Noppapotti!

Aloitin kirjoittaa tätä blogiani lauantaina n. kello 10.34, syötyäni juuri ”aamiaiseni”, joka koostui keitetystä kananmunasta ja kahdesta viipaleesta ”kaupan” paahtoleipää. Kananmuna ei lentänyt kattoon, heh heh, vaikka niin varmaankin kuvittelit, rakas lukijani! Aamiaisella join ”myös” teetä hunajan kera ja luin ”Hesarin” ja kuuntelin radiosta popcadia.

Esa Pakarisen kaunis laulu ”Rovaniemen markkinoilla” keskeytti minut kesken ”blogini” kirjoittamisen ja sai minut ajattelemaan elämän nk. ”vakavampia” puolia, jotka, rakas lukijani, joudumme kaikki kohtaamaan "elämän" nk. ”Rovaniemen markkinoilla” ennemmin ”tai” myöhemmin. Mutta ei siitä sen enempää!

Kirjoitettuani blogini melkein ”valmiiksi” olikin aika lähteä kauppaan. Menin sinne bussilla numero 55, jonka oli aikataulun mukaan tarkoitus olla pysäkilläni n. klo. 12.41, mutta bussi olikin myöhässä ja tästä johtuen myöhästyin omasta raitiovaunuyhteydestäni, joka lähti seuraavalta ”pysäkiltäni” 13.07! Onneksi olin ostanut ”lippuni” etukäteen, joten sain HSL:ltä korvaavan jatkoyhteyden ”toisella” raitiovaunulinjalla, joka vei minut perille ostoskeskukseen saakka. Ajatelkaa, rakkaat lukijat, miten hullusti tässä olisikaan oikein voinut ”käydä” pahimmassa tapauksessa! Että näin!

Oliko tämä nyt sitä kohtalon "johdatusta", josta edellisenä yönä näin vavahduttavan enneunen, kun unessa uin appelsiinimarmelaadissa Yolanda Tukiaisen, Pekko Aikapoikamiehen ja Immanuel Kentin kanssa, sen saa jokainen itse päättää omassa mielessään heh!

Matkalla sain myös nauttia koko pitkän ”raitiovaunumatkan” erään klassisen vanhemman daamin seurasta, joka viihdytti minua ihastuttavilla anekdooteillaan Kekkosesta ”nuorna miehenä” ja kutsui minut luokseen seuraavaksi päiväksi nk. ”päiväkaffeille”. Charmantti seuralaiseni nipisti minua useankin kerran poskesta ja kehui myös minun ”takapuoltani” ja tiedusteli monasti nk. ”meisselini” kokoa heh heh. Aika veijari tämä täti oli, pilkettä riitti ”silmäkulmassa” he!

Palattuani ostoskeskuksesta kotiin ilman ”suurempia” nk. kommervenkkejä n. klo. 15.25 aloin valmistaa itselleni ateriaa, joka koostui ”kaupan” nakeista ja ranskalaisista perunoista (reseptin olenkin Sinulle, rakas lukijani, ”antanut” aikaisemmassa blogissani!), kun puhelimeni soi. Näin heti, että soittaja oli tuntemattomasta ”numerosta”, joten päättelin hänen olevan joku minulle entuudestaan tuntematon henkilö. Soittaja esitteli itsensä nimellä ”Matti Vanhanen” ja kysyi minulta ”Olenko minä Matti Vanhanen”? Vastasin hänelle kyllä, jolloin kävi ilmi, että hän ei ollutkaan ”Matti Vanhanen” enkä myöskään minä ollut ”Matti Vanhanen” ja että hän oli soittanut ”väärään” numeroon. Kyllä naurua riitti!

Että näinkin hullusti voi käydä, rakas lukijani, usko tai älä!

Syötyäni ateriani, jonka tarjoilin herkullisesti ”kaupan” sinapin ja ketsupin ja muutaman Château Pétrus-pullollisen kera, nautin jälkiruuan, joka oli ”kaupan” suklaapatukka ja kupillinen kahvia, johon lisäsin herkullisesti kaksi teelusikallista sokeria vähän ”makeutta” antamaan ja muutaman lasillisen nk. ”kosken korvaa”, kuten sitä leikillisesti itse kutsun. Tämän jälkeen puntaroin hetken lähtisinkö lähiöravintolaan laulamaan ”muutaman” laulun karaokessa, mutta kerron Sinulle, rakas lukijani, että päädyin tällä kertaa siihen ”ratkaisuun”, että jäin kotiin sohvalle viettämään rauhallista ja levollista ”koti-iltaa” televisioni ääressä. Kello oli tällöin n. 20.12.

Televisiosta tuli monta eri ohjelmaa monelta eri kanavalta ja tein niistä monia eri havaintoja, jotka nyt haluaan jakaa kanssasi, rakas lukijani, olenhan itsekin nk. ”viihteen” ammattilainen, joten katson ohjelmia ammattilaisen ”silmällä” ja olen monta sataa kovan luokan julkkista, niin Suomesta kuin maailmalta, tavannutkin television välityksellä, ja muodostanut heistä oman käsitykseni, joka usein vähän poikkeaa nk. "tavallisen taavin" käsityksestä! Mutta siitä lisää seuraavassa blogissani, hi hi! Nyt, rakas lukijani, minun on ensin kirjoitettava tämä blogi nk. ”loppuun”, jonka teen juuri nyt kellon ollessa noin 23.57.

Suukot ja suukkous juuri Sinulle, rakas lukijani!

Laupea Lahna