Unelmien prinssi Ohukainen makas taas sammuneena pää vessanpöntössä just kun mun piti käydä juomassa! Vedin pöntön pari kertaa mutta se mitään auttanu – eiku itkuiines vaan jatko ruususen unosiaan!
No, pöllin siltä sit sen takataskusta pilkottavan kännyn ja ihan vaan kostoksi ajattelin syödä sen tai ehkä soittaa sillä maratonipuheluita seksilinjoille ja tehä siis aivan megahillittömän laskun.
Sit sain paremman idiksen.
Vaihdoin Ohukaisen sim-kortin prepaidiin ja menoks. Näpy näpy näpy, ring ring ring . . .
”Haloo? Mitä ny? Enoo mitää tehny!”
”Hyvää iltaa, nimeni on Ebeneser Näätämö ja sattumoisin omistan Helsingin Kruununhaassa ihastuttavan ja tunnelmallisen pikku bistron nimeltä Pataässä.”
”Hä?”
”Näin eilen esityksenne Seitsemän päivää-lehden syntymäpäiväbakkanaaleissa ja olin vallan tavattoman impponeerattu.”
”Joo, mä oon tosi seksikäs.”
”Ja nyt minulla olisi syömmessäin sellainen charmantti pikku pikku toive että tuore pikkurouva suvaitsisi esittää suloista kaunolaulantaansa tänä iltana omistamassani vaatimattomassa pikku ravitsemusliikkeessä.”
”Hä?”
”Kansankielellä sanottuna: Tuu tänään laulaan Lööppari Pataässään ni saat donan pimeenä ja nii paljo brenaa ku suhun mahtuu.”
”Okei.”
”Mutta jätätte ylkänne kotiin, tavernaani on alle 140-senttisillä pääsykielto.”
”Saanksmä hotelliaamiaisen kanssa?”
”Voi vaikka kaksi, te ihastuttava laululintunen!”
Siinä oli sit illalla Paksukainen snadisti hukassa kun se mastodonttina rynni Pataässään ja vaati päästä artistien bäckstägelle sutimaan tikkurilaa feissiin ja tarjoilija ilmotti ett hei punkerolollo tää on karaokebaari täällä mitään esiintyjii oo!
Seuraavaks mä soitan Tukituidelle ja buukkaan sen esiintyyn Stadiin polttareihin hirmusummalla ja niin ettei se mitenkään perähikiältä ehi sinne ja sit soitan takas ja uhkaan haastaa sen oikeuteen kun ei se tullukaan.
Ja yällä soitan Dänhämmerinä jurrisoiton Keskiselle ja tunnustan että oon aina ollu rakastunu siihen.
Sit vois taas buukata Paksukaisen keikalle.
No comments:
Post a Comment