Kyläkauppias Esa valmistautui suureen iltaan huolella. Peilistä hän tutki lopputulosta ja oli sangen tyytyväinen: parta oli ajeltu huolellisesti ja poski punainen ja sileä kuin vauvan peppu, tukka oli puhdas ja vedellä kammattu ja hampaat harjattu kahdesti. Nopea puhallus kättä vasten: hengityskin oli raikas kuin keväinen tuulahdus lakeuksilla – kiitos listeriinin. Mutta silmäpussit! Saisikohan ne piiloon meikillä? No, jos valaistuksen piti tarpeeksi hämäränä niin eihän niitä edes huomannut.
Pukeutumisessa oli omat pulmansa. Yli tunnin ajan Esa kokeili eri kauluspaitoja peilin edessä. Rento ja värikäs lyhythihainen vai virallisempi valkoinen pukupaita? Mutta ei kai sentään solmiota? Ei, ei solmiota. Lyhythihainen oli seksikkäämpi, sen hän valitsi, ja punaisen koska punainen oli intohimon väri. Se lähettäisi toiselle oikean viestin. Ja kaulus reteesti auki että rintakarvojakin näkyi: vähän silmänruokaa toisellekin osapuolelle. Housuista hän valitsi sellaiset tiukemmat jotka korostivat kivasti hänen takapuoltaan.
– Pakarat kuin nuorella tytöllä vaikka itse niin sanonkin, Esa sanoi ja iski kujeilevasti silmää peilikuvalleen ja läimäytti takapuoltaan.
Joko kannatti sytyttää romanttiset kynttilät? Ei ehkä ihan vielä. Vasta kun syötiin ja laitettiin levarista tulemaan Jari Sillanpään ihanimpia kutulauluja. Jari sai henkilön kuin henkilön sopivaan muudiin. Jari oli suomalaisen miehen väkevimpien tuntojen tulkki.
Hermostuneesti Esa katsahti taas kelloaan. Myöhässä. Kuten aina. Eikä edes soittanut.
Garl Dimdummer saapui Esan luokse kaksi ja puoli tuntia myöhässä ja tietenkin tukevassa kännissä.
– Tässä nyt mitään syödä, Garl sanoi rempseästi. – Juodaan viinaa! Ja saunaan vaan suoraan!
Apeana Esa sammutti uunin. Pilallehan se ruoka oli jo mennytkin. Mitä varta vasten Garlille valmistetun kastikkeenkin kanssa oikein tekisi?
Saunassa Garl korkkasi kossupullon ja tarjosi Esallekin.
– Me ollaan kato nyt Kupsun kanssa juteltu, Garl sanoi ja vetäisi mehukkaat siivut kossua. – Että ei ihmiset enää jaksa noita sun patamustia hottentotteja. Nyt rupeat kato seurustelemaan jonkun suomalaisen kanssa.
– Notta oikeen suomalaasen kanssa? Esa sanoi.
Suomalaiset naiset oli . . . hankalia. Ne tahtoivat kaikkea . . . ikävää. Ei niille riittänyt että osti kännyn ja kalliin tietokoneen. Ihme porukkaa.
Pelottavia olivat suomalaiset naiset.
– Ala-Tyrnävässä on Miss Karjakko-kisa lauantaina. Käyn sieltä hakemassa neljä-viis pimpoa niin saat niistä sitten valita kenen kanssa meet kihloihin. Kupsu tulee kameran kanssa. Kirjota runo jo valmiiksi.
Suihkussa Garl korkkasi uuden kossun.
– Notta pesenkö mää sun selkäs? Esa kysyi mutta Garl ei vastannut. Ei varmaan kuullut.
Uskaltaisiko kysyä uudestaan? Kyllä heterokin voi pestä kaverinsa selän, ei siinä mitään ihmeellistä ollut.
Esa katseli hetken kuinka suihkuvesi hyväili Garlia, kuinka tipat ja norot nuolivat miehekästä lihaksikasta selkää ja valuivat kiusoitellen alaspäin suudellakseen lopuksi Garlin jänteviä pakaroita tuhansin näykkivin pikku perhossuudelmin.
Mitä etupuolella tapahtui, sitä Esa ei uskaltanut edes kuvitella.
Varmasti monet naiset pyörtyivät nähdessään Garlin trimmatun pepun, Esa ajatteli ja peitti pyyhkeellä etumuksensa.
– Niin että tahdokko sää tumman vai vaalean? Garl kysyi. – Isot tissit pitää kumminkin olla että näyttää hyvältä kuvissa. Kupsun mielestä se saisi olla plondi näitten sun hottentottien vastapainoksi. No, mää tuon joka sorttia niin katot sitten itse minkä valitset. Mutta ota nyt herran tähden tällä kertaa joku joka ei heti karkaa tai varasta sun rahoja! Ja runo pitää olla heti valmiina! Luet sen sitten kameran edessä! Etkä oo taas aivan kännissä!
Garl kääntyi ja Esan katse nauliutui Garlin upeaan meisseliin.
Hän olisi kysynyt saako hän auttaa sen pesemisessä, ihan vaan kaveripohjalta, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ja silmissä melkein sumeni; sitten Garl olikin jo pukuhuoneen puolella.
Yöllä, kun Garl oli jo sammunut eteisen matolle, Esa laittoi Jari Sillanpään romanttisimmat rakkauslaulut soimaan ja meni sänkyyn. Ei uni meinannut tulla sitten millään ja itkettikin vähän.
Kyyneleet olivat ilon kyyneliä. Oli niin ihanaa saada uusi morsian.
Ja kuten aina kun oli saunottu Garlin kanssa, Esa piti visusti huolen siitä että ne kädet pysyivät peiton päällä koko yön. Mitä unissa tapahtui, kuka syötti kastiketta kenellekin, se oli eri asia se.
No comments:
Post a Comment