyvinkin ivalliseen sävyyn ja nauravat hänelle kuin hän olisi halpa vitsi.
Eduskunnan ja poliisivoimien kanta on selvä: on tultava loppu sille että suomalaiset haukkuvat täällä syntynyttä oman kansan naista.
Johanna Tukiainen herjaaminen ei vaan voi jatkua, ovathan siihen jo lukemattomat ulkomaalaiset herrasmiehetkin kiinnittäneet huomiota aina St. Barthsia ja Ruotsia myöten. Kansainvälinen insidentti ei liene ollut kaukana.
Mikäli Suomen kansalla on tarvetta haukkua ja herjata niin poliisi kehottaa haukkumaan ja herjaamaan esimerkiksi mustalaisia, seksuaalivähemmistöjä, neekereitä, maahanmuuttajia, vammaisia, vähämielisiä (kuten Jokereiden kannattajia), lihavia, laihoja, lappalaisia, yksinhuoltajia, köyhiä ja niitä jotka ovat niin juntteja etteivät ole tajunneet syntyä Helsingissä. Mutta ennen kaikkea Arto Länsmania.
Yksikin vitsi Johanna Tukiaisen painosta, vaatteiden puhtaudesta, hiusten kunnosta, meikkien erityisen abstraktista värisommittelusta ja mahdollisten lisätienestien alkuperästä on liikaa ja vahingoittaa Isänmaan etua ja kansainvälistä julkisuuskuvaa. Miten oman maan naisen herjaamiseen syyllistyvä valtio voisi seistä pää pystyssä kansakuntana kansakuntain joukossa?
Kriminalisoitu Johanna Tukiainen herjaaminen saadaan loppumaan siten että jokaiselle kansalaiselle määrätään ns. "omakonstaapeli" joka herkeämättä valvoo kansalaista vuorokauden ympäri, kahta lakisääteistä wc-käyntiä lukuunottamatta, niin että Johanna Tukiainen herjaamista ei yksinkertaisesti pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kansalaisilta kielletään internet, lehdet, televisio, radio ja puhuminen. Luottokansalaiselle voidaan jakaa puolitoista lyijykynää vuodessa mikäli tarve perustellaan erityisen painavin syin.
Kansalainen voi silti yhä omassa päässään ajatella ilkeyksiä Johanna Tukiaisesta. Tähän tullaan tulevaisuudessa puuttumaan mitä ankarimmin erilaisilla psyykelääkkeillä ja aivoleikkauksilla. Sen jälkeen voimme kaikki täysin siemauksin nauttia paratiisimaisesta Isänmaasta jossa eivät Johanna Tukiainen herjaajat hypi silmille.
Uusi laki, Lex Tux, kieltää ehdottomasti kaiken "Johanna Tukiainen herjaamisen".
Takanapäin ovat nyt ne huolettomat päivät jolloin kansalainen sai rangaistuksetta arvostella esiintyvää taiteilijaa ennen tai jälkeen keikan, etenkin jos taiteilija oli ylipainoinen ja alitaitoinen. Enää ei poliisi katso läpi sormien jos ken Hymyn keskustelupalstalla tai Facebookin satanistisessa salaryhmässä sanoo poikkipuolisen sanan Johannan laulutaidosta, glamourisesta viehättävyydestä tahi blogissa esitettyjen väitteiden totuusarvosta vaan moiseen puututaan sillä istumalla, lähinnä pampuin ja sähköshokkilaittein.
Lex Tux tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia poliisitoiminnan primääreissä painopistealueissa. Lain astuttua voimaan ei poliisilla enää ole resursseja saati sitten mielenkiintoa valvoa yleistä järjestystä, pidättää meikkivarkaita tai karpalon tuoksuisia rattijuoppoja eikä puuttua pahoinpitelyihin. Kaikki liikenevät voimavarat tullaan satsaamaan Johanna Tukiainen herjaajiin.
Ylimitoitettuako?
Ei sinne päinkään. Päivittäin ihmiset kaduilla, toreilla, baareissa, työpaikoilla, yksityiskodeissa, ministeriöissä ja lastentarhoissa kommentoivat Johanna Tukiaista hyvinkin ivalliseen sävyyn ja nauravat hänelle kuin hän olisi halpa vitsi.
Eduskunnan ja poliisivoimien kanta on selvä: on tultava loppu sille että suomalaiset haukkuvat täällä syntynyttä oman kansan naista.
Johanna Tukiainen herjaaminen ei vaan voi jatkua, ovathan siihen jo lukemattomat ulkomaalaiset herrasmiehetkin kiinnittäneet huomiota aina St. Barthsia ja Ruotsia myöten. Kansainvälinen insidentti ei liene ollut kaukana.
Mikäli Suomen kansalla on tarvetta haukkua ja herjata niin poliisi kehottaa haukkumaan ja herjaamaan esimerkiksi mustalaisia, seksuaalivähemmistöjä, neekereitä, maahanmuuttajia, vammaisia, vähämielisiä (kuten Jokereiden kannattajia), lihavia, laihoja, lappalaisia, yksinhuoltajia, köyhiä ja niitä jotka ovat niin juntteja etteivät ole tajunneet syntyä Helsingissä. Mutta ennen kaikkea Arto Länsmania.
Yksikin vitsi Johanna Tukiaisen painosta, vaatteiden puhtaudesta, hiusten kunnosta, meikkien erityisen abstraktista värisommittelusta ja mahdollisten lisätienestien alkuperästä on liikaa ja vahingoittaa Isänmaan etua ja kansainvälistä julkisuuskuvaa. Miten oman maan naisen herjaamiseen syyllistyvä valtio voisi seistä pää pystyssä kansakuntana kansakuntain joukossa?
Kriminalisoitu Johanna Tukiainen herjaaminen saadaan loppumaan siten että jokaiselle kansalaiselle määrätään ns. "omakonstaapeli" joka herkeämättä valvoo kansalaista vuorokauden ympäri, kahta lakisääteistä wc-käyntiä lukuunottamatta, niin että Johanna Tukiainen herjaamista ei yksinkertaisesti pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kansalaisilta kielletään internet, lehdet, televisio, radio ja puhuminen. Luottokansalaiselle voidaan jakaa puolitoista lyijykynää vuodessa mikäli tarve perustellaan erityisen painavin syin.
Kansalainen voi silti yhä omassa päässään ajatella ilkeyksiä Johanna Tukiaisesta. Tähän tullaan tulevaisuudessa puuttumaan mitä ankarimmin erilaisilla psyykelääkkeillä ja aivoleikkauksilla. Sen jälkeen voimme kaikki täysin siemauksin nauttia paratiisimaisesta Isänmaasta jossa eivät Johanna Tukiainen herjaajat hypi silmille.
5.7.12
Kosmetologiikkaa edistyneille
Toisten ihmisten energiaa ja väsymätöntä intoa ei voi kuin ihailla. Eräs kaikkein väsymättömimmistä ihmisistä kautta aikain on Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) ei riitä että hän on maamme taidokkaimman, ihailluimman ja kansainvälisesti menestyneimmän tanssiryhmän Dolts Dancersin johtoporrasta (Facebookin mukaan Sale Manager eli suomeksi alennusmyyntien johtaja), hänelle ei riitä se että hän on ihailtu ja rakastettu levylaulaja (kuka tuntisi Apinamiestä ilman Julian (ei julkkis) sydäntä raastavaa tulkintaa kappaleesta?), ei riitä herrainlehti Playboyssa poseeraaminen (kuten poseerasi häntä ennen myös Julian (ei julkkis) kaunis sisar Johanna Tukiainen (Vuoden turhin julkkis 2008)), ei riitä se että hän hyvinkin lyhyessä ajassa todisti blogillaan olevansa maamme johtavia prosaisteja (postauksien stilistisiä finessejä taatusti tullaan käyttämään esimerkkeinä lukemattomilla äidinkielentunneilla ja epäilemättä myös yliopistotasolla).
Julia Tukiaiselle ei riitä genrerajoja ainutlaatuisesti ylittävä tositeevetähteys (jonka skaala ylettyy aina henkeäsalpaavasta estraadiviihteen kestosuosikista Tuksu-TV:stä toiseen kristillisiä perusarvoja korostavaan suosikkiin Poliisi:TV:hen), ei mittava elokuvatähteys (käsi ylös kaikki ne joilla ei tietokoneensa kovalevylle ole suurena aarteena tallennettuna Peter von Baghin ehdoton suosikkielokuva: Suomen Orson Wellesin Riku Ville Raitalan magnum opus "500"!), ei se että Ateneum ja Kiasma taistelevat verissä päin tämän maanosamme ehdottomasti originelleimman taidemaalarin sormiväritöistä (kuka itseäänkunnioittava taiteilija voi enää kuvitellakaan taidettaan ilman Tiimarista ostettuja enkeleiden kiiltokuvia ja väärin kirjoitettuja sitaatteja Raamatusta?).
Moni tavallinen tallaaja ja patalaiska vätys lepäisi jo näillä laakereilla loppuelämänsä, mutta ei ahkeraakin ahkerampi ahertaja ja renessanssi-ihminen Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Uudeksi haasteekseen ponnisteluja ja aamuisia heräämisiä kaihtamaton stahanovilainen uurtajamme on ottanut opiskelun, ja sehän häneltä perinteisestikin on sujunut kuin leikiten. Taloustieteiden tutkinto taitaakin pikku opiskelijattareltamme jo löytyä takataskusta joten nyt onkin hyvä laajentaa rautaista ammatillista osaamista ja hankkia se kosmetologian maisterius; ehkäpä jatkaa kosmetologian opintoja aina väitöskirjaan ja professuuriin saakka, ken tietää minne kosmisiin korkeuksiin uupumaton opiskelukone Julia Tukiainen opintiellään yltää?
Aiheellista lienee silti kysyä tarvitseeko taidokas meikkiartisti Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö) enää lisää pätevyyttä meikkitaiteilijana? Kaikkihan me olemme keikkakuvista omin silmin nähneet miten voimallista, etten sanoisi dramaattisen jykevää jälkeä showmeikin suvereeni taitaja Julia (ei julkkis) saa aikaan ilman muodollista koulutustakin - onhan hänen kaunis sisarensa Johanna Tukiainen (Most Talked Glamour Person of the Year-palkinnon voittaja Herran vuonna 2009) lahjakas ammattimeikkaaja. Taidot ja lahjakkuus kulkevat selvästi suvussa.
Toinen aiheellinen kysymys on unohtaako Julia (ei julkkis) nyt niinkin tärkeän asian kuin levon?
Nuori ja terve ihminen toki jaksaa, varsinkin Julian (ei julkkis) kaltainen dynaaminen tehopakkaus jonka yli-inhimillistä työtahtia ja ammatillista uhrautuvaisuutta pohtiessaan moni pyörtyy, mutta kenellekään ei ole hyväksi tehdä työtä vuorokauden ympäri, vuodesta toiseen. Välillä olisi kyllä syytä rentoutua ja vähän lomaillakin ettei polta itseään aivan loppuun. Siksi minua huolettaakin millä ajalla hyperaktiivinen duracellpupumme Julia (ei julkkis) ehti opiskella kosmetologiaa, onhan hänellä kuitenkin raskas päivätyönsä Doltseissa, ura levylaulajana ja konsertoivana artistina, ura taidemaalarina, espanjan opiskelua, ruotsin opiskelua, ja ennen kaikkea - tuore mutta sitäkin tärkeämpi ura kotirouvana!
Vihdoinkin rakkaus on löytänyt työteliään Julian (ei julkkis) ja onni kukoistaa. Romanssi ruotsalaisen nallekarhun kanssa ei kuitenkaan ole mutkaton. Miten on mahdollista yhdistää kiireinen työura, rankka opiskelu, lepo ja rentoutuminen, ja vielä tyydyttävä parisuhdekin? Tämä ei tavalliselta kuolevaiselta onnistuisikaan.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) tämä ei ole temppu eikä mikään. Julialla (ei julkkis) on selvästikin vuorokaudessa enemmän tunteja kuin tavallisella katurahvaalla. Ja hyvä niin, tavallinen katurahvas käyttäisi nekin tunnit pelkkään siiderin ryypiskelemiseen, lääkeaineiden väärinkäyttöön ja verhojen takana makoiluun.
Sen minkä Julia aloittaa, sen hän myös kunnialla loppuun saattaa. Kesken hän ei jätä mitään, oli kyseessä sitten työ, opiskelu tai rakkaussuhde.
Julia (ei julkkis) nostaa omalla henkilökohtaisella panoksellaan kosmetologiikan omaksi erityisen varteenotettavaksi tieteen- ja taiteenlajikseen tai nimeni ei ole Lahna. Sen uskallan luvata.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) ei riitä että hän on maamme taidokkaimman, ihailluimman ja kansainvälisesti menestyneimmän tanssiryhmän Dolts Dancersin johtoporrasta (Facebookin mukaan Sale Manager eli suomeksi alennusmyyntien johtaja), hänelle ei riitä se että hän on ihailtu ja rakastettu levylaulaja (kuka tuntisi Apinamiestä ilman Julian (ei julkkis) sydäntä raastavaa tulkintaa kappaleesta?), ei riitä herrainlehti Playboyssa poseeraaminen (kuten poseerasi häntä ennen myös Julian (ei julkkis) kaunis sisar Johanna Tukiainen (Vuoden turhin julkkis 2008)), ei riitä se että hän hyvinkin lyhyessä ajassa todisti blogillaan olevansa maamme johtavia prosaisteja (postauksien stilistisiä finessejä taatusti tullaan käyttämään esimerkkeinä lukemattomilla äidinkielentunneilla ja epäilemättä myös yliopistotasolla).
Julia Tukiaiselle ei riitä genrerajoja ainutlaatuisesti ylittävä tositeevetähteys (jonka skaala ylettyy aina henkeäsalpaavasta estraadiviihteen kestosuosikista Tuksu-TV:stä toiseen kristillisiä perusarvoja korostavaan suosikkiin Poliisi:TV:hen), ei mittava elokuvatähteys (käsi ylös kaikki ne joilla ei tietokoneensa kovalevylle ole suurena aarteena tallennettuna Peter von Baghin ehdoton suosikkielokuva: Suomen Orson Wellesin Riku Ville Raitalan magnum opus "500"!), ei se että Ateneum ja Kiasma taistelevat verissä päin tämän maanosamme ehdottomasti originelleimman taidemaalarin sormiväritöistä (kuka itseäänkunnioittava taiteilija voi enää kuvitellakaan taidettaan ilman Tiimarista ostettuja enkeleiden kiiltokuvia ja väärin kirjoitettuja sitaatteja Raamatusta?).
Moni tavallinen tallaaja ja patalaiska vätys lepäisi jo näillä laakereilla loppuelämänsä, mutta ei ahkeraakin ahkerampi ahertaja ja renessanssi-ihminen Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö).
Uudeksi haasteekseen ponnisteluja ja aamuisia heräämisiä kaihtamaton stahanovilainen uurtajamme on ottanut opiskelun, ja sehän häneltä perinteisestikin on sujunut kuin leikiten. Taloustieteiden tutkinto taitaakin pikku opiskelijattareltamme jo löytyä takataskusta joten nyt onkin hyvä laajentaa rautaista ammatillista osaamista ja hankkia se kosmetologian maisterius; ehkäpä jatkaa kosmetologian opintoja aina väitöskirjaan ja professuuriin saakka, ken tietää minne kosmisiin korkeuksiin uupumaton opiskelukone Julia Tukiainen opintiellään yltää?
Aiheellista lienee silti kysyä tarvitseeko taidokas meikkiartisti Julia Tukiainen (ei julkisuuden henkilö) enää lisää pätevyyttä meikkitaiteilijana? Kaikkihan me olemme keikkakuvista omin silmin nähneet miten voimallista, etten sanoisi dramaattisen jykevää jälkeä showmeikin suvereeni taitaja Julia (ei julkkis) saa aikaan ilman muodollista koulutustakin - onhan hänen kaunis sisarensa Johanna Tukiainen (Most Talked Glamour Person of the Year-palkinnon voittaja Herran vuonna 2009) lahjakas ammattimeikkaaja. Taidot ja lahjakkuus kulkevat selvästi suvussa.
Toinen aiheellinen kysymys on unohtaako Julia (ei julkkis) nyt niinkin tärkeän asian kuin levon?
Nuori ja terve ihminen toki jaksaa, varsinkin Julian (ei julkkis) kaltainen dynaaminen tehopakkaus jonka yli-inhimillistä työtahtia ja ammatillista uhrautuvaisuutta pohtiessaan moni pyörtyy, mutta kenellekään ei ole hyväksi tehdä työtä vuorokauden ympäri, vuodesta toiseen. Välillä olisi kyllä syytä rentoutua ja vähän lomaillakin ettei polta itseään aivan loppuun. Siksi minua huolettaakin millä ajalla hyperaktiivinen duracellpupumme Julia (ei julkkis) ehti opiskella kosmetologiaa, onhan hänellä kuitenkin raskas päivätyönsä Doltseissa, ura levylaulajana ja konsertoivana artistina, ura taidemaalarina, espanjan opiskelua, ruotsin opiskelua, ja ennen kaikkea - tuore mutta sitäkin tärkeämpi ura kotirouvana!
Vihdoinkin rakkaus on löytänyt työteliään Julian (ei julkkis) ja onni kukoistaa. Romanssi ruotsalaisen nallekarhun kanssa ei kuitenkaan ole mutkaton. Miten on mahdollista yhdistää kiireinen työura, rankka opiskelu, lepo ja rentoutuminen, ja vielä tyydyttävä parisuhdekin? Tämä ei tavalliselta kuolevaiselta onnistuisikaan.
Julia Tukiaiselle (ei julkisuuden henkilö) tämä ei ole temppu eikä mikään. Julialla (ei julkkis) on selvästikin vuorokaudessa enemmän tunteja kuin tavallisella katurahvaalla. Ja hyvä niin, tavallinen katurahvas käyttäisi nekin tunnit pelkkään siiderin ryypiskelemiseen, lääkeaineiden väärinkäyttöön ja verhojen takana makoiluun.
Sen minkä Julia aloittaa, sen hän myös kunnialla loppuun saattaa. Kesken hän ei jätä mitään, oli kyseessä sitten työ, opiskelu tai rakkaussuhde.
Julia (ei julkkis) nostaa omalla henkilökohtaisella panoksellaan kosmetologiikan omaksi erityisen varteenotettavaksi tieteen- ja taiteenlajikseen tai nimeni ei ole Lahna. Sen uskallan luvata.
28.6.12
EM-kisat: Väliaikatietoja
Neljä kovan luokan tuksuntyöntäjää selvittää tiensä karsinnoista puolivälierien kautta välieriin: B-mies, U-mies, J-mies ja A-mies.
Ensimmäisenä Olympiastadionin arvaamattomaan heittorinkiin astuu pitkä ja nallemainen tosikko B-mies. B-mies yrittää saada otetta tuksusta, mutta heittoväline on tänään hänelle selvästi vaikea. Painiote ei tehoa, ei myöskään puolinelson. Napakka karateisku kaularankaan rauhoittaa heittovälineen ja ensimmäinen työntö kantaa varsin vaatimattomat 4 metriä 39 senttiä. Toinen yritys näyttää jo paremmalta. B-mies saa voimaa työntöönsä ja näyttäisi siltä että tuuletkin ovat suotuisat kun heittoväline ottaa ilmaa alleen, mutta työntökulma osoitttautuu kuitenkin liian jyrkäksi ja tuksu lässähtää maahan vain 3.03 lentäneenä.
Bubi Walleniuksen haastattelussa B-mies ei selittele huonoa tuloskuntoaan, mutta toteaa silti sairastavansa samaa influenssaa kuin heittovälineen äiti. Mikäli hän voittaa kisan hän on heti samantien valmis esittelemään heittovälineen kahdelle alle 20-vuotiaalle pojalleen jotka myös ovat osoittaneet kiinnostusta lajia kohtaan.
Seuraavaksi heittorinkiin astuu hankala, vaativa ja vaikealuontoinen U-mies. Heittovälineellä on nyt päässään tyylikäs suuri musta hattu (suuret hatut ovat tänä kesänä muotia, niitä käyttävät myös jenkkiläiset moukarit). U-miehen työntötyyli eroaa edellisen työntäjän tyylistä kuin yö päivästä ja hän yrittää ottaa heittovälineen hallintaansa määräilyllä ja sättimällä heittovälineen makeaa persikan väristä huulipunaa joka näyttää upealta rusketuksen kanssa. Äkkiä U-mies paljastaa itsestään tietynlaisia piirteitä, tarttuu rajusti heittovälineeseen ja yrittää nostaa sitä - ja nyt häntä varmaan harmittaa se että on kokkaillut heittovälineelle kotonaan ja vienyt tätä ulos syömään hummeripastaa niin ettei heittoväline todellakaan ole päässyt laihtumaan.
U-miehen ensimmäinen työntö kantaa vain 2.30 ja miehen kasvoilta kuvastuva pettymys on lähes käsin kosketeltava. Seuraavaan työntöön U-mies ei saa mitään otetta tuksusta ja Juliakin suuttuu huulipunan sättimisestä ja työntö tuomitaan yliastutuksi. Heikko 2.30 jää siis voimaan U-miehen parhaana tuloksena.
"Suomi on paska maa ja en esittelis heittovälinettä nuorille tyttärilleni!" pakoon Dalarna-nimiseen paikkaan luikkiva U-mies äksyilee Bubille.
Kolmantena heittorinkiin astelee salaperäinen J-mies, jonka tuloskunnosta ja luonnevioista yleisurheiluväki ei ole vielä saanut kuulla kovinkaan paljon. Vaan missä on mystinen J-mies? Heittoväline odottaa jo kärsimättömänä heittopaikalla.
"Voisiko kilpailija numero kolme, J-mies, saapua heittopaikalle!" kenttäkuulutus raikaa niin että muovimopit suoristuvat. Mutta missään ei näy J-miestä.
Toimitsijat suorittavat haun ja löytävät Stadionin eteläpäädystä J-miehen pelipaidan ja vierestä ison kolon. J-mies on väärinkäyttänyt insinöörin taitojaan ja paennut Stadionilta kaivautumalla aidan alitse tai vaihtoehtoisesti suoraan takaisin Australiaan.
Seuraa siis odottelua kun neljättä työntäjää eli A-miestä lähdetään hakemaan Kalliosta.
Heittoväline, joka on pukeutunut mekkoon jossa on kirsikan ja mansikan kuvioita ja alla tyllihame, ei ole parhaalla mahdollisella tuulella kun A-mies vihdoin, melko pitkähkön odotuksen jälkeen horjahtelee heittorinkiin. Näky on yleisön mielestä sangen koominen sillä hyttystä pienempi A-mies on selvästi väärässä painoluokassa - jo pelkästään heittovälineen kokoakin ajatellen.
Mutta siellä missä ei voima riitä on täyden krimaanin käytettävä älyä.
A-mies yllättää vihaisen heittovälineen suuren valkoisen orkidean kanssa ja purskahtaa itkuun. Heittoväline huutaa A-miestä siipeilijäksi ja A-mies juoksee karkuun orkidea kädessään
Toimitsijat kuitenkin juoksevat A-miehen kiinni ja palauttavat hänet heittorinkiin. Heittoväline ja A-mies tarraavat oitis kiinni toisiinsa eivätkä päästä irti ennen kuin poliisi on hälytetty paikalle. Tuomarineuvosto kokoontuu pikaisesti ja päättää diskata A-miehen epäurheilijamaisesta käytöksestä ja köyhyydestä.
Finaaliin jatkavat siis B-mies ja U-mies. Finaali on tietenkin oma maailmansa mutta tällä hetkellä B-miehen suoritustaso on varmempi ja työnnöt pitempiä joten voittajaksi on helppo veikata kovaonnista U-miestä, ellei tämä saa ratkaisevasti pituutta työntöihinsä.
Yksi on varma - A-mies on lopullisesti ulkona kuvioista. Hänestä emme enää kuule mitään.
Ensimmäisenä Olympiastadionin arvaamattomaan heittorinkiin astuu pitkä ja nallemainen tosikko B-mies. B-mies yrittää saada otetta tuksusta, mutta heittoväline on tänään hänelle selvästi vaikea. Painiote ei tehoa, ei myöskään puolinelson. Napakka karateisku kaularankaan rauhoittaa heittovälineen ja ensimmäinen työntö kantaa varsin vaatimattomat 4 metriä 39 senttiä. Toinen yritys näyttää jo paremmalta. B-mies saa voimaa työntöönsä ja näyttäisi siltä että tuuletkin ovat suotuisat kun heittoväline ottaa ilmaa alleen, mutta työntökulma osoitttautuu kuitenkin liian jyrkäksi ja tuksu lässähtää maahan vain 3.03 lentäneenä.
Bubi Walleniuksen haastattelussa B-mies ei selittele huonoa tuloskuntoaan, mutta toteaa silti sairastavansa samaa influenssaa kuin heittovälineen äiti. Mikäli hän voittaa kisan hän on heti samantien valmis esittelemään heittovälineen kahdelle alle 20-vuotiaalle pojalleen jotka myös ovat osoittaneet kiinnostusta lajia kohtaan.
Seuraavaksi heittorinkiin astuu hankala, vaativa ja vaikealuontoinen U-mies. Heittovälineellä on nyt päässään tyylikäs suuri musta hattu (suuret hatut ovat tänä kesänä muotia, niitä käyttävät myös jenkkiläiset moukarit). U-miehen työntötyyli eroaa edellisen työntäjän tyylistä kuin yö päivästä ja hän yrittää ottaa heittovälineen hallintaansa määräilyllä ja sättimällä heittovälineen makeaa persikan väristä huulipunaa joka näyttää upealta rusketuksen kanssa. Äkkiä U-mies paljastaa itsestään tietynlaisia piirteitä, tarttuu rajusti heittovälineeseen ja yrittää nostaa sitä - ja nyt häntä varmaan harmittaa se että on kokkaillut heittovälineelle kotonaan ja vienyt tätä ulos syömään hummeripastaa niin ettei heittoväline todellakaan ole päässyt laihtumaan.
U-miehen ensimmäinen työntö kantaa vain 2.30 ja miehen kasvoilta kuvastuva pettymys on lähes käsin kosketeltava. Seuraavaan työntöön U-mies ei saa mitään otetta tuksusta ja Juliakin suuttuu huulipunan sättimisestä ja työntö tuomitaan yliastutuksi. Heikko 2.30 jää siis voimaan U-miehen parhaana tuloksena.
"Suomi on paska maa ja en esittelis heittovälinettä nuorille tyttärilleni!" pakoon Dalarna-nimiseen paikkaan luikkiva U-mies äksyilee Bubille.
Kolmantena heittorinkiin astelee salaperäinen J-mies, jonka tuloskunnosta ja luonnevioista yleisurheiluväki ei ole vielä saanut kuulla kovinkaan paljon. Vaan missä on mystinen J-mies? Heittoväline odottaa jo kärsimättömänä heittopaikalla.
"Voisiko kilpailija numero kolme, J-mies, saapua heittopaikalle!" kenttäkuulutus raikaa niin että muovimopit suoristuvat. Mutta missään ei näy J-miestä.
Toimitsijat suorittavat haun ja löytävät Stadionin eteläpäädystä J-miehen pelipaidan ja vierestä ison kolon. J-mies on väärinkäyttänyt insinöörin taitojaan ja paennut Stadionilta kaivautumalla aidan alitse tai vaihtoehtoisesti suoraan takaisin Australiaan.
Seuraa siis odottelua kun neljättä työntäjää eli A-miestä lähdetään hakemaan Kalliosta.
Heittoväline, joka on pukeutunut mekkoon jossa on kirsikan ja mansikan kuvioita ja alla tyllihame, ei ole parhaalla mahdollisella tuulella kun A-mies vihdoin, melko pitkähkön odotuksen jälkeen horjahtelee heittorinkiin. Näky on yleisön mielestä sangen koominen sillä hyttystä pienempi A-mies on selvästi väärässä painoluokassa - jo pelkästään heittovälineen kokoakin ajatellen.
Mutta siellä missä ei voima riitä on täyden krimaanin käytettävä älyä.
A-mies yllättää vihaisen heittovälineen suuren valkoisen orkidean kanssa ja purskahtaa itkuun. Heittoväline huutaa A-miestä siipeilijäksi ja A-mies juoksee karkuun orkidea kädessään
Toimitsijat kuitenkin juoksevat A-miehen kiinni ja palauttavat hänet heittorinkiin. Heittoväline ja A-mies tarraavat oitis kiinni toisiinsa eivätkä päästä irti ennen kuin poliisi on hälytetty paikalle. Tuomarineuvosto kokoontuu pikaisesti ja päättää diskata A-miehen epäurheilijamaisesta käytöksestä ja köyhyydestä.
Finaaliin jatkavat siis B-mies ja U-mies. Finaali on tietenkin oma maailmansa mutta tällä hetkellä B-miehen suoritustaso on varmempi ja työnnöt pitempiä joten voittajaksi on helppo veikata kovaonnista U-miestä, ellei tämä saa ratkaisevasti pituutta työntöihinsä.
Yksi on varma - A-mies on lopullisesti ulkona kuvioista. Hänestä emme enää kuule mitään.
24.5.12
Pedon luku
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. (Ilm. 13:18.)
Ensimmäisen kerran Lahna huomasi saatanallisen yhteyden lukiessaan Johanna T:n blogia. Äkkiä kirjaimet vain katosivat ja niiden tilalle ilmestyi numeroita joista muodostui lukuja. Luvut olivat kaikki sama luku: 666!
Luku oli pedon luku - sen tiesivät kaikki Lahnan kaltaiset kristityt.
Seuraavan kerran luku ilmestyi Lahnan uneen. Unessä itkevät enkelit varoittelivat Lahnaa Johanna T:stä ja kielsivät katsomasta Lööppijulkkista Youtubesta. Enkelit kertoivat myös että Johanna T. on tuomittu useasta pahoinpitelystä ja sen lisäksi tälläkin hetkellä syytteessä useasta muustakin pahoinpitelystä.
Pahinta oli että enkelit kertoivat että Johanna T. ei oikeasti rakastakaan Lahnaa. "666", enkelit hokivat ja luku täytti Lahnan unen ja hän heräsi omaan tuskanhuutoonsa.
Uni ei ollut uni vaan näky ja siten todellinen.
Lahnan veljen Koomalahnan mukaan näyt olivat varoituksia. "Se yrittää vaan siipeillä ja päästä ilmaiseksi naimisiin sun kaa!" Koomalahna varoitti Lahnaa juuri ennen kuin nukahti.
Lukiessaan Aku Ankkaa Lahna huomasi että Aku Ankan rekisterinumero muuttui heti muotoon 666 jos vain radiossa soitettiin Somedaytä, syödessään hän huomasi nauravien nakkien taipuvan heti kuutosiksi jos joku vieressä luki Seiskaa ja Mädzic Laiffissa pistäytyessään kulttuurinautintoja nauttimassa hän näki kuinka kaikkien hoitojen hinnat olivat €666 heti kun stripparit alkoivat mopata lattiaa muovipersoonillaan.
Kerran sammuttuaan pustoon Lahna heräsi siihen kun itkevät enkelit herättivät hänet kädestä ravistelemalla. "Johanna T. on paholainen ja uusi atikristus joka tahtoo syödä sielusi!" enkelit sanoivat Lahnalle. Lahna kertoi heti asiasta kristityille poliiseille jotka sanoivat että näky pitää ottaa hyvin vakavasti.
"Et saa enää harrastaa minkäänlaista seksiä Johanna T:n kanssa!" kristityt poliisit sanoivat tiukasti.
Yrittäessään soittaa Railille ja isälleen Puhelinmanaajalle Lahnan kännykän ruudussa vilkkui pelkkä 666!
Oliko Johanna T. tosiaan uusi Atikristus joka olisi hallitseva maita ja valtakuntia, joka olisi syöksevä ihmiskunnan tuhoon omalla demonisella pahuudellaan vai olivatko näyt jollakin tavoin oireita hänen omasta hulluudestaan ja pirstoutuvasta psyykestään?
Pitkään pohdittuaan Lahna tuli siihen tulokseen että vastaus oli kyllä, Johanna T. oli todellakin viimeinen Atikristus.
"On se itse Paholainen ja pääpiru Pelsepuupi", Lahna loihe lausumaan vieressään sohvalla istuvalle ystävälleen, samalla kun korkkasi uuden pullon whiskyä.
"Mutta tosi hyvä laulaan ja tanssiin", vaaleanpunainen elefantti vastasi Lahnalle ja skoolasi.
"No niin on! Kippis!" Lahna vastasi ja vei pullon huulilleen. "Mutta hei eiköhän katota vielä kuudennensadannenkuudennenkymmenennenkuudennen kerran putkeen toi "Johanna T. menee naimisiin", se on niin ässä ohjelma."
Ensimmäisen kerran Lahna huomasi saatanallisen yhteyden lukiessaan Johanna T:n blogia. Äkkiä kirjaimet vain katosivat ja niiden tilalle ilmestyi numeroita joista muodostui lukuja. Luvut olivat kaikki sama luku: 666!
Luku oli pedon luku - sen tiesivät kaikki Lahnan kaltaiset kristityt.
Seuraavan kerran luku ilmestyi Lahnan uneen. Unessä itkevät enkelit varoittelivat Lahnaa Johanna T:stä ja kielsivät katsomasta Lööppijulkkista Youtubesta. Enkelit kertoivat myös että Johanna T. on tuomittu useasta pahoinpitelystä ja sen lisäksi tälläkin hetkellä syytteessä useasta muustakin pahoinpitelystä.
Pahinta oli että enkelit kertoivat että Johanna T. ei oikeasti rakastakaan Lahnaa. "666", enkelit hokivat ja luku täytti Lahnan unen ja hän heräsi omaan tuskanhuutoonsa.
Uni ei ollut uni vaan näky ja siten todellinen.
Lahnan veljen Koomalahnan mukaan näyt olivat varoituksia. "Se yrittää vaan siipeillä ja päästä ilmaiseksi naimisiin sun kaa!" Koomalahna varoitti Lahnaa juuri ennen kuin nukahti.
Lukiessaan Aku Ankkaa Lahna huomasi että Aku Ankan rekisterinumero muuttui heti muotoon 666 jos vain radiossa soitettiin Somedaytä, syödessään hän huomasi nauravien nakkien taipuvan heti kuutosiksi jos joku vieressä luki Seiskaa ja Mädzic Laiffissa pistäytyessään kulttuurinautintoja nauttimassa hän näki kuinka kaikkien hoitojen hinnat olivat €666 heti kun stripparit alkoivat mopata lattiaa muovipersoonillaan.
Kerran sammuttuaan pustoon Lahna heräsi siihen kun itkevät enkelit herättivät hänet kädestä ravistelemalla. "Johanna T. on paholainen ja uusi atikristus joka tahtoo syödä sielusi!" enkelit sanoivat Lahnalle. Lahna kertoi heti asiasta kristityille poliiseille jotka sanoivat että näky pitää ottaa hyvin vakavasti.
"Et saa enää harrastaa minkäänlaista seksiä Johanna T:n kanssa!" kristityt poliisit sanoivat tiukasti.
Yrittäessään soittaa Railille ja isälleen Puhelinmanaajalle Lahnan kännykän ruudussa vilkkui pelkkä 666!
Oliko Johanna T. tosiaan uusi Atikristus joka olisi hallitseva maita ja valtakuntia, joka olisi syöksevä ihmiskunnan tuhoon omalla demonisella pahuudellaan vai olivatko näyt jollakin tavoin oireita hänen omasta hulluudestaan ja pirstoutuvasta psyykestään?
Pitkään pohdittuaan Lahna tuli siihen tulokseen että vastaus oli kyllä, Johanna T. oli todellakin viimeinen Atikristus.
"On se itse Paholainen ja pääpiru Pelsepuupi", Lahna loihe lausumaan vieressään sohvalla istuvalle ystävälleen, samalla kun korkkasi uuden pullon whiskyä.
"Mutta tosi hyvä laulaan ja tanssiin", vaaleanpunainen elefantti vastasi Lahnalle ja skoolasi.
"No niin on! Kippis!" Lahna vastasi ja vei pullon huulilleen. "Mutta hei eiköhän katota vielä kuudennensadannenkuudennenkymmenennenkuudennen kerran putkeen toi "Johanna T. menee naimisiin", se on niin ässä ohjelma."
22.5.12
Johanna Tukiaiselle sulhanen, osa 1: Tapaus "U"
Johanna Tukiaisella on 100 kosijaa ympäri maailman. Heistä hän valitsee 10. Eikun. Johanna Tukiaisella on 300 kosijaa ympäri maailman. Heistä hän valitsee 50. Eikun 10. Siis 20.
Mutta anyway, Johanna täyttää 34 joten nyt on jo kiire!
Siis oitis Osloon. Oslon hienoimpaan viiden tähden hotelliin. Hotellin ylimpään kerrokseen jossa aterian hinta on €150!
Ensimmäisenä on koeajossa ruotsalaisen yritysjohtaja "U":n lompakko.
Kansallisuus: Varakas.
Ikä: Asuntoja ympäri maailmaa.
Ammatti: Rahakas.
Ulkonäkö: Omistaa kaikki luottokortit.
Hyvät puolet: Paljon rahaa. Tykkää läskeistä. Ei osaa suomea eikä osaa lukea Johanna Tukiaisen blogia eikä uutisia Johanna Tukiaisesta. Rikas. Ei tiedä missä Kallio on. Paksu lompakko. Vihaa Suomea, Hellsinkiä ja suomalaisia. Ihania luottokortteja. Vanha, kuolee kohta pois. Ei ole Aerto.
Huonot puolet: Ylimielinen. Ylimielisiä tyttäriä. Ei osaa edes suomea eikä osaa lukea Johanna Tukiaisen blogia. Ei tajua että Johanna Tukiainen on todella iso tähti Suomessa ja korkeasti arvostettu taiteilija, yrittäjä ja yhteiskunnallinen ajattelija. Ei anna tarpeeksi rahaa. Ruotsalaisena käyttää huulirasvaa. Vanha, kuolee kohta pois, mutta voi sinnitellä vielä kymmenenkin vuotta. Ei ole Aerto.
Lopputulos: Ei varteenotettava kilpailija Aertolle. Sori Urpo: ei jatkoon.
Mutta anyway, Johanna täyttää 34 joten nyt on jo kiire!
Siis oitis Osloon. Oslon hienoimpaan viiden tähden hotelliin. Hotellin ylimpään kerrokseen jossa aterian hinta on €150!
Ensimmäisenä on koeajossa ruotsalaisen yritysjohtaja "U":n lompakko.
Kansallisuus: Varakas.
Ikä: Asuntoja ympäri maailmaa.
Ammatti: Rahakas.
Ulkonäkö: Omistaa kaikki luottokortit.
Hyvät puolet: Paljon rahaa. Tykkää läskeistä. Ei osaa suomea eikä osaa lukea Johanna Tukiaisen blogia eikä uutisia Johanna Tukiaisesta. Rikas. Ei tiedä missä Kallio on. Paksu lompakko. Vihaa Suomea, Hellsinkiä ja suomalaisia. Ihania luottokortteja. Vanha, kuolee kohta pois. Ei ole Aerto.
Huonot puolet: Ylimielinen. Ylimielisiä tyttäriä. Ei osaa edes suomea eikä osaa lukea Johanna Tukiaisen blogia. Ei tajua että Johanna Tukiainen on todella iso tähti Suomessa ja korkeasti arvostettu taiteilija, yrittäjä ja yhteiskunnallinen ajattelija. Ei anna tarpeeksi rahaa. Ruotsalaisena käyttää huulirasvaa. Vanha, kuolee kohta pois, mutta voi sinnitellä vielä kymmenenkin vuotta. Ei ole Aerto.
Lopputulos: Ei varteenotettava kilpailija Aertolle. Sori Urpo: ei jatkoon.
4.5.12
Syväsukellusta
"Ostin Dubaista joitakin vuosia sitten upeat, aidot Christian Louboutinin pinkit paljettikorkokengät, joita olen nyt myymässä. Olen käyttänyt kenkiä kolme kertaa: pari kertaa Dubaissa ja yhden kerran Miamissa. Kenkien koko on 36 ja puoli. Jos kengän koko on esim. pieni 37, niin kengät mahtuvat hyvin jalkaan. Ohessa kuvia kengistäni, kyseistä merkkiä käyttävät kaikki amerikkalaiset elokuvatähdet, kuten Jessica Alba, Desperate Housewives näyttelijät, Jessica Simpson, Jennifer Lopez jne. Ostin ne Dubaista 1000 eurolla, mutta myyn tietysti edullisempaan hintaan."
Yllä oleva pieni Facebook-status ei ehkä vaikuta paljolta, mutta suomalaiset kulttuuritahot se on saanut ilmiriitaan.
Johanna Tukiaisen aidot Christian Louboutin-kengät. Niin - kysymys kuuluukin: Kuuluvatko Tukiaisen kengät Kiasmaan vai Kansallismuseoon? Ovatko ne taidetta vai kulttuurihistoriaa?
Toimittajamme päätti tiedustella asiaa itse Tukiaiselta.
TOIMITTAJA: Tuksu, mitä itse olet mieltä kenkäkohusta? Kuuluvatko sulokkaat kenkäsi museoon vai taidemuseoon?
TUKSU: Sukellan ja masturboin.
TOIMITTAJA: Aivan niin. Yhtäältä olet elävä ja hengittävä taideteos, lihaa ja verta ja glamouria, muodin ja kauneuden ruumiillistuma ja apoteoosi, kokonaisvaltainen kävelevä nykytaiteen superluomus. Toisaalta taas maamme johtavana kulttuuripersoonallisuutena kaikki tekosi kuuluvat automaattisesti Suomen lähihistoriaan, sillä kaikki tekosi, kaikki lausuntosi, kaikki mielipiteesi vaikuttavat maan mielipideilmastoon ja jopa yhteiskunnan rakenteisiin ja siten muokkaavat tätä maata ja tätä kansakuntaa ja jopa koko maanosaamme.
TUKSU: Haistakaa vittu näädät.
TOIMITTAJA: Kiitos, Johanna Tuksu Tukiainen.
Asia ei valitettavasti ole ihan näinkään yksinkertainen, sillä myös Helsingin Kaupunginmuseo ja Valtion Taidemuseo Ateneum ovat jättäneet oman tarjouksensa Tukiaisen kengistä, erittäin painavin perusteluin.
Tämän lisäksi myös Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsingin Yliopiston Musiikkitieteen laitos sekä Kansallisbaletti ovat vaatineet kenkiä itselleen. Hedelmäveitsiyhteenotoilta ei ole vältytty.
Viimeisin käänne voi mahdollisesti avata kansallisen umpisolmun. Kengistä kuultuaan Guggenheim-säätiö lupautui lunastamaan ne Tukiaiselta nimeelliseen miljoonan euron hintaan - JA omalla kustannuksellaan rakennuttamaan Helsinkiin huippuarkkitehtin suunnitteleman nykytuksumuseon jossa kenkiä säilytettäisiin.
Museon pysyvä näyttely olisi suorastaan masturbatiivinen syväsukellus Tuksuun ja sinne tulisi Tukiaisen kohutuimpia vaatteita kuten Jenny Woon merenneitomekko, Kyyjärven parittajantakki, ilmastoitu turkki, ja kaikki ex-juutalaisen homehduttamat vaatekappaleet. Lisäksi esille pantaisiin muuta kansainvälisesti tärkeää tuksuaanista aineistoa kuten kaikki Dolts-kalenterit ja kaikki Jollaksesta ja Albertinkadulta löydetyt tyhjät pullot, pilleripurkit, ja veriset teräaseet.
Yksi näyttelyhuoneista olisi interaktiivinen ja siellä yleisön olisi mahdollista nähdä narrihattuun ja pupuasuun puettu Aerto-nukke, jota saisi sitten mielin määrin haukkua ja hakata.
Julia saisi tietenkin oman salin. Sen seinät olisivat täynnä hänen taideteoksiaan ja vähintään kolmasti viikossa taiteilija itse päivystäisi salin lattialla autenttiseen koirankakkaan väsähtäneenä.
Joten mitä muuta voimmekaan sanoa kuin: Welcome Guggenheim! Dive and masturbate!
Yllä oleva pieni Facebook-status ei ehkä vaikuta paljolta, mutta suomalaiset kulttuuritahot se on saanut ilmiriitaan.
Johanna Tukiaisen aidot Christian Louboutin-kengät. Niin - kysymys kuuluukin: Kuuluvatko Tukiaisen kengät Kiasmaan vai Kansallismuseoon? Ovatko ne taidetta vai kulttuurihistoriaa?
Toimittajamme päätti tiedustella asiaa itse Tukiaiselta.
TOIMITTAJA: Tuksu, mitä itse olet mieltä kenkäkohusta? Kuuluvatko sulokkaat kenkäsi museoon vai taidemuseoon?
TUKSU: Sukellan ja masturboin.
TOIMITTAJA: Aivan niin. Yhtäältä olet elävä ja hengittävä taideteos, lihaa ja verta ja glamouria, muodin ja kauneuden ruumiillistuma ja apoteoosi, kokonaisvaltainen kävelevä nykytaiteen superluomus. Toisaalta taas maamme johtavana kulttuuripersoonallisuutena kaikki tekosi kuuluvat automaattisesti Suomen lähihistoriaan, sillä kaikki tekosi, kaikki lausuntosi, kaikki mielipiteesi vaikuttavat maan mielipideilmastoon ja jopa yhteiskunnan rakenteisiin ja siten muokkaavat tätä maata ja tätä kansakuntaa ja jopa koko maanosaamme.
TUKSU: Haistakaa vittu näädät.
TOIMITTAJA: Kiitos, Johanna Tuksu Tukiainen.
Asia ei valitettavasti ole ihan näinkään yksinkertainen, sillä myös Helsingin Kaupunginmuseo ja Valtion Taidemuseo Ateneum ovat jättäneet oman tarjouksensa Tukiaisen kengistä, erittäin painavin perusteluin.
Tämän lisäksi myös Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsingin Yliopiston Musiikkitieteen laitos sekä Kansallisbaletti ovat vaatineet kenkiä itselleen. Hedelmäveitsiyhteenotoilta ei ole vältytty.
Viimeisin käänne voi mahdollisesti avata kansallisen umpisolmun. Kengistä kuultuaan Guggenheim-säätiö lupautui lunastamaan ne Tukiaiselta nimeelliseen miljoonan euron hintaan - JA omalla kustannuksellaan rakennuttamaan Helsinkiin huippuarkkitehtin suunnitteleman nykytuksumuseon jossa kenkiä säilytettäisiin.
Museon pysyvä näyttely olisi suorastaan masturbatiivinen syväsukellus Tuksuun ja sinne tulisi Tukiaisen kohutuimpia vaatteita kuten Jenny Woon merenneitomekko, Kyyjärven parittajantakki, ilmastoitu turkki, ja kaikki ex-juutalaisen homehduttamat vaatekappaleet. Lisäksi esille pantaisiin muuta kansainvälisesti tärkeää tuksuaanista aineistoa kuten kaikki Dolts-kalenterit ja kaikki Jollaksesta ja Albertinkadulta löydetyt tyhjät pullot, pilleripurkit, ja veriset teräaseet.
Yksi näyttelyhuoneista olisi interaktiivinen ja siellä yleisön olisi mahdollista nähdä narrihattuun ja pupuasuun puettu Aerto-nukke, jota saisi sitten mielin määrin haukkua ja hakata.
Julia saisi tietenkin oman salin. Sen seinät olisivat täynnä hänen taideteoksiaan ja vähintään kolmasti viikossa taiteilija itse päivystäisi salin lattialla autenttiseen koirankakkaan väsähtäneenä.
Joten mitä muuta voimmekaan sanoa kuin: Welcome Guggenheim! Dive and masturbate!
Subscribe to:
Posts (Atom)