Aamiainen on, kuten tunnettua, päivän tärkein ateria. Etenkin sellaisella joka ei koskaan nouse sängystä ennen kello kahtatoista.
Aamiaisessa on kuitenkin omat ongelmansa. Kuka sen laittaa? Mistä sitä saa? Pitääks muka ite maksaa? Joskus ongelma on suorastaan ylitsepääsemätön. Ei kuitenkaan aina.
Glamouri henkilö nimittäin tietää että aamiaista saa hotellista.
Mutta – miten hotelliin pääsee?
Tavalliselle rumalla lähiötavikselle (joka on lihava ja köyhä) hotelli on totta kai mahdoton ajatus. Glamourille ihmiselle hotelli on arkipäivää.
Sitä vartenhan vireä aikakausilehdistömme on olemassa jotta glamourit majoitetaan hotelliin. Hotelliin majoittaminen voi johtua vaikkapa häistä. Häät kannattaa järjestää jo ihan sen takia että lehti maksaa hotellihuoneen – ja aamiaisen!
Joskus, jos oikein lykästää, jo pelkästä haastattelustakin voi netota kivan hotelliaamiaisen.
Joskus taas, jos ei lykästä, niin homma voi mennä puihin, haastattelu voi kääntyä haistatteluksi, veri voi lentää ja hotellin sijasta voi joutua putkaan.
Putkaan joutumiseen on monia, monia syitä. Ne ovat kaikki väärinkäsityksiä ja etenkin sen pahoinpitelyn uhrin vika.
Mutta hei – putkassakin tarjotaan aamiaista!
Päivä pelastettu!
Putka-aamiaisissa on kuitenkin eroja. Sen tietää vähänkin maailmaa kiertänyt. St. Tropezin putka-aamiainen on erilainen kuin Tukholman putka-aamiainen. Liettuan putka-aamiaista ei mitenkään voi verrata Varkauden putka-aamiaiseen. Poliisiasemillakin on omat huonot päivänsä eikä kaikilla asemilla ole tarpeeksi panostettu aamiaistarjoiluun.
Aamiaistarjoilujen asiattomuudesta on tehty virallinen valitus niin Naamakaupassa kuin Blogissakin.
Usein surkeissa suomalaisputkissa on tyystin unohdettu se seikka että yövieras voi olla glamourinen ja kansainvälinen jetsettaava superjulkkis joka on tottunut ulkomaasen putkien ruhtinaallisiin ala carte-aamiaistarjontoihin.
Missä on vaaleanpunainen shamppanja? Missä kaviaari, tikkarit, pamit? Missä harmaata tarjotinta sulostuttava ruusu?
Mikä onkaan ikävämpi ja tyylittömämpi tapa aloittaa putkapäivänsä kuin ala-arvoisella aamiaisella? Usein on siitä koko päivä jo pilalla.
Huonolla aamiaisella ei yksinkertaisesti jaksa koko päivää. Jo iltapäivällä alkaa tuntua siltä ettei hedelmäveitsi nouse niin rivakasti kuin sen pitäisi ja illalla on ihan saletti että ei vain ole niitä voimia iskeä tuoppia mäsäksi kenenkään kalloon.
On ehkä ihan turha syyllistää koulukiusaavia natsisikapoliiseja mutta hei – niitten vika!
Mutta voi sitä onnea, sitä autuutta, sitä viatonta riemua kun natsipoliisi kantaakin selliin hyvän aamiaisen!
Silloin glamourin jetsetterin usko ihmiskuntaan palautuu, huolet häipyvät sen siliän tien ja kaikki on jälleen hyvin maailmassa!
No comments:
Post a Comment